torstai 30. elokuuta 2012

Härifrån tvättas


Kalmarin jälkipyykkikoppa alkaa pikkuhiljaa täyttyä, viimeisten kahdentoista päivän aikana olen käyttänyt lukuisia tunteja pohtiessani suoritustani. Olen miettinyt ja analysoinut, fiilistellyt, harmitellut, kehuskellut, ärsyyntynyt, kyllästyttänyt vaimoani aiheella ja nyt ajattelin kirjoittaa lopputuleman tänne kaikkien nähtäväksi. Jos olet allerginen jälkispekulaatioille ja selittelyille, suosittelen tämän kirjoituksen lukematta jättämistä.




Luin viime vuonna kirjoittamani Challenge Copenhagen-kisan jälkipyykit ja yritän tätä kirjoittaessani myös pohtia, missä määrin asiat sujuivat tänä vuonna paremmin ja missä määrin huonommin kuin silloin.

Aloitan pohdinnan listaamalla yleiset taustatekijät, jotka vaikuttivat tämän vuoden kilpailusuoritukseen. 

1. Harjoittelumäärät: En ole vielä laskenut viime kauden treenimääriä, mutta varmaan on, että sitä on vähemmän kuin aiempana kautena. Olen kuitenkin harjoittelumääriin kohtalaisen tyytyväinen, etenkin, kun ottaa huomioon viime kevään perheenlisäystapahtuman. 

2. Kunnon ajoitus: Kisakaudessa oli tänä vuonna kaksi painopistettä, kevään maraton-juoksut ja loppukesän Ironman. Olinkin alkukaudesta todella hyvässä juoksuiskussa. Ehkä kuitenkin käytin keväällä vähän liikaa voimavarojani, joka kostautui turnausväsymyksenä loppukesästä.

3. Terveydentila: Kisakauden terveydentilani oli periaatteessa hyvä, mutta lähdin ainoastaan puolimaratonille ja puolitriathlonille täysin moitteettomassa tilanteessa. Sekä Tukholmaa että Kalmaria edeltävästi olin pienessä flunssassa ja molemmilla kerroilla jännitin, taittuuko tauti ajoissa. Olin lähtöviivalla Kalmarissa (ja Tukholmassa) ihan moitteettomassa kunnossa, mutta vielä vähän tukkoisena. En tiedä oliko juuri sairastetulla nuhataudilla vaikutusta. Ei ainakaan positiivista. 

4. Kilpailusää: Olosuhteet lähentelivät täydellisyyttä. Puolipilvistä, +22 astetta lämmintä, kevyt tuuli max 3m/s mantereen puolelta. Aina olisi tietenkin parempi, jos ei tuulisi lainakaan. Mutta ei voi kyllä valittaa alkuunkaan. 

5. Tankkaus sujui kun Strömssössä. Energiavarat riittivät loistavasti ja sekä etukäteis- että kilpailun aikainen tankkaus onnistuivat hienosti. Toteutin Köpiksessä testatun ja hyväksi havaitun kisan aikaisen tankkauksen täysin samalla tavalla. Etukäteistankkaukseen olen tällä kaudella ottanut mukaan parin päivän hiilihydraattipaaston ennen varsinaista tankkauksen aloitusta. En tiedä, saavutinko todellista superkompensaatiota, mutta paastokärvistelypäivät motivoivat ja rytmittivät tankkauksen hyvin.

6. Ei teknisiä ongelmia. Ei edelleenkään. Koskakohan se ensimmäinen kisanaikainen rengasrikko tulee..? Tai joku vielä pahempi pyörähässäkkä? No aikaisintaan ensi vuonna:)


Seuraavaksi olen käynyt läpi triathlonin osasuoritukset yksitellen. Mikä meni hyvin, mikä huonosti, mikä siltä väliltä? Kuinka paljon parempaan voisi seuraavalla kerralla pystyä?

Uinti (01:27)
Hirveää scheissea. Siinä vaiheessa, kun säännöllisestä harjoittelusta huolimatta uintiaika alkaa lähestyä puoltatoista tuntia ja vauhti hidastuu edellisestä vuodesta lähes kuusi minuuttia, on todellisen peiliinkatsomisen paikka. 
Itselleen pitää (joskus) olla armollinen. Muistutankin heti aluksi sekä itseäni että muita siitä, että aloitin uintiharjoittelun täysin nollasta muutama vuosi sitten. Pyöräilystä ja juoksusta minulla oli lajitaustaa, mutta uinnista ei minkäänlaista. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi uintivauhti hidastuu harjoittelusta huolimatta. Kärsin tänä vuonna todella pahasti jalkakrampeista ja viimeisellä 800 metrillä uintini hajosi täysin. Mutta ei se silti selitä koko surkeutta. Ja kärsinhän viime vuonnakin vastaavasta ongelmasta.
Luulen, että uintiharjoitteluni runko on fundamentaalisesti pielessä ja sitä säestää huono uintimotivaatio. Jos aikataulut pakottivat jättämään treenikaudella yhden harjoituksen pois, valikoitui tähtäimeen lähes poikkeuksetta uinti. Olin jumiutunut kuntouimariksi, joka käy hallissa uimassa tasavauhtisen 2-3km matkansa aina samaan tahtiin. Tällä on tietenkin kaikki toivotut terveys- ja kuntovaikutukset, mutta uintivauhti ei tällä tavalla juurikaan nouse. Laiminlöin pahasti erilaisten harjoitteiden, vetojen ja drillien teon. Toki niitä tein, mutta liian vähän ja etenkin avovesikaudella ne tuppasivat unohtua. Joten minulla oli vain yksi uintivauhti, tasaisen tappava hidas PK, jolla etenen vaikka maailman tappiin. Mutta hitaasti.

