perjantai 18. marraskuuta 2011

Hieronymos

Hierottavana oleminen on kivaa, hierominen ei. Olen tullut tähän lopputulokseen tarkkaillessani vaimoni ja minun välistä dialogia. Hieromispyyntöjä esittävät molemmat säännöllisesti, pyyntöön suostumiset ja spontaanit hieromaan ryhtymiset ovat selkeästi harvemmassa.
Hieronta tuntuu mukavalta ja rentouttaa ainakin henkisesti.



Hieronnan hyödyistä urheilun piirissä ollaan montaa mieltä. Asiaa on tutkittu paljon ja kaiken kattavia mielipiteitä tuntuu olevan lähes jokaisella asiantuntijalla. En ole koskaan uskaltautunut menemään urheiluhierojalle, olen melko herkkänahkainen ja ilmeisesti urheiluhieronta on melko "voimakasotteista". Minulle sopii paremmin vaimon pehmohieronta, painottuen erityisesti pohkeisiin ja päänahkaan:)

Seuraavassa olen pohtinut muutamaa (urheilu)hierontaan liittyvää kysymystä:

-Nopeuttaako hieronta lihasten palautumista rasituksesta? En tiedä. Mutta jos nopeuttaa, mekanismi voisi olla esimerkiksi lihaksen verenkierron stimulaatio ja sen ansiosta harjoittelun aiheuttaman kudosvaurion nopeampi korjaantuminen.
-Parantaako se suorituskykyä. En tiedä.
-Auttaako se kroonisiin kipuihin ja kremppoihin. En tiedä. En keksi miten tämä vaikutus välittyisi.

Yritin lähteä perehtymään aiheeseen liittyvään kirjallisuuteen, mutta törmäsin melkoiseen informaatioähkyyn ja hyvin sekavaan mielipiteiden viidakkoon. Itselläni ei ole vahvaa mielipidettä urheiluhieronnasta, johtuen tietenkin siitä, etten ole koskaan käynyt sellaisella.
Tämän vuoksi toivon sinulta hyvä lukija kertomuksen kokemuksistasi.

Tässä muutamia stimuloivia kysymyksiä:
a) Käytkö liikuntaharrastuksesi vuoksi hierojalla?
b) Auttako se vaivoihin?
c) Parantaako se suorituskykyä?
d) Helpottaako se harjoittelun aiheuttamiin kipuihin?
e) Mielipiteesi hieronnasta yleensä
f) Kuulutko siihen uhanalaiseen ihmisryhmään, joka hieroo muita ihmisiä vapaaehtoisesti ilman vastavuoroisuutta?
g) Pitääkö katu-uskottavan urheilijan käydä hierojalla?



Vastauksessasi voit käsitellä hierontaa yleisesti tai keskittyä urheiluhierontaan.

Kuvat 1 2

tiistai 15. marraskuuta 2011

Venyy ja paukkuu

Liikuntaan kuuluu venyttely, näin meille opetetaan urheiluseuroissa, liikuntatunneilla, jumppatunneilla ja terveystiedon tunneilla. Aina kannattaa venytellä, ennen treeniä, treenin jälkeen, kotona, koulussa, vessassa, bussipysäkillä. Venyttely on iloinen asia, jota ei ainakaan itse saamassani liikuntakoulutuksessa kyseenalaistettu koskaan. Pitää venytellä, jotta olisi notkeampi, nopeampi, palautuu nopeammin eikä saa urheiluvammoja. Sitä, mihin nämä väitteet perustuvat, ei yksikään liikunnan ohjaaja minulle koskaan kertonut.



Ensimmäisen kriittisen kommentin venyttelystä kuulin yläasteikäisenä mentyäni ensimmäisiä kertoja paikalliselle kuntosalille harjoittelemaan. Venytellessämme kaverini kanssa ennen treeniä paikalle tuli kas, punttisalikuningas. Hän pyöräytti olkavarsiaan kertaalleen, latasi tankoon 200kg ja totesi meille: "Toi on poijjaat aivan turhaa hommaa". Tämä ei lannistanut uskoani venyttelyyn, mutta myöhemmin olen alkanut suhtautua sen autuuteen hieman kyseenalaistaen.

