perjantai 18. helmikuuta 2011

Vamos a la Playa

Seuraavien kahden viikon ajaksi Pequen blogin juttujen taso laskee ja pituus lyhenee johtuen ilmastopäivyksestä. Lämpötilaa nostetaan 55 astetta, ja siirrytään itäisemmälle aikavyöhykkeelle. Voi silti olla, että yllätän hurjilla jutuillani myös kaukomailta:)

tiistai 15. helmikuuta 2011

Hähähähää

Okei, tämän piti olla tiukan analyyttinen sporttiblogi. Mutta linja tuntuu lipsuvan ajoittain hieman sivuun, ja nyt otetaan kertaalleen oikein suuri harppaus tieltä metsään. Puhutaan häistä! En vaan malta olla sitä tekemättä, vaikka sisäinen kyynikkoni kuinka yrittää ajatusta pilkata ja käskeä vaikenemaan. Jotta edes uskottavuuteni rippeet urheilubloggaajana ja XY-geenivirheen kantajana säilyisivät, en sentään lähde pohtimaan avioliiton merkitystä, rakkautta, parisuhdetta, perhearvoja jne. Aion melko lyhyesti pohtia muutamaa tekijää, jotka osaltaan mahdollistivat meille onnistuneet juhlat. Tiukan analyyttisesti. Kivasti Peque kirjoittaa. Yhtään ei tunteile. Veitsenterävästi pohtii. Yhtään ei fiilistele. Kivasti kirjoittaa...
Lähdetään siis siitä olettamuksesta, että kaksi ihmistä haluaa juhlistaa siviilisäätynsä muutosta järjestämällä itselleen ja läheisille ihmisille hääjuhlan.

1. Sopiva juhlatila, sopiva juhlatila, sopiva juhlatila. En kyllin voi korostaa tämän tekijän merkitystä onnistuneiden hääjuhlien takana. Juhlatila voi määrittää kutsuttavien ihmisten määrän tai toisin päin. Mutta sen pitää olla tarkoitukseen sopiva. Henkilökunnan pitää "rakastaa" juhlien järjestämistä, ei järjestäjän ja juhlijoiden rahastamista.
Pahimmillaan olen nähnyt henkilökunnan riitelevän hääparin kanssa, nalkuttavan vieraille ja juoksevan lähimetsässä vieraiden perässä (etteivät vaan mene "takakontille" nauttimaan omia juomia). Jos jo suunnitteluvaiheessa asiat tuntuvat juhlapaikan suunnalta hankalilta ja yhteistyö tökkii, vaihda paikkaa pelastaaksesi juhlasi. Juhlatilan puitteet ovat toki tärkeät, mutta käytännön asiat ja toimivat järjestelyt juhlapaikassa ratkaisevat, ei tilan kultturihistoriallinen arvokkuus. Ihmiset tekevät juhlan, ja nihkeä henkilökunta on myrkkyä!
A´la Peque: Ystävällisin mahdollinen henkilökunta (hymyilivät kuulemma vielä klo 04), toimivimmat mahdolliset järjestelyt (kaikki onnistui). Tunnelman luonti talvella oli helppoa kynttilöin ja valoin. Tila oli juhlava, ei kuitenkaan mikään arkkitehtuurinen elämys.



2. Sopiva bändi. Jos yleisössä on paritanssin harrastajia ja ystäväpiirisi arvostaa ns. "tanssihäitä", osta tilaisuuteen kunnon (lava)-tanssiorkesteri. Ei mitään disco-rock-pop-coverpumppua vaan aito humppabändi. Jos taas valssien jälkeen kansaa vaatii kunnon jorausmusaa, osta disco-rock-pop-coverpumppu, älä humppabändiä. Jos taas et nautti tanssimisesta/joraamisesta, älä turhaan hanki bändiä metelöimään, vaan hoida paikalle taustanauha tai pianisti soittamaan. Olen ollut häissä, jossa epätoivoinen yleisö odottaa rockbiisien alkamista humpan vain jatkuessa ja jatkuessa, tanssilattian ollessa luonnollisesti aivan tyhjä. Ja olen itse ollut soittamassa juhlissa, joissa ohjelmisto pyydettiin lopettamaan kesken, jotta ihmiset saisivat keskustella rauhassa. Eli mieti mitä haluat!
A`la Peque: Kunnon bilebändi. Ensin valssit ja pari perinteistä, sen jälkeen sata lasissa, lattia oli täynnä viimeiseen biisiin asti. Iskelmä ja Finhitsit erikseen kielletty:)

I feel like I can fly so high...