Mitä pitää tehdä?
Harjoittelu täytyy kääntää aivan päälaelleen. Minun täytyy ryhtyä harjoittelemaan asianmukaisen triathlon-treeniohjelman mukaisesti. Kaksi kertaa viikossa edelleen, sen useammin en usko halliin eksyväni. Mutta jos ensi kaudella todella harjoittelisin järkevästi ja oikein, uskon, että uintisuoritus on nostettavissa aivan uudelle tasolle. En näe mitään estettä sille, etteikö uintiaikani voisi ensi vuonna olla 1:10-1:15 haarukan sisällä. 

T1 (4min)
Ensimmäinen vaihto onnistui tänä vuonna lähes kolme ja puoli minuuttia viime vuotista nopeammin. Varusteratkaisut ja kokemus auttoivat suorituksen parantamisessa. Tässäkin on vielä paljon parannettavaa, huipputasolla vaihto tehdään alle kahdessa minuutissa. Kengät valmiiksi kiinni pedaaleihin, siitä varmasti saisi vähän aikaa pois. Ajamaan lähtöä pitää tällöin tietenkin etukäteisharjoitella. Ja jos selvittäisin uinnin nopeamman porukan mukana, voisi kanssakilpailijoiden vauhdikas toiminta myös sähäköittää omia liikkeitäni. Tänä vuonna tunsin itseni vaihtoteltassa lähinnä häiriköksi ja koheltajaksi, sen verran rauhallista oli meininki. 2,5-3 minuuttia olisi käypä suoritus ykkösvaihdossa. 
Tästä voisi rakentaa kokonaistavoitteen ensi vuodeksi: Pyöräilyosuuden ajanotto käynnistyy, kun kisakello näyttää 01:15!!!

Pyörä (5:08)
Hehkuttelinkin jo hyvin sujunutta pyörää ja Kalmarin nopeaa reittiä kisaraportissani. Suoritus oli hyvin ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Parantamisen varaa tietenkin jäi ja siitä seuraavaksi. 
Päivän ajokuntoon nähden merkittävästi vauhdikkaampi suoritus tuskin olisi ollut mahdollinen. Liikkeellelähtö olisi saanut olla ripeämpi, ajamiseen pitää keskittyä heti ensikilometreistä lähtien. Taas kerran voisi auttaa, jos pääsisi hieman nopeampien ajajien kyytiin heti aluksi. Vaikka peesata ei saa, on vauhdinpitäjien rooli ajaessa tärkeä. Peesirajan takana ajettaessa edellä menevä auttaa ainakin henkisesti ja helpottaa vauhdin säätelyä. Jatkuva ohituspaikkojen kyttääminen hidastaa menoa.
Kevään juoksuharjoittelu mahdollisti onnistuneet suoritukset maraton-matkoilla, mutta rokotti kyllä kevään PK-pyöräilyä. Treenikausi pääsikin pyörän osalta kunnolla käyntiin vasta kesäkuun alussa.

Kulunut kausi oli melko maltillinen uusien triathlonhankintojen osalta, uusi aika-ajotanko muttei mitään muuta. Seuraavat ilmiselvät varustepäivitykset minulla ovat ns. aerokypärä sekä levykiekko. Näillä aerodynamiikkaa parantavilla tekijöillä saavutettaisiin laskennallisesti n. 6-7 minuutin hyöty suoritukseen. Kalliita minuutteja, mutta aivan pilipali-hankintoja jos asiaa kysyy purjehtijoilta tai auto-harrastajilta. Olen tosin nauttinut menneissä kisoissa tällaisten aeromiesten ohittelusta. Ilman levyä taviskypärä päässä on hieman omahyväinen fiilis ohi porhaltaessa: ”Olisit treenannut enemmän ja shoppailut vähemmän”. Mahdolliset hankinnat tapahtuvat keväällä ja olen päättänyt kytkeä ne onnistuneeseen syksy- ja talvitreeniin. Jos homma ei ole maistunut, ei uusia varusteita tarvita. 




Mitä pitää tehdä?
Ensikauden kisasuunnitelmassa ajokaudesta tulee tasapainoisempi ja enemmän nousujohtoinen. PK-pyöräily aloitetaan keväällä eikä sitä katkaista juoksukilpailuilla. Hieman enemmän lajivoimaharjoittelua ja tempovetoa kesälle ja ahkeraa spinnausta talvella. Ja ne uudet releet... Näillä suunnitelmilla hyvissä tuuliolosuhteissa ja oikein valitulla reitillä 5 tuntia on alitettavissa ensi vuonna.


T2 (2,5min)
Homma sujui viimevuotiseen tapaan. Puoli minuuttia tästä pitäisi vielä sorvata pois. Nopeampaa olisi jättää kengät  pedaaleihin ja liikkua paljain jaloin. Se pitää muistaa ensi vuonna ja juosta vaihtoalueella entistä rivakammin. Jotenkin se keskittyminen aina vähän herpaantuu. Sekunnit ovat kalliita maratonilla, halpoja vaihtoalueella. Tarvitsen uudet kisalenkkarit ensi kaudeksi. Harkintaan voisi tulla ns. tri-lenkkarit, jotka on suunniteltu käytettäväksi ilman sukkia. Nämä kaikki yhdessä varmistaisivat tehokkaan 2min vaihdon.

Juoksu (3:46)
Juoksusuoritus oli hyvä, mutten ole siihen täysin tyytyväinen. Päivän juoksukuntoon nähden tein varmasti juuri sellaisen suorituksen, johon olin kykenevä. Loppukirissä otin koneesta kaikki irti ja aika paranikin lähes kahdella minuutilla viime vuodesta. 
Laiminlöin asianmukaiset pitkät juoksuharjoitukset kesällä. Olin niin itsevarma ja tyytyväinen kevään tuloksiin ja toisaalta innokas ryntäämään pyörän selkään, etten ymmärtänyt ylläpitää riittävää vauhti- ja peruskestävyyttä. Puolimatkoilla juoksuosuus oli tri-kisassa 10 prosenttia varsinaista maratonaikaa huonompi, täysillä matkoilla 17 prosenttia. Paukkuja ei siis riittänyt vauhdin ylläpitoon, lähdin agressiivisesti liikkeelle, mutta meno hyytyi. Väliajoista löytyi muutama todella heikko suoritus, vauhti hidastui kertaalleen jopa yli 7 minuuttiin per kilometri. Tarkastelin muiden triatleettien ja myös kärkikymmenikön tuloksia ja huomasin samoilla etapeilla selkeästi muuta tasoa heikommat väliajat. En muista reittiä riittävän hyvin, jotta osaisin sanoa, missä nämä hyytymät sijaitsevat. 
Juoksu ei siis ehkä ollut niin epätasainen suoritus kuin väliajat kertovat, hitaat kohdat olivat kaikille hitaita. Mutta yleiselläkin tasolla koneeni hyytyi, eikä tavoitteenmukaiseen 5min/km vauhtiin ollut edellytyksiä.

