Helsinki City Run 5.5.2012
Tämän vuoden kilvoittelukauden avasi tuttuun tapaan Helsinki City Run, nyt jo kolmatta kertaa peräkkäin. HCR:n ajoitus on aina täydellinen. On minulla kesän kalenteriin merkittynä mitä tahansa, tämä puolimaraton istuu siihen aina loistavasti. Tänä vuonna ei kisattu perinteisenä äitienpäiväviikonloppuna. Syy lienee ilmeisesti se, että kilpa olisi tällöin ajoittunut liian lähelle Tukholman maratonia.
HCR ei ole missään nimessä kauden päätavoitteeni, mutta fiksaationi puolentoista tunnin ajan alittamiseen aiheutti sen, että valmistauduin viimeisellä viikolla kisaan melko tiukkapipoisesti. Uimassa sentään kävin, koska sen ajattelin olevan melko vähän valmistautumista häiritsevää. Maanantaina ohjelmassa oli pidempi PK-lenkki tiukalla loppukirillä ja muina päivinä lyhyet verryttelyt lyhyillä kisavauhtisilla vedoilla.
Herkistelyt ja pienet hiilihydraatti- sekä nestetankkaukset suoritin tavalliseen tapaan ja olo kisapäivänä tuntui hyvältä ja virkeältä.
Otos kisapäivän ruokavaliosta
Kisasuunnitelmani oli yksinkertainen: alle puolitoista tuntia tai ei mitään. Viime vuoden suorituksesta pitäisi siis louhia pois yli neljä minuuttia, kilometrivauhdin pitäisi kiristyä 4min 30 sekunnista 4min 15 sekuntiin. Tässä kohtaa jo melko tuskaisia sekunteja. Olin tehnyt tänä vuonna aiempaa enemmän laadukkaita tasavauhtisia kovia harjoituksia kuitenkaan pystymättä erityisemmin keskittymään juoksuharjoitteluun. Tavoite oli realistinen, mutta ankara. Sen verran itseäni lohdutin, että joka tapauksessa käteen jäisi tehokas kovavauhtinen juoksutreeni harjoituskalenteriin merkattavaksi.
Meidän kolmihenkinen kisajoukkueemme oli ilmoittautunut eri kellonaikoihin starttaaviin lähtöryhmiin, joten lähdin kisapaikalle yksin vaimoni ja kälyni seuratessa myöhemmin perässä. Lyhyet verryttelyt lähtöalueella, viime hetken Bajamajavisiitti (oikeasti kävin puskassa...) ja lähtökarsinaan odottamaan.
Kisajoukkueemme jäseniä
Lähtölaukaus kajahti ja tunnelma oli kuin entisen navetan ovella kesälaidunten koittaessa. Lähdin tuttuun tapaan liian kovaa liikkeelle, kolmen kilometrin kohdalla kello näytti 11:42 jolloin muistin, etten ollutkaan Cooperin testissä ja rauhoitin tahtia. Matka eteni mukavasti muutaman kilometrin, kunnes kuudennen kilometrin vauhti olikin yhtäkkiä 4:36 ja jaloissa alkoi tuntua ikävää raskautta. Kun myös seitsemäs kilometri kulki tahmeasti, alkoi tavoitteeni uhkaavasti karata ulottuviltani. Keskuspuistossa maasto onneksi tasaantui ja löysin muutaman hyvän vauhdinpitäjän, joiden peesiin liimaantuneena seuraavat kilometrit taittuivat reippaasti ja puolimatkassa olin aikataulusta vajaan minuutin edellä.
Seuraava hyytyminen alkoi 13km kohdalla, jäin vauhdinpitäjistäni jälkeen ja jo 16km kohdalla olin hukannut säästössä olleen minuutin kokonaan. Meno oli dramaattisesti hidastunut ja tieto siitä katkaisi henkisen selkärankani. Ehkä ensi vuonna sitten!
Jatkoin surkeissa fiiliksissä eteenpäin vauhdista välittämättä. Kunnes seuraava kilometri taittuikin kuin varkain aikaan 4:07. Olinkin siis edelleen "geimeissä" mukana. Kestäisinkö tätä maitohappotuskaa suunnitellulla kisavauhdilla maaliin, se riittäisi tavoitteen alitukseen? Päätin yrittää kestää! Keskuspuistossa 18km kohdalla sain tuntemattomalta herralta elämäni parhaan kannustuksen: "Puolitoista alittuu, jaksaa jaksaa". Kaveri oli kartalla ja tiesi täsmälleen mistä oli kysymys:)
Loppumatkan kuljin sumussa, yksikään järkevä ajatus ei enää mahtunut päähäni. Vauhdin säätely oli helppoa, juoksin niin kovaa kuin pystyin. Stadionilla en enää uskaltanut vilkaista kelloa, nyt piti vaan juosta. Maaliviiva ylittyi vihdoin ja tavoite alittui useiden sekuntien marginaalilla. 1:29 ja rapiat, sitä kelpasi fiilistellä. Eipä kisakausi voinut oikeastaan hienommin käynnistyä.