Venyttelyä ei voida käsitellä yhtenä kokonaisuutena, vaan se on jaoteltava tarkoitusperiensä mukaan useaan eri luokkaan. Käyn seuraavassa läpi erilaisia venyttelyn osa-alueita, pohdin niiden mielekkyyttä oman kokemukseni sekä konsultoimani Taekwondo-sensein ajatusten pohjalta. Lopuksi tuon mukaan tieteellisen aspektin, mitä hyötyjä ja haittoja venyttelyllä on oikeasti todettu olevan tutkimusasetelmissa. Siis mielipiteiden yläpuolella!


1. Venyttely liikuntasuorituksen jälkeen lihaskipujen ehkäisemiseksi ja sekä urheiluvammojen ehkäisemiseksi

Tämä on se tyypillisin venyttely, jota harrastetaan joko heti suorituksen jälkeen tai 1-3h tämän jälkeen. Kuviteltu vaikutusmekanismi voisi olla esimerkiksi se, että pyritään rentouttamaan lihakset jotka olivat juuri käytössä ja näin parantamaan verenkierron ja lymfakierron tilaa. Itse en juuri koskaan harrasta tällaista venyttelyä, enkä ole sitä kokeiltuani koskaan kokenut siitä olevan mitään hyötyä. Tämän havainnon takana seisovat myös suuret aiheesta tehdyt katsausartikkelit, joissa on käyty läpi useita aiheesta tehtyjä hyvätasoisia tutkimuksia.

En myöskään osaa kuvitella mitään järkevää mekanismia, millä ennen urheilua tehty venyttely voisi ehkäistä liikuntavammoja edellyttäen, että alkulämmittely tehdään huolellisesti. Myös tämän ajatuksen tueksi löytyy hyvätasoista kirjallisuutta.

Stretching to prevent or reduce muscle soreness after exercise. Cochrane Database Syst Rev. 2011 Jul 6. Review.
-Ennen tai jälkeen tai sekä että suoritettu venyttely ei vaikuta lihaskipuihin tai palautumiseen mitenkään

Effects of stretching before and after exercising on muscle soreness and risk of injury: systematic review. BMJ 2002 Aug 31;325(7362):468.
-Ennen ja/tai jälkeen suoritettu venyttely ei vaikuta lihaskipuihin tai palautumiseen mitenkään. Ennen suoritusta tehty venyttely ei ehkäise suorituksen aikaisten vammojen syntyä


Omien kokemusten ja näiden tutkimusten pohjalta en aio tulevaisuudessakaan venytellä palautuakseni nopeammin, ehkäistäkseni lihaskipuja tai välttääkseni vammoja. Juuri tällä venyttelyn osa-alueella uskon olevan eniten harhakäsityksiä ja tehtävän eniten virheitä, jotka lisäävät kipuja ja heikentävät palautumista


2. Säännöllinen venyttely tai esivenyttely suorituskyvyn parantamiseksi

Tähän asiaan en osaa sanoa vahvaa omaa mielipidettä, itselleni ei ole muodostunut empiiristä kokemusta siitä, parantaako päivittäinen venyttely suorituskykyäni. Entä juuri ennen suoritusta tehty venyttely?

Turvaudun siis asiasta tehtyyn tutkimuksiin ja siitä saatuun näyttöön. Tarkastelemieni tutkimustulosten perusteella välittömästi urheilusuoritusta ennen tehdyt venyttelyt heikensivät suorituskykyä. Sen sijaan säännöllisen venyttelyn on todettu lisäävän suorituskykyä. Mitattuina suureina olivat mm. nopeus, voima ja hyppykorkeus.


Might as well...


Does stretching improve performance? A systematic and critical review of the literature. Clin J Sport Med 2004 Sep;14(5):267-73.

The effects of stretching on strength performance. Review article. Sports Medicine 2007;37:213-224.

Säännöllinen staattinen venyttely parantaa suorituskykyä. J. Suni. UKK-instituutti



3. Säännöllinen venyttely liikeratojen laajentamiseksi, ts. pyrkimys notkeuteen.

Tämän venyttelymuodon vaikutus on melko kiistaton. Jokainen säännöllisesti venytellyt huomaa, että liikeradat alkavat laajentua, kämmenet saavuttavat lattian ja jalka nousee korkeammalle säännöllisen venyttelyn tuloksena. Mutta missä tästä on hyötyä? Kaikissa sellaisissa lajeissa, joissa akrobaattiset ja suuret liikeradat ovat tarpeen ja eduksi. Esimerkkeinä mieleeni tulevat budo-lajit, voimistelu ja tanssi.