Mitä pitää tehdä?
Ajoittaa juoksukunto paremmin. Osaan kyllä harjoitella juoksua, mutta ensi vuonna legendaarinen kuntopiikki pitää ajoittaa paremmin.

Paljonko yhteensä? 
40 minuuttia -> 09:48:34. Heh heh, taisi mennä vähän överiksi. Mutta pohdinnat kuitenkin osoittavat, että teoreettinen mahdollisuus kymppikerhoon pääsemiseen on olemassa. Jo ensi vuonna. Mutta vain teoreettinen...


Ja palkinnoksi vielä kaikille tänne asti päässeille paljastus: Ironman Kalmar 2013, registration done!



Kalmar mia, here I go again!

lauantai 25. elokuuta 2012

Kalmari vai Köpis?


Urheilubloggaaja sansu esitti minulle otsikon mukaisen kysymyksen, koska hänen perhepiirissään suunnitellaan ensimmäiseen täyden matkan tri-kisaan osallistumista. Samalla hän pohti, kuinka hyvissä ajoin kisapaikka kannattaisi ostaa? Vastauksesta olisi tullut liian pitkä kommentiboksiin, joten päätin tehdä aiheesta lyhyen postauksen.

Itselläni on siis kokemusta kahdesta täyden matkan triathlontapahtumasta, Challenge Copenhagenista vuodelta 2011 ja tuore osallistuminen vuoden 2012 Ironman Kalmariin.  Ensi vuonna Köpis järjestetään 11.8 ja Kalmari 17.8. Köpiksen ilmoittautumisen alkamisesta en vielä löytänyt tietoa, mutta Kalmarin ilmoittautuminen alkaa tänään 25.8. Kalmarin osalta on odotettavissa, että kilpailu myydään täyteen melko nopeasti. Ensimmäinen onnistunut Ironman-vuosi on takana ja kilpailu houkuttaa varmasti lisää kansainvälisiä osallistujia. Veikkaan, että kilpailu voi täyttyä jopa muutamassa päivässä. Tai vielä nopeammin, you never know. Mutta varmaa on, että se myydään syksyn kuluessa täyteen. Köpiksestä  en osaa sanoa ollenkaan. Kilpailu järjestetään ensi vuonna kai neljättä kertaa, enkä tiedä miten tämän vuoden kisapaikat täyttyivät? Viime vuonna paikkoja oli myytävänä pitkälle kevääseen asti. Itse kannatan varhaista ilmoittautumista. Jos päättää lähteä leikkiin, kannattaa ilmoittautua heti. Se toimii samalla motivaattorina. 




Olen seuraavaksi kirjoittaunut näiden kahden kilpailun välisen pienen vertailun. Ja koska olen osallistunut Köpikseen ensikertalaisena ja Kalmariin toiskertalaisena, pyrin pohtimaan kisojen luonnetta nimenomaan aloittelijan näkökulmasta. Monet asioista ovat pieniä ja vähäpätöisiäkin, mutta olen ne kuitenkin maininnut, koska ne mieleen tulivat. Vertailu perustuu luonnollisesti omiin aiempiin kokemuksiin,i joten on tietysti mahdollista, että asioita järjestetään ensi vuonna toisin. 




Kisajärjestelyt
Köpis: Järjestelyt toimivat hyvin. Suurkaupungin väistämättömänä haittana oli hankala logistiikka, lähtöalueen, ilmoittautumisen, expon ja kisahotellin välillä pitä käyttää useita metroyhteyksiä. Kilpailijoille jaettava kisainfo, aikataulut, ohjeet ja kartat olivat Köpiksessä paljon kattavammat ja paremmat kuin Kalmarissa. Tätä mieltä oli myös huoltotiimi. Kun kyseessä oli ensimmäinen kisa, olivat yksityiskohtaiset infot, kartat ja selostukset paikallaan.
Kalmar: Pienessä kaupungissa koko kisa-alue oli erittäin kompaktisti muutaman sadan metrin säteen sisällä, liikkuminen ja etukäteisvalmistelut onnistuivat erittäin kätevästi. Järjestelyt toimivat yleisellä tasolla varsin hyvin.

Hinnassa näiden kahden kisan välillä ei ensi vuonna liene suurta eroa. Osallistumismaksut muodostavat aika pienen osan triathlon-konkurssista, joten en pidä tätä asiaa kovin merkittävänä. 

Uinti
Köpis: uintialue on erittäin suojaisa laguuni (jos siis on sama kuin 2011), merenkäynti ei käytännössä pääse lainkaan vaikuttamaan sinne. Uinti on siis "säävarma"ja reitti mukavampi kuin Kalmarissa.
Kalmar: Matalat kohdat reitillä eivät olleet mukavia, kädet osuivat pohjaan ja sotkivat rytmin. Reitti on enemmän altis säälle, tänä vuonna oli tosin loistokelit eikä minkäänlaista aallokkoa. 

T1
Köpis: Vaihtoalue oli suuri, pyörälle ja vaihtoalueen portille oli pitkähkö matka. Ei missään nimessä nopea systeemi.
Kalmari: Kompakti vaihtoalue, mahdollisuus nopeaan vaihtoon. 