3. Informaatio. Juontajat ovat tässä tärkeässä roolissa, he vastaavat tästä. Jaa vieraille informaatiota. Mielummin enemmän kuin vähemmän. Ohjelmakortit pöytiin. Aina tiedotus siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi, koska tauko loppuu, koska ohjelma jatkuu jne. Ihmisiä voi kehoittaa saapumaan ja hakea henkilökohtaisesti pöytään, tyhjille pöydille on turha pitää puheita. Kerro juomapolitiikasta selkeästi. Jos esim. tarjoat viinikaadot ja sen jälkeen aukeaa maksullinen baari, pitää se kertoa heti juhlan alussa. Jos järjestät jatkot, pitää se kertoa heti juhlan alussa. Pidä riittävästi taukoja, jos ohjelmaa on paljon. Jos et halua, että kuvia juhlista ladataan Facebookiin tms, voi asiasta ilmoittaa heti aluksi aivan suorasanaisesti. Siitä ei kukaan voi loukkaantua. Jos bändi soittaa jossakin "kulman takana", ihmisiä pitää ohjata tanssimaan. Hyväkin bändi voi mennä ihmisiltä ohi, jos se soittaa juhlayleisöltä piilossa.
A´la Peque: Bestmanneilla oli homma hanskassa, juhlijat tiesivät miten ja missä juhlia milläkin hetkellä.
Throw me a friggin´bone here. I´m the boss, I need the INFO


4. Ruokailujen ajoitus. Jokainen satsatkoot ruoan laatuun sen verran kuin haluavat, sitä arvostavat ja lompakko antaa myöten. Mutta: Ihmisillä on nälkä juhliin tullessa. Heti ruokaa! Ei ohjelmaa ennen pääruoan loppumista, lautaset pois ensin. Kahvilautaset ja ohjelma sen sijaan mahtuvat samanaikaisesti tapahtuvaksi. Yöpalaa on tarjottava, jos juhlat jatkuvat yli 4h kahvin jälkeen.
A´la Peque: Näin teimme!



Tähän tyyliin meillä ja minun mielestäni. Sata muutakin asiaa oli mietittynä ja järjestettynä, nämä neljä tulivat ensimmäisenä mieleen. Hyvä tuli vaikka itse kehunkin.

Sound track:

HÄ-HÄ-HÄ- HÄÄ

HÄ-HÄ-HÄ-HÄÄ

Sävel: Täältä


Kuvat 1234


sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Exercitia n:o 6

Ma: Juoksu PK 11km (k-syke 147), 60min
Ti: Juoksu PK 15km (k-syke 140), 94min
Ke: Juoksu PK 10km (k-syke 138), 58min
To: Lepo
Pe: Pyöräily trainer (k-syke 108), 120min
La: Lepo
Su: Lepo

Yhteensä: 5h 32min

Juoksupainotteista harjoittelua olosuhteiden pakosta. Viikonlopun lepotauko johtui siviilisäädynmuutosprosessista.



Seli seli!

torstai 10. helmikuuta 2011

Takaisin siviiliin

Kaikki loppuu aikanaan, myös kertausharjoitukset. Päällimmäinen tuntemus oli helpotus, vaikkei harjoituksen leppoisa tunnelma millään tapaa muistuttanutkaan varusmiesaikoja. Mutta kunhan aika kuluu:
Puolen vuoden päästä ajattelen, että menipä se talvinen harjoitus kuin itsestään. Vuoden päästä muistelen siellä olleen "ihan kivaa" ja viiden vuoden päästä saunaillassa väitän sen olleen kaikkien aikojen viikko! Aika kultaa (armeija-) muistot.