Vaimoni ja kälyni, jotka olivat lähteneet matkaan lähes tuntia minua myöhemmin, olivat luonnollisesti vielä reitillä. Lähdin heti kotiin, jossa neiti T vietti iltapäivää toisen kälyni kanssa. Ehdimme yhdessä pikkuneidin kanssa vielä reitin varteen äitiä ja tätiä kannustamaan. Neiti T siivitti myös heidät loistosuoritukseen ja kotopuolessa olikin illalla varsin tyytyväistä väkeä.
Päivän soundtrack
8 kommenttia:
Upea suoritus sinulla!
Onneksi mieheni ilmoitti minut mukaan kisaan! Oli todella kivaa juosta, enkä ollut yhtään vaivainen :) Sää oli täydellinen, ja mukava fiilis juosta siskon kanssa. En olisi kuitenkaan itse uskaltanut itseäni kisaan ilmoittaa ja jopa harkitsin passaavani juoksun vielä edellisellä viikolla, mutta sain tarvitsemaani kannustusta, kuten aina! Kiitos :) Tästä on hyvä aloittaa taas treenaaminen.
Tuumis
Jättimäinen kiitos, nollasta puolimaratoniin puolessa vuodessa ei olisi onnistunut ilman loistokoutsia, parasta ja kannustavaa juoksuseuraa ja ehdottomasti kisan suloisinta tsemppaajaa! Nyt kelpaa jatkaa uusilla tavoitteilla kunhan kävely ensin normalisoituu ja jalat kantaa! Mieletön tapahtuma jossa kaikilla oli hyvä fiilis :) Ens vuonna meiän tiimin ajasta tippuu pois paljon minuutteja! That's a promise!
Osallistun itse elämäni ensimmäiselle puolikkaalle syyskuussa ja olisi mahtavaa, jos voisit vanhana konkarina antaa itse hyväksi kokemiasi vinkkejä ja neuvoja viimeisen viikon valmistautumiseen!
Onnea huippuajasta!
-Janna
Onnea tavoitteen saavuttamisesta!
Ja vaimolle myös, uskomatonta että jotkut tekee tollaisen suorituksen suoraan lapsivuoteelta nousseena...
Mahtava suoritus! Onnea!
Huh, ja onnea myös vaimolle, aika reipasta, kun eikös se teidän vauva syntynyt suunnilleen viime viikolla vasta :)
Onnea, loistava suoritus!! :)
Munkin pitää raportoida, että arvaa vaan pamahtiko penikka nyt sitten lauantaina oikein kunnolla. Ei ole ikinä ennen ollut mitään sääri/pohjevaivaa, mutta sunnuntaina kävelykin oli niin kivuliasta, että tiesin kyllä juosseeni pienestä vihlonnasta huolimatta.
Tyhmyyttä vai juoksun intohimoa?
Saa nähdä, meneekö seuraavaksi sitten reisi, kun nyt plakkarissa on jo nilkka ja sääri..
Tsemppiä treeneihin! -p :)
Tuumis: Onneksi olkoon. Joskus on hyvä, että joku vähän kevyesti potkaisee takamuksesta vauhtia;) Syksyllä sitten viimeistään seuraavaan kisaan...
Anonyymi: HCR:n todellinen voittaja, mut täytyy vielä ikuistaa sun tarinan yksityiskohdat myöhemmin jossakin postauksessa!
Janna:
Viimeinen viikkoni ennen juoksua lyhyesti:
1.pv. Uinti 1h + verryttelyjuoksu 40min lastenvaunujen kanssa
2.pv. PK-lenkki 13km, hyvin rauhallinen tahti, loppuun 1km kovavauhtinen veto (yli kisavauhdin)
3. Verryttelyjuoksu 5km + loppuun 2km kisavauhtia
4. Uinti 1h
5. Uinti 1h + Verryttely 4km +2km kisavauhtia
6. Verryttely 4km + 1km kisavauhtia
7. Puolimaraton
Uinti oli täysin ylimääräistä, en viitsinyt kokonaan luopua muista triathlontreeneistäni HCR:n vuoksi.
Urheilujuomalla kevyttä tankkausta 2pv ajan, ruokavalioon lisää hiilihydraattia ja välipaloja 2-3pv ajan. Ei sen kummempaa.
Anna: Kiitos. Ja tosiaan itsekin nostan vaimolle hattua, hänen suorituksensa on tausta huomioon ottaen ihan omaa luokkaansa!
Lumikko: Kiitos. Meidän pikkuneiti oli jo kokonaista 5vkoa vanha, kun pääsi reitin varteen äitiä kannustamaan:)
p: Olen itsekin ollut aikalailla rikki viime päivinä. Sunnuntain palauttava 2h pyöräily sujui vielä ihan mukavasti, mutta tämän päiväinen pitkä PK-lenkki oli melkoista tuskaa. Lenkkikaverikin kommentoi, että nyt on mulla meno melkoista "köpöttelyä". Paranemisiin ja tsemppia sulle!
Lähetä kommentti