Pyörä
Köpis: Kööpenhaminan pohjoispuolella ajetaan kaksi n. 90 kilometrin lenkkiä. Kohtalaisen nopea reitti, varsinkin rantabaanaosuus. Sisämaassa vähän mäkisyyttä. Lyhyt mukulakiviosuus oli aika horror. 
Kalmari: Erittäin nopea reitti. Mahdollisuus todelliseen vauhtitykitykseen, olematon määrä nousuja (ja laskuja).

T2 
Köpis: todella toimiva ratkaisu, jossa kisajärjestäjät ottavat pyörän vastaan heti vaihtoalueen portilla ja huolehtivat sen eteenpäin. Nopea systeemi.
Kalmari: Pyörä viedään itse omalle paikalleen. Aavistuksen hitaampi systeemi, ei silti merkittävää eroa. 

Juoksu
Köpis: Kööpenhaminan keskustassa juostaan todellinen urbaani maraton, tasaisella rantareitillä 4x10,5 km. Kansanjuhlan tuntua ja kannustajia oli selkeästi enemmän kuin Kalmarissa.
Kalmari: Tasainen reitti, 2x15km + 12km, pohjoisosissa kulkee metsiköissä, eteläpäässä kierretään keskustakortteleita. 

Varsin tasavahvat kisat omasta näkökulmastani. Ironman-hömppä on tietenkin oma lukunsa, jenkit osaavat fiilistelyt ja shown. En silti laittaisi tälle suurta arvoa, kyllä Challenge-kisan läpivetäminen on aivan yhtä kova juttu.

No kumpaan siis depytoimaan. Jos ase ohimolla olisi pakko valita, sanoisin... Ironman Kalmar.


torstai 23. elokuuta 2012

Ironman Kalmar 2012

Pitkältä tuntuneen treenikesän jälkeen kauden päätapahtuma pääsi lopulta melkein yllättämään. Yhtäkkiä Ironmaniin olikin enää muutama päivä jäljellä ja lähtövalmisteluja piti ryhtyä tekemään. Kisaa edeltävänä keskiviikkona koin todellisen kauhuherätyksen, edellisenä päivänä vaivannut "pala kurkussa" oli muuttunut selkeäksi kurkkukivuksi. Ei kovaksi, mutta juuri sellaiseksi, joka enteilee kunnon flunssaa muutaman päivän viiveellä. Matkaan tietenkin lähdettiin, mahdollinen tauti paljastaisi kyllä luonteensa kisa-aamuun mennessä.
Kisajoukkueemme koostui urheilijan eli itseni lisäksi vaimostani, pikku-neidistämme sekä vaimoni siskosta, joka on jo varsin kokenut ja meritoitunut triathlonhuoltaja. Reissumme alkoi keskiviikkona iltapäivällä Helsingin eteläsatamassa, jossa ajoimme kisa-automme laivaan ja matkamme kohti Tukholmaa ja Kalmaria pääsi vauhtiin.



Huolto- ja kannustusjoukkueeni laivan kannella




Silja Line oli tämän vuoden virallinen kisalaiva


Perinteiseen tapaan olin varannut meille illallisen Buffet Serenadesta eli tuttavallisemmin Junttibuffasta. JB on laivamatkustuksen suola, tarjoaahan se tavallisille maakravuille aivan uudenlaisia makuelämyksiä ja kokemuksia. Ja mikä ihmeellisintä, sellaisia herkkuja kuin kokonaiset katkaravut ja kalja, saa vetää niin paljon kuin jaksaa!!!!! Matkaseurueeni oli tottunut aina laivalla matkustaessaan a´la carte-henkiseen snobbailuun, joten heille tämä kaikki oli uutta ja ihmeellistä. 



Itämeren helmi!


Ruokailun jälkeen emme suunnistaneet karaokeen vaan nukkumaan. Alla olevaa näkymää tosin kävimme vielä kannella katsomassa.




Auringon laskun jälkeinen Itämeri ja taivas olivat aika kauniita



Torstai oli ajopäivä, 420 kilometriä pienen lapsen kanssa tarkoitti paljon pysähdyksiä ja matkanteko oli hidasta. Koska seurueeseemme kuului kolme aikuista ja yksi lapsi, osoittautui farmariauto liian pieneksi kulkuvälineeksi. Pyörä, matkatavarat ja lastenrattaat eivät yksinkertaisesti mahtuneet kyytin. Jouduimme siis ottamaan mukaan peräkärryn, joka taas oli liioitellun suuri tarpeisiimme. No, kerrankin oli pakkaaminen helppoa, mukaan olisi mahtunut vähintään kolminkertainen määrä tavaraa.



Karavaanimme


Saavuimme illan suussa Kalmariin ja suunnistimme kohti kisahotellia, Kalmar Stadsthotellia, josta olimme varanneet huoneet. Päivän hyvä uutinen oli se, että kurkkukipu oli hävinnyt, nenä ainoastaan oli tukkoinen ja vointi tuntui moitteettomalta. Pääsin sittenkin säikähdyksellä tästä pikkutaudista, mutta päätin varmuuden vuoksi jättää keskiviikon ja torstain herättelyvedot tekemättä ja kävin ainoastaan perjantaina pienellä verryttelylenkillä.



Majapaikkamme


Kävin heti ensimmäisenä iltana tutustumassa kisa-alueeseen. Kalmar Stadshotell sijaitsi keskustorin laidalla, jonne rakennettiin parhaillaan maalialuetta ja kisakatsomoja. Eipä olisi pitkä matka raahustaa kotiin kisan jälkeen... Vaihtoalue, kisa-expo, ilmoittautumispiste ja uinnin lähtöalue sijaitsivat aivan keskustan tuntumassa, muutaman sadan metrin päässä toisistaan. Pienen kaupungin etuja, viime vuonna Challenge Copenhagenissa tarvittiin kisahotellin, expon ja lähtöalueen välillä kolmea eri metrolinjaa. 