Koulutuksen lisäksi tuli sentään treenattuakin (ja syötyä superterveellistä, ei aina niin superhyvää Intin ruokaa). Heti ekana iltana löytyi naapurihuoneesta toinen kuntoiluintoilija, jonka kanssa juoksimme paikallisia metsäteitä pimeässä kuun valossa. Joka ilta. Mukavaa vaihtelua, ja juoksu kulki pakkasilmassa kovalla alustalla huomattavan kepeästi.



Oli se vaan hienoa!



tiistai 8. helmikuuta 2011

Militaria!

Täällä ollaan, kertausharjoituksissa. Luulin niiden jo unohtaneen minut, luulin väärin. Harjoitus päättyy torstaina, annan silloin kattavan raportin tästä "korkeanlentoisenpaikan leiristä"!

Asento, Lepo!



maanantai 7. helmikuuta 2011

Exercitia n:o 5

Ma: Tanssi 90min
Juoksu VK, 10km (k-syke 163/min) 42min
Ti: Lepo
Ke: Lepo
To: Spinning, intervallitunti (k-syke 155/min), 60min
Pe: Uinti, 2400m, 65min
La: Lepo
Su: Uinti 2100m, 60min
Pyöräily, trainer, PK (k-syke 118/min), 150min

Yhteensä 7h 47min

Aikataulukiireiden vuoksi pitkä PK-juoksulenkki jäi väliin tällä viikolla. Muuten hyvä treeniviikko, tanssia taas mukana:)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Pyörän keksimisestä

Polkupyörän ostamistapoja on varmasti yhtä monta kuin on kaupan hierojiakin. Yksinkertaisimmillaan pyörän voi hankkia marssimalla kylmiltään pyöräliikkeeseen, kertomalla myyjälle mihin käyttötarkoitukseen pyörää tarvitsee ja kuinka paljon rahaa pyörään mahdollisesti olisi tarkoitus uhrata. Ja taluttaa muutaman kymmenen minuutin kuluttua uusi pyörä kadulle ja hypätä selkään. Vaikeimmillaan pyörän ostoprosessi voi kestää todella pitkään, tosiharrastaja vertaa ja tutkii mallien välisiä eroja, testaa ja koeajaa, kysyy neuvoja kanssaharrastajilta ja myyjiltä, viettää lukemattomia tunteja erilaisia keskustelupalstoilla tietoa ja mielipiteitä etsien. Ja tekee lopulta päätöksen, taluttaa pyörän kadulle ja hyppää selkään.  Suurin osa ostajista sijoittuu jonnekin näiden kahden ostajatyypin välimaastoon.


Itse olen tehnyt kolme kertaa pyöräkauppaa viimeisen neljän vuoden aikana ja olen tehnyt alle pienen yhteenvedon niistä asioista ja periaatteista, joista uskoisin olevan hyötyä uuden pyörän ostajalle. Kirjoitus ei tarjoa mitään uutta tietoa tosiharrrastajille, eikä missään nimessä korvaa asiantuntevan myyjän tai muun ekspertin arvioita parhaasta mahdollisesta pyörästä juuri sinulle (vastuuvapauslauseke:)).

Polkupyöriä luokitellessa voidaan tehdä yksi fundamentaalinen jako, joka helpottaa vaihtoehtojen ja tarjonnan hahmottamista.

Maantiepyörä:


Ja Maastopyörä:

Maantiepyöräily on pyöräilyn kuninkuuslaji ja nykyinen maantiepyörä on yli vuosisataisen kehitystyön helmi. Maailman ensimmäinen velosipedikilpailu pidettiin vuonna 1869 ja polkupyörällä on kilpailtu siitä lähtien. Maastopyöräily (maasto, triathlon ja BMX) keksittiin vasta 1970-luvulla ja saavutti nopeasti suuren suosion. Maastopyörien suunnittelu on (todennäköisesti kevyemmästä historiallisesta taakasta johtuen) ollut usein varsin rohkeaa ja innovatiivista, ja uusia teknisiä sovelluksia on tuotu niihin maantiepyöriä herkemmin.

