keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Motivoitumisen problematiikka

Kaikki lähtee liikkeelle tavoitteesta! Ilman tavoitetta ei ole motivaatiota ja ilman motivaatiota lopulta harva pääsee eteenpäin. Näin uskon.
Liikunnan harrastajalla on lähes aina jokin tavoite vaikkei sitä itse heti huomaisikaan. Kunnon kohottaminen, painon pudottaminen, painonhallinta, jaksamisen ja hyvinvoinnin lisääminen, lihasten kasvattaminen, marathon, puolimarathon, lajikohtainen kehittyminen, menestys kilpailuissa tai kuntotapahtumassa, ajan- tai tuloksen parantaminen, vedonlyönti. Tässä yksitoista ensimmäiseksi mieleeni tullutta syytä, joista yhden tai useamman uskon motivoivan suurinta osaa kuntoilijoista ja harrastajatason urheilijoista.

2 kommenttia:

sansu kirjoitti...

vaikka tavallaan ymmärrän tavoitteiden tärkeyden urheiluharrastuksien suhteen - onhan itsellänikin tavoitteita -, olen tavallaan vähän tavoitteellisuutta vastaan. tavoitteet ovat tehneet ihmisten liikuntaharrastuksista astetta suorituskeskeisempiä, kukaan ei potki jalkapalloa enää huvikseen tai käy vaan juoksulenkeillä - treenataan joko maratonille tai puulaakimatseihin.

musta tavoitteellisuus on siinä mielessä vähän surullista, että monesti ihmiset vain "valitsevat" jonkun lajin ja tavoitteen ja alkavat treenata. okei, onhan tuokin parempi, kuin perseellään sohvalla makaaminen, mutta valitettavasti tuossa touhussa unohtuu usein liikunnan ilo! tiedän aika monta ihmistä, joiden juoksu-ura on loppunut ekaan maratoniin. olen miettinyt, jos tosissaan löytää mieluisan lajin, jota tekee muutenkin kuin tavoitteen vuoksi, harrastus säilyy pidemmän aikaa?

Peque kirjoitti...

Olin tuossa tekstissä ajatellut tavoittellisuutta ehkä vähän laaja-alaisemmin. Myös liikunnan jälkeinen hyvä olo ja itse suorituksen aikainen mielihyvä voidaan ajatella tavoitteiksi, joita liikkuja pyrkii saamaan liikuntaa harrastamalla. Mutta toki olen itse enemmän tulostavoitteiden asettaja ja huomaan passivoituvani ilman tavoitetta. Se ei silti poista hyvästä harjoittelusta saatavaa "voittajafiilistä", mutta motivoi laittamaan lenkkarit jalkaan sateisena marraskuun iltana. "Voittajafiilis" on siis tavallaan itseisarvo ja tavoitteet välinearvo.