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Olin jättänyt kisakiekkojen liimojen puhdistuksen ja uusien tuubien liimauksen tehtäväksi reissun aikana. Istuessani lähes tunnin hotellin keittiön takapihalla, kiekko kädessä ja asetonirätti toisessa kädessä päätin, etten jaksa tätä enää. Tuubien liimaus ei ole mikään homma, mutta jokakertainen liimojen poishinkkaus 10cm/min vauhdilla on vihoviimeistä puuhaa. Päätin nyt ensimmäistä kertaa koittaa Tufon tuubiteippiä, joka ainakin asennuksen helppoudella hurmasi minut. Jos teippi vielä irtoaa yhtä siististi, olen liimannut viimeisen tuubini. Sanokoot liimamiehet ja vierintävastuslaskemat mitä tahansa! Sitäpaitsi tuubin sai kerrankin aseteltua täsmälleen suoraan koko kehän matkalta, pelkkää haavetta liiman kanssa.

Hoidin ilmoittautumisen ja pyörän katsastamisen vasta perjantai-iltapäivänä. Kaikki sujui ja onnistui uskomattoman helposti ja kätevästi, kyllä Ironman® osaa. 
Tankkausohjelmani oli samanlainen kuin Joroisiin ja Tukholman maratonille mennesäni. Hiilihydraattipaasto sunnuntaina ja maanantaina, tiistaina alkoi hiilihydraatti- ja nestetankkaus. Perusravinnon lisänä käytin Active Sport-energiajuomaa ja Gainomaxia. 
Perjantai-iltana jännitti oikein kunnolla, mutta tavallisuudesta poiketen onnistuin nukkumaan kuuden tunnin levolliset yöunet. 

Kisa-aamu valkeni puolipilvisenä ja kohtalaisen lämpimänä. Suuntasin klo 05 hotellimme aamiaiselle ja sieltä tiimin kanssa T1:n kautta uinnin lähtöalueelle. Sääennuste kisapäivälle oli kuin toiveunesta, puolipilvistä, kevyt 2-3m/s tuuli mantereen puolelta ja lämpötila korkeimmillaan 22 astetta.

Ja emme olisi amerikkalaisen kisaorganisaation kemuissa, jollei kilpailua ja kilpailijoita siunattaisi. Ruotsalaispappi siunasi 1600 kristittyä, juutalaista, muslimia, ateistia ja buddhalaista sujuvasti toteamalla: May the force be with you!



Kisa-aamun tunnelmia


Uinti
Lähtölaukaus kajahti tasan kello seitsemän ja 1600 triatleettia aloitti urakkansa 19-asteisessa Kalmarin suntin vedessä. 1500m uintireitti kierrettiin avoveden puolella kahdesti ja tämän jälkeen uintiin 800 metrin matka kanavaa pitkin kohti vaihtoaluetta. Mielestäni uinti lähti kulkemaan hyvin, joukkostartista huolimatta vältyin suuremmilta osumilta ja pääsin hyvin vauhtiin. 



Kalat vedessä


Uinti oli ensimmäisen kolmen kilometrin osalta melko tasapaksu suoritus, luulin uivani kohtalaisen hyvää vauhti ja fiilis oli hyvä. Erittäin kivuliaat pohjekrampit alkoivat 800 metriä ennen maalia ja loppumatka meni oikeastaan ihan plörinäksi yrittäessäni räpiköidä eteenpäin ja sietää jatkuvaa kovaa kipua. Silti olin saada paskahalvauksen vilkaistessani kelloa vedestäni noustessani: 01:27. Järkyttävää surkeutta, melkein 6min hitaammin kuin viime vuonna. Jouduin vetämään muutaman kerran henkeä toipuakseni pettymyksestä, sitten unohdin suorituksen ja syöksyin vaihtoalueelle.

T1
Puolentoista tunnin kohdalla vaihtoteltassa käy kyllä kuhina, mutta toiminta on kaurismäkeläismäisen rauhallista. Toimintasankarit ovat osansa näytelleet ja ovat jo kilometrien päässä. Yritin kuitekin itse pitää vauhtia yllä ja tekemäni varusteratkaisut siivittivät minut yli 3,5 minuuttia viime vuotista katastrofivaihtoa nopeampaan suoritukseen. Pyörän selkään hypätessäni oli lopulta vain kaksi minuuttia viime vuoden aikataulusta jäljessä.




T1


Pyörä
Pyöräreitti oli ennakkotietojen pohjalta nopea, Öölannanin sillan ylitys kahdesti, yksi mäki Öölannissa ja toinen pienempi mantereen puolella olivat reittiprofiilin ainoat kohoumat. Sijoitukseni oli tässä vaiheessa tuhannen paremmalla puolella, joten ohitettavaa oli tiedossa. Lähdin kohtalaisen vauhdikkaasti liikkeelle, mutta kanssapyöräilijoiden vauhti ja ohitustilanteiden kyttääminen pudottivat vauhtia, ensimmäinen 13km taittui 32,6km/h nopeudella. Viimeistään Öölannin halki lännestä itään kulkeneella nummibaanalla sain vauhdista kiinni, tasaisella myötätuuliosuudella ajoin yli kymmenen kilometrin matkan ilman, että keskinopeus laski kertaakaan alle 40km/h. Vauhdin säätely perustui täysin nopeusmittarin, sykemittarin ja perstuntuman antamaan palautteeseen, kaikki nähdyt kanssakilpailijat piti ohittaa. Alkumatkasta tosin muutama hitaasti uinut levykiekkoheebo meni vauhdilla ohitseni, mutta heidän kyytiinsä minulla ei ollut asiaa, eikä sopivaa vauhdinpitäjää löytynyt koko reitiltä. Ajaminen tuntui todella hyvältä ja helpolta, vastaan tuli vain yksi tekninen kyläsokkelo, mutta muuten sai päästellä sydämensä kyllyydestä. 