Suurin osa markkinoilla olevista pyöristä on maantiepyöriä, maastopyöriä tai näiden kahden sekasikiöitä. Näissä maantiepyörän ja maastopyörän ominaisuuksia on sekoteltu pyrkimyksenä luoda hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin soveltuvia menopelejä. Usein määrittävänä tekijänä on myös hinta, harva pyörän ostaja haluaa käyttää hankintaansa keskivertomaantie- tai maastopyörän hintaa. Peruspyörän valmistuksessa on siis väistämättä tehty liuta kompromisseja.

Mieleeni tulleita erilaisia pyörätyyppejä:

Maantiepyörä
Maastopyörä
BMX-pyörä
Trial-pyörä
Hybridi
Sporttihybridi
Retkipyörä
Triathlonpyörä
Ratapyörä
Alamäkipyörä
Cyclocrossari
Mummopyörä (mumitsu)
Pappapyörä (papitsu)
Fixi-pyörä

En aio käydä läpi kaikkien lueteltujen pyörien ominaisuuksia, koska uskon että esimerkiksi alamäki- tai BMX-pyörän ostoa suunnitteleva henkilö tuskin kaipaa neuvojani aiheesta.

Kun harkitset pyörän ostoa, on olemassa vain kaksi oleellista kysymystä, joihin sinun on vastattava ennen kauppaa ryhtymistä. 
1. Mihin käyttötarkoitukseen pyörää tarvitset?
2. Mikä on budjettisi suuruus?
Kun olet ensin vastannut näihin kysymyksiin, voit jatkaa lukemista eteenpäin (yleisestä mielenkiinnosta tätä tekstiä lukevat saavat jatkaa vastaamattakin:).

Seuraavaksi lyhyt esittely muutamista pyörätyypeistä:

1. Peruspyörä (kaupunkipyörä, mummopyörä, ritsa, oiva, aino jne.)
Suomifilmistä ja armeijasta tuttu simppeli väline, jolla kauppamatkat, polkupyörämarssit ja lyhyen matkan liikkumiset tehdään ongelmitta. Runkogeometria muistuttaa hieman maantiepyörää, pyörä on raskas, siinä on leveä satula, leveät renkaat ja suorat sarvet. 0-3 vaihdetta.
Kenelle: Hänelle, joka tarvitsee pyörää lyhyiden matkojen taittamiseen perusolosuhteissa keväästä syksyyn.

Kaikki tietää tän!
2. Maastopyörä:
Maastoajoon tarkoitettu pyörä, jossa on usein jousitettu etu- (ja joskus myös taka-) haarukka. Painopiste on matalalla, jarrut ovat tehokkaat ja ohjaus tarkka.
Kenelle: Hänelle, joka oikeasti liikkuu maastossa ja poluilla, kuntoillakseen tai kilpaillakseen. Maastopyörä soveltuu myös ajo-ominaisuuksien vuoksi hyvin talvipyöräilyyn. Vaihtamalla maastorenkaat slickseihin saa siitä myös kohtalaisen hyvän yleispyörän.

3. Hybridit
Suurin osa tavallisen urheiluliikkeen pyörävalikoimasta on nykyään jonkinlaisia hybridejä. Hybridipyörässä on pyritty yhdistämään maantie- ja maastopyörän ominaisuuksia erilaisissa sekoitussuhteissa. Ajoasento ja ohjattavuus on kopioitu maastopyöristä ja kevyempi runko sekä kapeat renkaat maantiepyöristä. Tässä pyöräryhmässä tarjonta on hyvin värikästä ja ostajan on syytä olla tarkkana. 
Parhaimmillaan hybridistä saa hyvän työkalun pitkiinkin työmatkoihin ja pienellä virittelyllä myös kuntoajoon. Pahimmillaan ostaja päätyy maksamaan "sokerikuorrutetusta" välineestään ylisuuren hinnan ja pettyy pahasti. Tämän välttämiseksi kannattaa muistaa perussääntö: Yksinkertainen on kaunista. Jos polkupyörä maksaa 400€, siinä ei esim. voi olla laadukasta joustohaarkukkaa, koska kunnollinen joustohaarukka maksaa maltaita. Jos budjettisi on maltillinen, pidättäydy näistä ominaisuuksista ja osta mielummin yksinkertaisempi malli, jossa osat ovat parempilaatuisia. 
Kenelle: Hänelle, joka ajaa pidempiäkin matkoja pyörällä ja haluaa myös ajaa satunnaisesti kunto- tai retkilenkkejä. Malleja löytyy joka lähtöön, on sporttia ja urbania jne.