Tällöin venyttely on usein pitkäkestoista ja staattista. Oleellista on venytettävän lihaksen rentouttaminen. Tämän jälkeen sitten tehdään venytys niin, että se tuntuu koko ajan kohtalaisen kevyeltä. Asentoa/venytystä saa syventää vasta kun on saanut lihaksen rennoksi edellisessä asennossa niin, että venytyksen tunne on hävinny/keventynyt huomattavasti.
Täysin päinvastaisesti lihasjäykkyyden on katsottu olevan eduksi monissa kestävyyslajeissa, esimerkiksi pitkän matkan juoksussa lihasjäykkyys tiettyyn pisteeseen asti tekee juoksusta taloudellisempaa.

Flexibility and its effects on sports injury and performance. Sport Med 1997 Nov;24(5):289-99.

Comparison of active stretching technique and static stretching technique on hamstring flexibility. Clin J Sport Med 2010 Jan;20(1):8-14.


4. Kroonisten vaivojen helpottaminen venytyksin.

Venyttelyä usein suositellaan esimerkiksi penikkatautia sairastaville sekä lonkka- ja polvikipuisille. En ymmärrä tätä vaikutusmekanismia millään tasolla. Kiputilan hoitoon kuuluu mielestäni mahdollisen virheellisen liikeradan korjaaminen, riittävä lepo, tulehduskipulääkkeet ja varovainen nousujohteinen kuormitus. Jos taustalla on nivelkulumaa tai rappeumaa, ei mikään näistä keinoista välttämättä auta. Ainoa kuviteltu hyöty voisi olla se, että venytetty lihas tekisi nivelen liikeradasta jotenkin rennomman. Asia erikseen on venyttely leikkauksen tai akuutin vamman jälkeen, tällöinhän esimerkiksi kipsauksen/leikkauksen jäljiltä pyritään palauttamaan lihaksen normaali funktio ja lepopituus.



Tästä tutkimusaiheesta löysin ainoastaan koe-eläinasetelmia, jääkööt ne viitteet nyt mainitsematta.

Summa summarum:
Venyttely on joskus hyödyllistä, joskus hyödytöntä ja pahimmillaan haitallista. Toisinaan sillä ei ole sitä kuviteltua vaikutusta, jonka venyttelijä ajattelee siitä saavansa. Venyttely voi myös olla vain kivaa, ilman että sillä saavuttaisi mitään.

Milloin venytellä?
-Jos haluat notkeammaksi ts. saavuttaa paremman liikkuvuuden.

-Myös suorituskyvyn kannalta säännöllinen venyttely (ei juuri ennen suoritusta) on edullista.
Mieti kuitenkin suorituskyvyn osalta myös seuraava aspekti: 15min venyttelyä kuusi kertaa viikossa tarkoittaa 1,5h venyttelyä viikossa. Voisiko tuon ajan kohdentaa johonkin muuhun paremmalla vasteella? En tiedä ja tuskin on asiaa tutkittu...

Milloin venyttelystä ei ole mitään osoitettua hyötyä (poislukien omat mielipiteet ja kokemukset)?
Silloin kun pyritään ehkäisemään liikuntavammoja, nopeuttamaan palautumista, ehkäisemään lihaskipuja tai hoitamaan kroonisia kremppoja.


En ole suuri venyttelyn ystävä ja se varmasti hieman vaikutti tämän kirjoituksen sävyyn. Kirjallisuuskatsauksen kautta yritin kuitenkin päästä mahdollisimman suureen objektiivisuuteen ja saada taustalle tieteellistä näyttöä.

Venytteletkö sinä ja miksi?

Kuvat 1,2,3,4

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tiedän mitä tein viime kesänä...

Kuten myös muissa blogeissa on huomattu, toimii harjoittelupäiväkirjojen ja treeniviikko-ohjelmien julkaiseminen itselle hyvänä motivaattorina.
Viikoittainen heilahtelu harjoitusmäärissä on ajoittain melko suurta, mutta kuukausitasolla pystyy jo paremmin arvioimaan omaa treenimotivaatiotaan ja harjoitusmäärien kehitystä.
Aloitan kuukaisittaisen harjoittelun seurannan blogissani lokakuusta 2011:





Olen käyttänyt seurannan pohjana edellisen treenikauden taulukkoa, johon tulen tulevan kauden aikana kuukausittain lisäämään aina vertailevan harjoitusmäärän nykyiseltä kaudelta. Ensimmäisen seuratun kuukauden osalta kehitys on melkoista, 91% lisäys harjoitusmäärissä. Tämä ei kuitenkaan ole minkäänlainen todellinen lisäys, sillä viime vuoden lokakuun huomaa selkeästi "alisuoritteiseksi", johon harjoitusmääriä ei kannata verrata. Sairastin tällöin yli kaksi viikkoa, mikä selittää matalat harjoitusmäärät.
21 tuntia on melko vaatimaton määrä, mutta koska käynnissä on tekniikka- ja voimapainoitteinen perusominaisuuskausi, on se oikeastaan ihan tarkoituksen mukaista. Lisäksi sairastin ja oli harjoittelematta kokonaisen viikon (vko 40).
Tästä on hyvä jatkaa, katsotaan mitä tuleva kausi tuo tullessaan!

Onko sinulla muuten tapana kirjata ja tilastoidan harjoitteluasi? Itse pidän tästä suunnattomasti, pylväät ja piirakkadiagrammit ovat harjoittelun suola;)

Näin viikoilla seitsemän ja kahdeksan (44 ja 45)

Loka-marraskuun vaihteeseen osunut viikko 7 jäi kiireisen aikataulun ja viikonloppuohjelman vuoksi melkoiseksi tyngäksi.
Sen sijaan juuri päättynyt harjoitteluviikkon nro 8 onnistui suunnitelmien mukaisesti. Mielenkiintoisena yksityiskohtana oli spinningtunnilla saavutettu maksimisykelukema 196, kaksikymmentä minuuttinen putkelta poljettu kiihtyvätempoinen rypistys pisti pumpun ennennäkemättömään rääkkiin:)

Viikko 7
Ma: Juoksu, PK+loppuveto, 20km, k-syke 142, 1h 52min
Ti: Uinti, tekniikkaa, 40min
Ke: Uinti, tekniikkaa, 40min
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lepo

Yhteensä: 3h 12min

Viikko 8
Ma: Juoksu, ylämäkivedot+tekniikka, k-syke 151, max 178, 50min
Ti: Uinti, tekniikkaa, 40min
Ke: Pyöräilu, trainer, PK + vedot 3minx4, k-syke 137, max 169, 2h
To: Spinning, k-syke 152, max 196, 50min
Pe: Uinti, tekniikkaa, 40min
La: Lepo
Su: Juoksu, PK, 20km, k-syke 146, 1h 56min

Yhteensä 6h 56min

lauantai 12. marraskuuta 2011

Missä mennään?

Osallistuin vuosi sitten Helsingin yliopiston liikuntalääketieteen yksikön EDGE-tutkimukseen terveenä verrokkihenkilönä. Sain mutkan kautta kuulla tutkimuksesta ja innostuin, koska protokollaan kuului spiroergometria eli rasituskoe hengityskaasuanalyysien kera. Uhraamalla muutaman tunnin aikaani sain siis itselleni ilmaisen testauksen.

Tässä vielä suora lainaus EDGE-tutkimuksen esittelystä:
EDGE -tutkimuksessa (lyhenne englanninkielisistä sanoista Exercise, Diet and GEnes) pyritään luomaan uusia hoito- ja seurantamalleja tyyppi 1 diabeteksen yksilölliseen hoitoon paremman hoitotasapainon saavuttamiseksi sekä lisäsairauksien estämiseksi ja vähentämiseksi. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on yksilöllisen liikuntaohjelman lisääminen potilaiden hoitoon ja sen vaikuttavuuden tutkiminen. Tutkimukseen osallistuu sekä diabeetikkoja että terveitä kontrollihenkilöitä, jotka eivät käytä tupakkatuotteita tai jatkuvaa lääkitystä (insuliinin lisäksi).



Mieleeni tuli kuluneena syksynä uuden testin teettäminen, olisihan mielenkiintoista tietää mitä hapenottokyvylle (ja myös aerobiselle/anaerobiselle kynnykselle) on tapahtunut melko intensiivisen treenivuoden aikana. Kuntotestaus palvelee ihmistä parhaimmillaan siten, että koe toistetaan samoissa olosuhteissa seuranta-ajan jälkeen. Vertailu muihin ihmisiin tai muualta saatuihin tuloksiin ei ole kovin luotettava tapa arvioida omaa suorituskyvyn kehitystä tai suhdetta muihin. Siispä otin yhteyttä Liikuntalääketieteen yksikköön tiedustellakseni uuden testauksen kaupallisia kustannuksia. Vastauksena tuli kutsu tutkimukseen liittyviin toistomittauksiin, ja taas ilmaiseksi!