Sadan kilometrin jälkeen palattiin Öölannista takaisin mantereelle, käytiin keskustassa näyttäytymässä ja suunnattiin kohti pohjoista. Voimia tuntui olevan hyvin jäljellä ja jatkoin reipasti kyytiä aina 140km asti. Tämän jälkeen innostuin jopa vähän rehaamaan, viimeiset 40km ajoin keskinopeudella 35.9km/h. Näin jälkiviisaana olisi ehkä voinut vähän säästellä jalkoja juoksuun, mutta meno ei silloin tuntunut lainkaan raskaalta ja reidet eivät olleet uupuneet. Tankkasin reitillä 2 litraa omaa Active Sport-juomaa, kaksi pulloa kisäjärjestäjän energiajuomaa ja neljä Dexal-patukkaa. Saavuin kakkosvaihtoon ja kellotin itselleni todella kovan pyöräilyajan 5:08, josta keskinopeudeksi tuli 35,1km/h. Nyt oli tultu kokonaista 17 minuuttia viime vuotista nopeammin.




T2
Tekemäni varusteratkaisut mahdollistivat ripeän 2,5 minuutin kakkosvaihdon, jossa ei turhia aikailtu. 


Juoksu
Lähdin liikkeelle melko vauhdikkaasti ja ensimmäiset kilometrit taittuivat alle 5min/km vauhtia. Väistämätön hyytyminen seurasi kuitenkin kymmenen kilometrin jälkeen ja sain heittää hyvästit 3,5 tunnin tavoitteelleni. Juoksu alkoi ottaa todella koville ja hyytyminen alkoi olla todellista: kellotin jopa yli 7min/km väliajan ja tuska oli todellista. Onneksi reitin varrella on kannustamassa suurin innoittajani, ikioma Ironbabymme, joka siivitti minut uuteen nousuun. 



Ironbaby


Jatkoin taivaltamista melko tasavauhtisesti, totaalinen hyytyminen ei ollut näköpiirissä, mutta vauhtia ei myöskään juurikaan pysytynyt kiristämään. Sain vaimoaan huoltamassa olleelta kaveriltani 32 kilometrin kohdalla ratkaisevat väliaikatiedot ja uskonvahvistusta sille, että kymmen ja puoli tuntia olisi vielä alitettavissa.  35 kilometrin kohdalla olin jo luopua tavoitteestani, vallitseva 6min/km vauhti ei riittäisi siihen eikä kiristämisen varaan tuntunut olevan lainkaan. Taistelu käytiin lopulta täysin henkisellä puolella, päätin että tavoitteeseen päästään. Kaikki ne loskaiset lenkkikilometrit ja nytkö muka en jaksaisi!!! Lopulta homma meni jopa vähän overiksi, viimeiset kaksi kilometriä juoksin alle 5 minuutin vauhtia ja maratonin maaliviiva ylittyi ajassa 3:46, jolloin loppuajaksi tuli 10:28:34. 

Juoksu otti tänä vuonna selkeästi kovemmalle kuin viime vuonna. Olin kuitenkin kohtalaisesti tolkuissani huoltoalueella eikä minulle tyypillisistä jälkitankkausongelmista ollut tietoakaan. Söin huoltoteltassa heti hyvällä ruokahalulla kokonaisen pitsan, hedelmiä ja join litran colaa. Nam. 

Kuudentoista minuutin parannus viime vuotiseen verrattuna, ei pöllömpää. Siitä iso kiitos pyörälle, pieni kiitos juoksulle ja T1:lle. Ja ei kiitos uinnille. Mutta jätetään tarkemmat jälkipyykit seuraavaan kertaan.

Matkamme historiallisessa Kalmarissa ja Öölannin puolella jatkuivat vielä useamman päivän, mutta jottei tämä teksti paisuisi liikoja, palaan siihen ehkä joskus myöhemmin. 

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kalmartiden hej hej!!!

Auto ja peräkärry on pakattu. Kisajoukkue ruopii lähtökuopissa. Kahden tunnin päästä lähdetään. 



Jännää!!!

tiistai 14. elokuuta 2012

Harjoitusviikko 32: Valmistautumista

Viime viikolla vähensin harjoittelumäärää hieman reilulla kolmanneksella.  En enää tehnyt pitkiä pyöräharjoituksia tai muita raskaita harjoitteita. Olo alkoi tuntua jo vähän malttamattomalta, pitkä kesä on takana ja turnauskestävyys alkaa olla jo koitoksella. Tätä kirjoittaessa aikaa starttiin on enää jäljellä hieman yli kolme vuorokautta, nyt ollaan jo todella lähellä...

Maanantai 
Uinti: Matka 3500m; aika 1h 15min
Tiistai
Juoksu: PK + VK-veto; matka 20km + 5km; vauhti PK 5:21/km ja VK 4:25/mkm; aika 2h 9min
Keskiviikko
Lepo
Torstai
Uinti: matka 2100m; aika 45min
Juoksu: PK 4km; vauhti 6:00/km; aika 24min
Perjantai
Lepo
Lauantai
Yhdistelmä
Pyörä: Trainer; PK; aika 60min
T: 3min 
Juoksu: PK; matka 4,51km; vauhti 5:59/km; aika 27:02
Sunnuntai
Pyörä: PK; matka 47,7km; nopeus 32,5km/h; aika 1h 28min

Yhteensä 7h 31min

torstai 9. elokuuta 2012

Minimalismia

Olimme heinäkuussa purjehtimassa ja etukäteisodotukset saaristolaismaisemien valokuvausmahdollisuuksista olivat suuret. Suurin osa matkalla ottamistani kuvista oli merihenkisiä henkilökuvia, mutta metsästin aktiivisesti myös muuta kuvattavaa. Kävin rannoilla kävelemässä ja etsimässä kuvattavaa, mutta mitään inspiroivaa en kovin usein onnistunut löytämään. Ja vielä harvemmassa olivat onnistuneet otokset. Mutta aina välillä tärppäsi. Olin kesken purjehduksen ulkona ottamassa kuvia gastista, kun sain yllättäen vangittua kamerallani hienon minimalistisen näkymän.



