keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Kynä lenkkaria terävämpi?

Kirjahyllyssäni on yksi varsin pieni osasto. Nimittäin urheilukirjallisuus. Havahduin asiaan, kun huomasin lainanneeni tai hankkineeni jo useamman valokuvausoppaan harrastuksen ensi metreillä. Urheiluhyllylläni on sen sijaan vain yksi kirja, vaikka olen kestävyysurheillut vuosia ja ollut muutenkin kiinnostunut urheilusta ja liikunnasta yleisellä ja yhteiskunnallisella tasolla jo pitkään. Ainokaiseni on jo useasti täällä siteeraamani Kari Sinkkosen Valmennuskirja kuntojuoksijalle ja maratoonarille, Ajatuskustannus 2002. Syy toistuville sitaateille on se, että todella pidän kirjasta, mutta myös ilmeisesti se, ettei minulla ole muuta, mitä siteerata.






Miksi minulla ei ole urheilijoiden elämäkertoja, urheilufilosofisia teoksia, triathlonvalmennuskirjoja, uintikirjallisuutta tai mitään muutakaan aihepiiriin liittyvää? En todella tiedä, sillä mielelläni omistaisin ja lukisin yllä mainittua kirjallisuutta. Pieni katsaus esim. Amazonin kirjavalikoimaan ja visiitti Akateemiseen kirjakauppaan paljastivat, että kaikkea tätä kirjallisuutta on olemassa aivan pilvin pimein. Pelkästään triathlon-kirjallisuuden määrä oli huikea, ”maailman parhaaksi ja suosituimmaksi” tituleerattuja oppaita oli lukuisia.

Kertokaa minulle! Mitä te luette? Mitä urheilukirjallisuutta omistatte? Mikä teos on vaikuttanut harjoitteluusi eniten? Tai herättänyt ajattelemaan vielä laaja-alaisemmin? Valmennusopas? Elämäkerta? Muu kirja?

Itse voin sanoa, että lähes kaikki mitä yleisellä tasolla ymmärrän kestävyysharjoittelusta, perustuu Sinkkosen kirjaan. Olin ”tabula rasa”, kun aikanaan sain kirjan käteeni ja sieltä oli nuoren kuntoilijan hyvä ammentaa oppia. Ja onhan kirjan kuvitus myös hieno katsaus menneiden vuosikymmenten juoksuvaatemuotiin:)

7 kommenttia:

Alma kirjoitti...

Maaninkavaara, se riittää.:)

Anonyymi kirjoitti...

Joe Frielin Triathlon Training Bible on hyvä. Se ei sisällä valmiita treeniohjelmia vaan perustietoa treenaamisesta yleensä sekä myös lajikohtaisesti tietoa triathlonin osalajeista. Muutamam muukin triathlon-aiheinen kirja on tullut hommattua mutta ne eivät ole mainitsemisen arvoisia.

Pyräilyn osalta Allenin & Coggannin Training and Racing Wtth a Power meter on mielenkiintoinen teos joka sisältää hyödyllistä dataa jota en ole muualta löytänyt.

Zinn:in the Art of Road Bike Maintenance lienee hyvä hankinta jos omatoimihuolto kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti...

Jokaisen oman elämänsä supertähden tulisi lukea jokin seuraavista Lancen kirjoista:
http://bicycling.about.com/od/professionalcycling/tp/Lance-Armstrong-Books.htm

Erityisesti Lancen elämänkerta, Every second counts, oli kaikessa amerikkalaisuudessaan huikea lukuelämys!

P

Anonyymi kirjoitti...

Miksi kirja pitää omistaa ? Kirjastot on keksitty, ja ipadillekin saa ladattua kirjoja...

Peque kirjoitti...

Alma: Heh, Maaninkavaara unohtui, sehän minullakin toki on. Valmennuskirjojen kungingas:)

Anonyymi: Kiitos hyvistä vinkeistä, täytyy pistää mietintämyssyyn. Hyvää huoltokirjaa ole pitkään etsiskellyt, tuo saattaisi olla valinta.

P: Tänks, superhero:) Olen muistakin lähteistä kuullut kehuja tuosta Lancen kirjasta.

Anonyymi: Tapansa kullakin.

Anonyymi kirjoitti...

Oletko nähnyt Maaninkavaaran Kansallisteatterissa?

Mä mietin tänään tismalleen samaa, kuin sinä, mutta vain eräästä toisesta itseäni kiinnostavasta aiheesta. Miksi minulla ei ole käsityökirjoja?

Käsikirjasto on tärkeä juttu, moniin kirjoihin pitää voida palata monta kertaa. Olen kasvanut kirjojen keskellä ja ilman en osaa olla. Luulen, että ne omistavat kirjoja, joiden kotonakin niitä on ollut, ja jotka eivät näe kirjoja vain pölynkerääjänä.

Syksy on hyvää aikaa sukeltaa kirjojen maailmaan, antoisia lukuhetkiä ja kiitos mukavasta blogista.

Terveisin, Anonyymi, joka seuraa blogiasi yleensä mitään kommentoimatta.

Peque kirjoitti...

Anonyymi: Olen nähnyt Maaninkavaaran teatteriversion, todella onnistunut kappale.

Käsikirjastoon ehdottomasti kaikki sellaiset teokset, joihin uskoo palaavansa ensiluvun jälkeen.

Mielenkiintoista on sinänsä se, mitä paperisille kirjoille tapahtuu seuraavan 20 vuoden aikana. Korvaavatko elektroniset lukulaitteet täysin painetun sanan. Se tulee vaatimaan ainakin sen, että kirjoihin tottuneet lukijat siirtyvät manan maille. Tai sitten lukulaitteet kehittyvät kertakaikkiaan vastustamattomaksi vaihtoehdoksi myös vanhan kirjan ystäville.

Hyvää syksyä sinulle, toivottavasti käsityöopukset kuuluvat siihen.