3. Cyclocross-pyörä
Cyclocross kehitettiin maantiepyöräilijöiden talvilajiksi keski-Eurooppaan. Tarkoituksena oli kilpailla vaihtelevassa maastossa, välillä pyörää kannetaan, välillään ajetaan polulla ja välillä päällystetyllä tiellä. Cyclocrossari näyttää ensivilkaisulla melkolailla maantiepyörältä. Ajoasento on kuitenkin pystympi, renkaat paksummat ja runkogeometria erilainen. Sarvet ovat "käyrät". Kuntoajoa varten pyörään voi luonnollisesti vaihtaa kapeat maantierenkaat.
Kenelle: Hänelle, joka haluaa maantiepyörätyyppisen menopelin, jolla haluaa esimerkiksi ajaa läpi vuoden (talvirenkaat eivät mahdu maantiepyörän haarukkaan) tai myös kaupunkioloissa. Tällä pärjää myös melko pitkälle maantiepyöräilyharrastusta aloitettaessa.




4. Maantiepyörä
Kilpailu- ja kuntoiluväline. Kun on kerran ajanut oikealla maantiellä (ei siis pyörätiellä) oikealla maantiepyörällä, ei paluuta ole. Maantiepyörä on urheiluväline. Siinä ei hieman yleistäen ole koskaan lokasuojia, tavaratelinettä, seistontajalkaa eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Se ei sovellu kaupunkiajoon eikä päällystämättömälle alustalle. Se on jäykkä, kevyt ja nopea.
Kenelle: Hänelle, joka haluaa kuntoilla tai kilpailla maanteitä ajaen. 


Tässä ajatuksiani pyörän hankinnasta, toivottavasti joku lukijoistani löytää yllä olevasta jotakin hyödyllistä tietoa. Lähteenä tälle kirjoituksella olen käyttänyt omia kokemuksiani sekä Chris Sidewellsin Suurta Pyöräkirjaa (WSOY 2004), johon muuten suosittelen tutustumaan, jos haluaa tukevan perustietopaketin pyöräilystä ja pyöristä.

Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5

torstai 3. helmikuuta 2011

Minkälaisella alttarilla uhraat?

Lähes kaikissa kodeissa on alttari. Tyypillisimmillään se on rakennettu olohuoneeseen ja siinä palvotaan tv-vastaanotin nimistä jumalaa. Nykyään palvontapaikan varustelu on usein viety äärimmilleen, ja kodin ykköspaikalla seisookin massiivinen valkokangas monikanavaisen äänentoistojärjestelmän ympäröimänä. Alttari voi myös olla rakennettu tietokoneen ympärille, joka on tuttu ratkaisu poikamiesboxeissa:) Pelkistetympänä muttei suinkaan vähäisempänä katseiden kohteena voi toisissa kodeissa myös olla tulisija tai ikkunanäköala. 

Nyt esittelen alttarin a´la Peque. Ei televisioita vaan vinyylisoittimen ympärille rakennettu pseudoretro kokonaisuus. Kyseessä on lempilapseni, vaivalla kasattu ja korvia hivelevä äänentoistojärjestelmä. Ja nykyisen vinyylibuumin vallitessa levylaatikosta löytyvät tietenkin myös mielenkiintoiset uutuuslevyt. 



Televisiosta luopuminen onnistui lopulta helposti. Analogisen signaalin hiljennyttyä jäi televisio mököttämään digiboksitta olohuoneeseen, kunnes se sieltä suruajan jälkeen saatiin kammettua kuvaputkien taivaaseen. Ehkä se joskus taas palaa takaisin, toistaiseksi sitä ei kuitenkaan ole kaivattu päivääkään.

Mitä sinä olet sijoittanut kotisi ykköspaikalle?