Testit ovat edessä vajaan kahden viikon kuluttua. Raporttia on luvassa sekä tuloksista että kehityksen suunnasta. Jos suunta on voimakkaasti alaspäin, saattaa raportti olla melko vähäsanainen:)

torstai 10. marraskuuta 2011

Karhu sanoo mur mur mur!

Tuoreessa Lääkärilehdessä kerrotaan seuraavaa: Mänttä-Vilppulassa on paljon karhuja. Runsaan karhutiheyden vuoksi kuntaisät ovat laupeudessaan tarjonneet lapsille koulukyytejä. Mutta eivät suinkaan kaikille lapsille, vaan ainoastaan karhuja oikeasti pelkääville Nicolle ja Jennika-Jannikalle. Sen sijaan rohkea ja peloton Rikupetteri ei ole ilmaiseen kyytin oikeutettu, koska hän ei pelosta kärsi. Päättäjät kuitenkin pelkäävät, että viekas ja laiska Rikupetteri saattaa saada kyydin, jos kertoo valheellisesti potevansa karhupelkoa. Tämän, kuten niin monen muunkin ongelman ratkaisemiseksi kuntapäättäjät vaativat kyytin pyrkiviltä lapsilta lääkärin todistuksen karhupelosta! Huikeaa!



Lääketieteen perusopintoihin ei Suomessa kuulu ollenkaan opetusta karhupelosta eli ursufobiasta. Asiaa täytynee saada muutos, jotta tämän ongelman kanssa painivat terveyskeskuslääkärit voisivat diagnosoida ja todistaa Mänttä-Vilppulalaisten lapsiparkojen potevan kyyditystä vaativaa karhukammoa.

Paras ratkaisu tällaisen todistuspyynnön kohdatessa olisi marssia suoralta kädeltä kunnantalolle, haukkua kuntaisät pystyyn ja kieltäytyä ikiaikaisesti moisesta typeryydestä. Todellisuudessa todistus kirjoitetaan sen enempää kyselemättä, ei tk-lääkäri ehdi työtaakkansa alta kuntatalolle mekkaloimaan.
Mutta jos terveyskeskukseen olisi eksynyt tutkimusorientoitunut entinen yliopiston dosentti, voitaisiin ursufobiaa ryhtyä ihan oikeasti tutkimaan. Tehtäisiin karhualtistuskoe, jossa lapset altistettaisiin karhuvaaralle autiolla metsätaipaleella. Kokeessa tarkkailtaisiin potilaan verenpainevasteita, sykevaihtelua, sympaattisen hermoston aktivaatiota, yleistä ahdistuneisuutta ja kyynelten määrää. Aina välillä karhuntaljaan pukeutunut tutkimusavustaja murahtelisi pelottavasti puskan takaa: Mur mur mur. Tämän perusteella lääkäri arvioisi ursufobian vaikeusasteen. Keskivaikeaa ja vaikeaa karhupelkoa potevat pääsisivät auton kyytiin, lievät ja pelottomat joutuisivat jalkapatikkaan.

ICD-10-luokitukseen lisättäisiin samalla uusi diagnoosi: Ö99.8 Horror ursus.



Ei mitää järkee tiäksää!

Iloinen uutinen

Jos tiedotusvälineisiin on uskominen, elämme synkässä, epävakaassa, ahdistavassa ja väkivaltaisessa maailmassa, missä jokainen positiivinen valopilkahdus tai uutinen on joko ennenaikaista optimismia tai väärinymmärrystä. Ehkä asia ei ole ihan näin, mutta kuten jokainen valveutunut lööppinikkari tietää: there are no news like bad news

Maailmastani tekevät ankeamman, joko suoraan tai välillisesti, ainakin seuraavat asiat (osa enemmän osa vähemmän vakavia):
Köyhyys, nälänhätä, sota, etniset puhdistukset, Silvio Berlusconi, ääri-islam, teekutsuliike, perussuomalaiset, rasisimi, kreationismi, äärioikeistolaisuus, äärivasemmistolaisuus, Kreikan valtion velka, Teuvo Hakkarainen, lasten HIV-infektiot, päihteet, perheväkivalta, kouluampumiset, tosi-tv, nuorten syrjäytyminen, psyykkinen pahoinvointi, republikaaninen puolue, Kiinan kommunistinen puolue, Bashar al-Assad, Kim Jong Il, Kreml, ilmastonmuutos, saasteet, tyttöjen ympärileikkaukset, poikien ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset, homofobia, ksenofobia, köyhien maiden kouluttamattomat nuoret miehet, malaria, pedofilia, Vladimir Putin, Meksikon huumekartellit, korruptio...



