keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Lihatiskillä

Tänään oli aivan tavallinen keskiviikkopäivä, jolloin poikkesin suoraan työmatkalta uimahalliin. Seistessäni muiden uimariukkojen kanssa ilkosillaan suihkuhuoneessa, putkahti kulman takaa perinteinen hallisiivoja pesuletkun kanssa. Tiedättehän, sellainen kumararyhtinen, verkkareihin ja kumppareihin pukeutunut noin viisikymmentävuotias täti. Hän hoiti työnsä lattiaan tuijottaen, eikä kukaan läsnäolleista reagoinut asiaan mitenkään. Aloin kuitenkin pohtia, mitä seinän toisella puolella tapahtuisi, jos rouvien ja neitien pesuhetken keskeyttäisi saapasjalkainen letkumies. En ole koskaan ollut naisten pukuhuoneessa, mutta lyönpä vetoa, että siitä seuraisi melkoinen kalapaliikki?!? Olisikohan näin:)? Ja miksi?



sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Ensimmäinen harjoitusviikko

Koittihan se uuden harjoituskauden alku vihdoin. Jäljellä on vuoden kahdeksan viimeistä viikkoa, joiden aikana tavoitteeni on valmistautua tulevaan kevätkauteen ja totuttaa keho taas säännölliseen harjoitteluun.
Valmistavan kauden rungon hahmoittelimme koutsin kanssa seuraavanlaiseksi:

3 uintiharjoitusta
2 voimaharjoitusta
1 spinning
1 pitkä peruskestävyysharjoitus
1-2 kuntopiiriä 

Koska uinti ei kesällä sujunut, on reseptinä nyt kolme uintikertaa aiemman kahden sijaan. Näin ainakin nyt syyskaudella, jolloin painotus on tekniikan harjoittamisessa. Voimaharjoittelussa haen taas tuntumaa säännölliseen punttisalielämään ja uutena erikoisuutena ilmoittauduin kuuden viikon mittaiselle Cross training-kurssille. Vakiospinning torstaisin ja pitkä peruskestävyysharjoitus viikonloppuna sopivaa etenemismenetelmää hyväksikäyttäen, siinä resepti loppuvuodeksi.


Maanantai
Juoksuverryttely 5km + Cross training-tunti : 1h 25min
Tiistai
Uinti 2,4km : 1h
Keskiviikko
Uinti 2,4km + kuntopiiri : 1h 20min
Torstai
Kuntopiiri : 20min
Perjantai
Kuntosali : 1h
Lauantai
Spinning + juoksu : 3h
Sunnuntai
Uinti 2,4km : 1h

Yhteensä 9h 5min

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Ylitsepääseminen

Valmennusoppaita ja kestävyysurheiluun liittyvää kirjallisuutta lukiessa törmää hyvin nopeasti mystiseen ylimenokauteen. Termi on itsessään erikoinen eikä välttämättä avaudu lukijalle helposti. Ylimenokaudelle tarkoitetaan yleensä kilpailukauden ja alkavan uuden peruskuntokauden väliin jäävää noin 3-4 viikon mittaista ajanjaksoa, jolloin ei harjoitella tavoitteellisesti. Ympäri vuoden harjoittelevalle talvilajien harrastajille tämä jakso ajoittuu kevääseen ja kesälajien harrastajille syksyyn. Äärimmilleen vietynä se voi tarkoittaa lähes kuukauden mittaista jaksoa sohvan pohjalla, olutpullo kädessä ja pizza toisessa. Yleisempää on kuitenkin keventää harjoittelua merkittävästi, keksiä muita aktiviteettejä ja kokeilla jopa aivain muita lajeja tuttujen ja turvallisten sijaa. Urheilulääkäri Pekka Peltokallion (ja monien muiden tahojen) mukaan tällöin urheilija myös parantelee pienemmät, isommat ja piilevät vammansa kuntoon ennen uuden kauden alkua. Samalla hyvästellään ja vielä fiilistellään päättynyttä kisakautta ja ryhdytään aktiivisesti pohtimaan uusia kujeita uuden kauden varalle. Fiilistely saattaa tosin joskus korvautua myös harmittelulla, mutta etenkin tällöin katse kannattaa kääntää nopeasti eteenpäin.
Nykyaikainen harjoittelu- ja valmennusfilosofia ei välttämättä kaikissa tilanteissa tue tällaista yksiselitteistä ylimenokautta, joka pidetään 11 kuukauden nousujohteisen treenin päätteeksi, vaan teho-, kestävyys- ja lepojaksot vuorottelevat tiheämmin. Mutta ehkä ylimenokaudessa onkin kysymys jostakin vähän suuremmasta kuin pelkästä lyhyestä lepojaksosta. Kyse on vähintään yhtä paljon psyykkisestä kuin fyysisestä toipumisesta, "ylitsepääsemisestä".


Ylimenokauden tunnelmia "kotirannassa"


Itse koen tällaisen jakson erittäin tärkeäksi. Harjoittelumääräni eivät toki ole mitenkään verrannollisia ammattiurheilijoiden määriin, mutta työssä käyväksi ihmiseksi treenaan aika paljon, eikä työn kuormittavuutta voi myöskään jättää huomiotta. On mukavaa olla täysin ilman harjoitussuunnitelmaa ja pääosin olla tekemättä mitään kehittävää liikuntaa. Oma lepokauteni alkoi kolme viikkoa sitten Vantaan maratonilta ja päättyy huomenna. Jakson tehtävänä oli tietysti palautua hyvin ja koenkin itseni nyt hyvin levänneeksi. Olen viettänyt paljon aikaa kotona, käynyt hirvijahdissa, juhlimassa ja uutuutena kokeilemassa kerran cross trainingiä. 
Olen tosin huomannut myös joitakin negatiivisia vaikutuksia. Olen ollut viime päivinä tavallista väsyneempi ja paradoksaalisesti unen tarpeeni on lisääntynyt. Etenkin iltaisin haukottelen jo kuuden jälkeen. Ilmiö jota ei koskaan tapahdu, jos on töiden jälkeen käynyt rivakalla lenkillä. 

Ylimenokausi toimii siis oivana motivaatiotestinä: kun saa kerrankin sataprosenttisen hyvällä omalla tunnolla olla tekemättä mitään viikkoihin, on mahdollista aidosti arvioida, olisiko passiivinen elämäntapa mukava? EI OLE! Olen jo aivan pistoksissa, odotan huomista treeniä enkä jaksaisi tekemättömyyttä enää päivääkään. Olen toki käynyt muutaman kerran uimassa ja liikkunut arkimatkoja pyörällä, mutta kaipaan kunnollista rasitusta, kovan treenin jälkeistä hyvää oloa ja lepopäivän euforista tyytyväisyyttä. 

Tämän tärkeän vastauksen saamiseen tarvitaan ylimenokausi, kerta toisensa jälkeen. Tunnen oloni levänneeksi, mutta kaipaan treenaamista. On siis syytä jatkaa ainakin seuraava kausi:)

Kuulisin mielelläni myös muiden mietteitä ylimenokaudesta ja lepojaksojen pitämisestä, joten rohkeasti vaan kommenttia tulemaan!