188mm; f/4; 1/1250s; ISO 100


Nouseva saderintama ja kevyt sumu tekivät kuvasta lähes kontrastittoman, pelkkää loputonta tyhjyyttä. Ja yksinäinen purjevene, joka pyrkii pois kuvasta. Kuin viimeiset jäljelle jäänet, jotka yrittävät vielä pakoon?

tiistai 7. elokuuta 2012

Ei tunnu missään

Lähes vuosi harjoittelua takana! Tänään juoksin viimeisen pitkän PK-lenkin, minun ja Kalmarin välissä on enää viimeistelyharjoituksia, tyhjennystä ja tankkausta. Töitä olen tehnyt. En aivan samoja määriä kuin viime vuoden kisoihin mennessäni. Mutta laadullisesti harjoittelu on ollut hyvää. Ja koska olen kertaalleen selvinnyt täyden matkan kisasta tavoitteiden mukaisesti, on itseluottamus tänä vuonna korkeammalla kuin viimeksi.


 


Mutta mikään ei silti tunnu miltään. Siis hyvä tai mahdollisesti huono kisakunto. Jos menettäisin muistini, en huomaisi mistään, olisinko ylipäätään harjoitellut kuluneen vuoden aikana lainkaan. Testaamalla se toki selviäisi, mutta arjessa kuntotaso ei juurikaan ole arvioitavissa. Peruskuntoni olisi varmasti edelleen kohtalainen, vaikken olisi vuoteen harjoitellut. Ironmanissa toki hyytyisin harjoituksen puutteen vuoksi jo uintiin, mutta rappusia kävellessä olo voisi tuntua jopa kevyemmältä, koska reidet eivät olisi jumissa sikatreenistä.
Olen siis hankkinut pääomaa, joka todella realisoituu vasta ensi viikon lauantaina. Toivottavasti pääsen terveenä maaliviivalle, eikä suoritus romutu minkään krempan tai teknisen ongelman vuoksi. Rehellinen hyytyminen harmittaisi vähemmän, se olisi vain opettavaista ja muistuttaisi lajin kovuudesta.

Kalmarin reitti on paperilla todella nopea, sillä pyöräilyreitillä tai maratonilla ei ole korkeuseroja nimeksikään. Mahdollisuudet viime vuoden tuloksen parantamiseen ovat siis ilman muuta olemassa ja sopivissa oloissa etenkin pyöräilyaikaa on mahdollista parantaa usealla minuutilla. Reitti on toisaalta varsin altis tuulen oikuille. Suojaton uintireitti voi olla melkoinen kokemus kovassa aallokossa ja vastatuuli iskee pyöräillessä täysin armotta alavilla puuttomilla suorilla. No, kohta ilmestyvät jo ensimmäiset sääennustukset (=sääarvaukset) kisaviikonlopulle. Niiden seuraaminen onkin sitten ensi viikon jännin juttu:)

Jos suoritus ei pääty keskeytykseen, tulen ylittämään keskiverto suomalaisen suorituksen Lontoossa. En varmasti jää eräni viimeiseksi!

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Harjoitusviikot n:o 30 & 31: Kovaa ja korkealta!


Kaksi viimeistä viikkoa olen treenannut kuin pieni eläin. Kalmariin on enää kaksi viikkoa aikaa ja kovat harjoitukset ovat nyt tehtynä. Ensi viikolla vähennän tehoja ja kestoa harjoittelusta noin kolmanneksen ja viimeinen viikko pitää sisällään pelkkää herkistelyä ja tankkausta.
Sain lukijapalautetta, jossa toivottiin harjoitusmerkintöihini lisää informaatiota pyöräilyyn liittyen. Tarkennusta toivottiin siihen, minkälaiset olosuhteet ovat vallinneet ja olenko ajanut treenin yksin, kaksin vai ryhmässä.

Tehdäänpä lisätietojen osalta näin: 
Kalenteriini merkitty perustreeni ilman lisämainintoja tarkoittaa yksin ajettua harjoitusta normaaleissa sääoloissa. Haastavat tuuliolosuhteet, helteet, sateet ja ryhmäajot ilmoitan lisämaininnoilla.


Viikko 31

Maanantai
Yhdistelmä
Pyöräily: trainer; VK vedot 10min + 7,5min + 5min; aika yhteensä 45min
T: 4min
Juoksu: PK 4km + 2km veto; vauhti 6:00/km + 4:15/km; aika 36min
Tiistai
Lepo
Keskiviikko
Yhdistelmä
Pyöräily: PK; matka 120km; nopeus 31,8km/h; aika 3h 46min
T: 5min
Juoksu: VK; matka 10km; vauhti 4:49/km; aika 48:12
Torstai
Yhdistelmä
Uinti: 700m; aika 14min
T: 7min
Pyörä: VK; matka 30,2km; nopeus 34,5km/h; aika 52min (kova tuuli)
T: 3min
Juoksu: PK; matka 4km; vauhti 5:07/km; aika 20:12
Perjantai
Lepo
Lauantai
Yhdistelmä
Uinti: matka 3,5km; aika 1h 20min
T: 5min
Juoksu: PK; matka 3,1km; vauhti 6:27/km; aika 20:00
Sunnuntai
Yhdistelmä
Pyöräily: PK; matka 140km; nopeus 32,4km/h; aika 4h 19min (kova tuuli)
T: 5min
Juoksu: VK; matka 7km; vauhti 4:40/km; aika 32:44