Listaa voisi jatkaa loputtomiin, riittää kun vain avaa lehden tai television. Sen tähden suorastaan hämmästyin, kun suomalaisessa mediassa uutisoitiin laajasti Harvardin yliopiston professori Steven Pinkerin tutkimuksista, joiden mukaan elämme rauhallisemmassa ja väkivallattomammassa maailmassa kuin koskaan ennen. Siis mitä? Vaikea uskoa ainakaan jos tiedotusvälineisiin on uskominen, uutinen vaikutti aluksi niin kummalliselta, että melkein luulin sitä ankaksi. Mutta aiheeseen perehdyttyäni oli pakko myöntää Pinkerin olevan oikeassa melko vastaansanomattomalla tavalla.
On arvioitu, että esivaltiollisissa yhteiskunnissa viisitoista prosenttia ihmisistä kuoli väkivaltaisesti. Suomalaisessa nyky-yhteiskunnassa tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla asuvista ihmisistä noin sataaviittäkymmentätuhatta kuolisi henkirikoksen uhrina. Melkoiset puukkohipat.
Tämä historiallinen luku on edelleen viisi kertaa enemmän kuin 1900-luvun maailmansotien aikaisten väkivaltaisten kuolemien osuus kokonaiskuolleisuudesta.
Ja toisaalta 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen oli väkivallattomampi kuin yksikään sitä aiempi tutkittu vuosikymmen.
Perusteeksi tälle Pinker tarjoaa agressioiden hallintaa edistäneiden olosuhteiden lisääntymisen sekä tarjoaa viisi historiallista tekijää väkivallan inflaatiota selittämään.

1. Oikeusvaltion kehitys ja tuomiovallan siirtyminen viranomaisille on vähentänyt asioiden ratkomista saunan takana
2. Kaupankäynnin lisääntyminen on tehnyt kannattavammaksi jättää hyödyllinen yhteistyökumppani henkiin
3. Kulttuurien feminisoituminen on vähentänyt miehisen agression roolia ja väkivallan ihannointia
4. Lukutaito, matkustaminen ja kansainväliset mediat ovat avartaneet ihmisten maailmankuvaa
5. Tiedon ja järkiperäisen ajattelun yleinen lisääntyminen

Melkoinen tutkimustulos. Kaikki asiat eivät ehkä sittenkään ole huonommin kuin ennen:)



Kuva 1, 2

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Triathlonpainajainen

Näin viime yönä erittäin aidontuntuisen triathlonpainajaisen. Näin toki sekavan tuntuisia kisaunia kesällä ennen täysmatkan suorittamista, mutta nyt minuun iski erittäin todentuntuinen painajainen lailla sadan salaman.

Oli muistaakseni Kalmarin täysmatkan kisassa, hyvin valmistautuneena. Uinti sujui jotenkin käsittämättömän helposti ja tämän jälkeen tässä kisassa lähdettiin juoksemaan. Maratonista suoriuduin todella vauhdikkaasti, aika oli muistaakseni 3:40.
Mutta sitten se katastrofi: Pyöräni oli varastettu vaihtoalueelta ja hurjassa vauhdissa oleva suoritukseni hyytyi siihen. Ja uni jäi tietenkin tässä vaiheessa junnaamaan paikalleen ja varastettua pyörää surkuteltiin yhdessä edesmenneen isoäitini kanssa oikein kunnolla. Kisajärjestäjän mielestä asia oli omaa syytäni, olinhan jättänyt pyörän ilman vartiointia:) Kun lopulta korvaava menopeli löytyi, uni oli jo harhautunut niin pahasti alkuperäisestä juonestaan (oltiin kesämökillä saunassa), ettei kisaradalle enää ollut paluuta:)






Näetkö sinä koskaan liikuntaan/urheilusuorituksiin liittyviä painajaisia?


Kuva