Yhteensä 14h 22min

Viikko 30

Maanatai
Yhdistelmä
Pyöräily: PK; matka 140km; nopeus 32,1km/h; aika 4h 22min
T: 5min
Juoksu: VK; matka 10km; vauhti 4:44/km; aika 47:25
Tiistai
Lepo
Keskiviikko
Pyöräily: trainer; VK vedot 10min + 7,5min + 5min; aika yhteensä 45min
Torstai
Pyöräily: trainer; VK vedot 10min + 7,5min + 5min; aika yhteensä 45min
Perjantai
Uinti: matka 2100m; aika 45min
Lauantai
Uinti: matka 3,5km; aika 1h 8min
Juoksu: PK; matka 10km; vauhti 5:52/km; aika 58:43
Sunnuntai
Yhdistelmä
Pyöräily: PK; matka 47km; nopeus 31,3km/h; aika 1h 30min
T: 3min
Juoksu: PK; matka 4km; vauhti 5:55/km; aika 23:41


Yhteensä 11h 33min

torstai 2. elokuuta 2012

Ensimmäiset askeleet: Askel n:o 2

Järjestelmäkameran rungolla ei pitkälle pötkitä. Yhdistelmän tärkein osa on objektiivi, jonka valintaan kannattaa käyttää aikaa. Useat kamerakaupat tarjoavat harrastelijatason runkoihin mukaan ns. kittilinssin, eli halvan perus-zoomin. Tarjouspaketeissa nämä objektiivit ovat usein niin halpoja, että harva malttaa olla sellaista mukaan ottamatta. Lainaksi saamamme kameranrungon mukana tuli juuri tällainen Canonin bulkkizoomi (EF-S 18-55mm). Tutkailin objektiivia ja totesin se hölskyväksi, muovimaisen heppoiseksi ja epämiellyttäväksi käyttää. Laite tuntui niin huonolaatuiselta, että siirsin sen muutaman testikuvan jälkeen syrjään. En voi tällaista linssiä kyllä kellekään suositella, vaikka sen saisi paketin mukana muutamalla kympillä. Kannattaa ottaa ne kympit säästön ja investoida heti kunnolliseen peruslinssiin.

Saimme kameran mukana myös laadukkaan telezoomin (Canon EF 70-200/4 L), jota kyllä kelpasi käyttää. Totesin kuitenkin nopeasti tämän objektiivin sopivan huonosti kuvaamiseen sisätiloissa, ja koska tärkein kuvauskohteeni oli pieni tyttömme, piti ensimmäisen oman linssin hankintaan ryhtyä hetimiten. Samalla tein tietenkin myös päätöksen hankkia lähitulevaisuudessa oma kamerarunko. Päätin siirtää sinänsä huippulaatuisen telezoomin alkuvaiheessa syrjään, sillä halusin perehtyä sen käyttöön myöhemmin opittuani perusasiat ensin.


Canon EF 70-200/4 L

Katselin lapsista otettuja studiovalokuvia ja luin Me Ra Kohin kirjoittaman valokuvausoppaan. Kauneimmat kuvat oli lähes poikkeuksetta otettu luonnonvalossa, kuvat näyttivät onnistuneilta myös hämärämmissä valaistuksissa ja paljon käytetyt epätarkat taustat loivat kuviin harmonisen tunnelman.

Tarvitsin siis valovoimaisen linssin, jonka perspektiivi olisi sopiva henkilökuvaukseen sisätiloissa. Totesin, että tähän tehtävään sopisi hyvin kiinteäpolttovälinen ns. normaalilinssi, jonka perspektiivi vastaisi suurin pirtein normaalia näköä.  Kiinteän linssin kuvanlaatu ja valovoima on lähes poikkeuksetta vastaavan hintaista zoomia suurempi, mikä oli myös tärkeä kriteeri linssiä valitessani. Vaikka monet valokuvausoppaat suosittavat zoomia ensimmäiseksi objektiiviksi, oli valinta lopulta helppo ja päädyin kiinteään linssiin.
Tällöin toki menettää mahdollisuuden muutella polttoväliä, rajaus täytyy tehdä kuvaajaa tai kohdetta liikuttamalla. Toisaalta tällöin kamerassa on yksi liikkuva osa vähemmän ja voi keskittyä muihin kuvauksen osa-alueisiin paremmin.

Klassinen normaaliobjektiivi on polttoväliltään 50mm, kun käytetään kinokoon filmikameraa tai niin sanottua täyden kennon digikameraa. Halvemmissa harrastelijarungoissa käytetään yleisesti halvempaa ja pienempää kennoa, joka rajaa linssin tuottamasta kuvasta osan pois. Tällöin vastaava normaalinäkymä saavutetaan laajempikulmaisella linssillä. Lainakamerassamme oli tällainen pienempi kroppikenno (APS-C), jolloin tarvittava polttoväli normaalinäkymän saamiseksi olisi noin 30mm.

Valintakriteerit olivat pikkuhiljaa selkiytyneet ja näyttivät seuraavalta:
-Suuri valovoima
-Kiinteä 30mm polttoväli
-Järjellinen hinta
-Hyvä hinta-laatusuhde
-Canon-yhteensopivuus

Opiskelin ja luin erilaisilta foorumeilta arvosteluja linsseistä ja lopulta valintani kirkastui. Marssin paikalliseen valokuvausliikkeeseen, löysin haluamani objektiivin käytettyjen hyllystä, otin testikuvia ja palasin onnellisena linssinomistajana kotiin.


Sigma 30mm f/1.4 EX DC HSM


Kuvaaminen uudella Sigmalla oli melkoinen kokemus. Valovoima tuntui pokkareihin ja kännykameroihin verratuna aivan uskomattomalta, hämärässäkin pystyi vielä tuottamaan normaalisti valottuneita, kauniin tunnelmallisia kuvia. Kuvan laatu vaikutti myös loistavalta ja suuren aukon mahdollistamat taustojen pehmennykset näyttivät upeilta.

Olin tässä vaiheessa käyttänyt kohtuullisesti aikaa perehtyäkseni useampiin laiteteknisiin kysymyksiin. Entä itse valokuvaus, millä metodilla aloittelija lähti syventymään valokuvauksen teknisiin ja taiteellisiin perusteisiin. Siitä taas lisää tämän juttusarjan seuraavassa osassa:)