Voittajien julkistus

Pequen blogin puolimaratonkilpailu on päättynyt ja voittajat selvinneet. Kiitokset kaikille osallistujille!

Viralliset kisatulokset

1. Zeetah & mies: 1h 35min + 1h 26min = 3h 1min
2. Sansu & Poikkis: 1h 40min + 1h 34min = 3h 14min
3. Peque & vaimo: 1h 34min + 1h 53min = 3h 27min
4. Pia & Petri: 2h 8min + 1h 47min = 3h 55min
5. Alma & A: 2h 10min + 2h 10min = 4h 20min
6. Laura & ystävä: 2h 12min + 2h 12min = 4h 24min
7. P&J: 2h 29min + 2h 48min = 5h 17min

Kilpasarjan ylivoimainen voittajakaksikko on Zeetah & mies yhteisajalla 3h 1min. Onneksi olkoon!!!

Muiden osallistujien kesken arvottiin toinen palkinto. Hamsterin poikasista rakennettu satunnaisgeneraattori valitsi onnekkaiksi voittajaksi Pia & Petrin. Aplodeita, taas kerran!!!


Konditionaalisarjan osallistujat:

Anna
Osallistun konditionaalisarjaan: Olisin voittanut, jos a) olisin elänyt elämääni toisin ja jatkanut juoksuharrastustani lapsuudesta alkaen sen sijaan että kasvatin 15v juuria sohvaan ja b) olisin valinnut mieheni toisin, tuo juoksee vaan autolle jos on myöhässä. :)Mut kauheita aikoja teillä pareilla. Mulla meni puolikas hätinä alle kolmen tunnin ja siinäkin pidin itseäni voittajana kun pääsin maaliin. Mut tulipa pahin kilpailija eli minä itte voitettua!

Murkinamasu
Olisin voittanut, jos poikaystäväni olisi kaltaseni gasellimainen ja nopea juoksija, eikä tuollainen saamaton sohvaperuna...Oma aika: 1h 41 min & poikaystävä: ei muuten ikinä tule juoksemaan marathonia, ei edes puolikasta.

P
Eksyin blogiisi vasta ja osallistun näin viimetinkaan. P ja J juoksivat Helsinki City Runin aikoihin 2.29 ja 2.48, näillä luvuilla osallistutaan konditionaalisarjaan :DThis's our story:P olisi saanut paljon loistavamman tuloksen, jos oireileva jalka ei olisi haitannut suoritusta. Askel alkoi tuntua sietämättömältä ensimmäisten 5km jälkeen, mutta sisulla sitä mentiin maaliin asti. Tällä hetkellä sairastan edelleen nilkan vaikeaa rasitusmurtumaa..J puolestaan olisi saavuttanut kevyesti alle kahden tunnin ajan, jos muutto uudelle paikkakunnalle ei olisi latistanut motivaatiota juosta. Eksyminen jokaisella lenkkikerralla sai J:n jopa pelkäämään lenkille lähtöä. ..suomalainen sisu kunniaan kummankin neidin osalta, maaliin päästiin silti! ;) treeni-intoa toivotellenP & J

Konditionaalikisan ratkaisu
Ikimetsän puuvanhuksista koottu neuvosto kokoontui käräjille pohtimaan konditionaalisarjan tuloksia. Kisa oli erittäin tasainen, mutta lopulta P:n murtunut alaraaja ja ajatus pelokkaasta J:stä eksyneenä metsän siimeksessä sai neuvoston heltymään. Eli voittajiksi siis P & J. Bravo!!!

Ai palkinnot, kuka niistä on puhunut... Ai minä vai? Noh, palataan asiaan ihan kohta:)

Kuvat 1 2 3

Perusominaisuuksia

Rankan treenikesän huipennuttua elokuun puolivälissä, jatkui ensin kesäloman vietto ja sitten syksyn työrupeama varsin leppoisissa tunnelmissa. Muutama syksyinen pyöräreissu ja kevyttä lenkkeilyä ilman treeniohjelmaa, lepoa, ajatusten täydellinen irroittautuminen harjoittelusta ja kolme kiloa painonlisäystä. Siinähän se viisi viikkoa humpsahti.

"Tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä, mut minä nautin kesästä"

Olin päättänyt, että harjoittelua jatketaan viikosta 38 alkaen, jota ennen tulevan kauden suunnitelmat tulisi olla tehtynä. Pitkällisten pohdintojen ja kokeneen triatleettikavereni kanssa käydyn kirjeenvaihdon pohjalta päätin aloittaa syksyn ns. perusominaisuuskaudella ja siirtyä vasta myöhemmin talvella peruskuntokauteen.

Perusominaisuuskaudella tähtään kaikissa lajeissa, mutta etenkin uinnissa, tekniikkapainoitteiseen ja tehoja kasvattavaan harjoitteluun. Ei lajinomaisia yhdistelmäharjoituksia tai pitkiä peruskuntoharjoitteita, vaan voimaa ja tekniikkaa.

Uinnin osalta aion keskittyä ennen kaikkea tekniikkaan, hankkia seuratoiminnan kautta valmennusta ja painottaa harjoitteita pitkäkestoisen matkajunnauksen sijaan. Pidän mukana myös paljon tehotreeniä, esim. lättärivetoja perusvoiman kartuttamiseksi.

Tein historiallisen tempun ja osallistuin elämäni ensimmäiselle juoksutunnille. Juoksuharjoittelussa tulevat korostumaat teknikkaharjoitteet ja toisaalta raaka vetoharjoittelu. Kävin jo piristämässä itseäni syksyn ensimmäisillä ylämäkivedoilla. Pidän kuitenkin niin paljon tasavauhtisista pitkistä lenkeistä, että ohjelmassa tulee varmasti olemaan yksi PK-lenkki, jota ehkä höystän loppupäässä pienillä vedoilla ja loppuspurteilla.

Pääkaupunkiseudulla satoi viime viikkoina lähes jatkuvasti. Hain siis jo trainerin vintiltä ja tein sillä jo ensimmäiset harjoitteet. Lähtö tuulen ja sateen piestäväksi syksyiselle maantielle ei vaan yksinkertaisesti enää houkuttanut. Voimaa, voimaa. Sitä haetaan syksyn pyöräilyharjoittelussa. Spinning-tunneilla ja trainer-vedoissa kiinnitetään kieli vyön alle ja mennään sen mukaisesti. Lisäksi otan mukaan pyöritysharjoituksia, esim yhdellä jalalla pyöritystä, tekniikan kehittämiseksi.

Ja ehkä sitten myös pyöräilyssä yksi PK-treeni, ne ovat niin mukavia, voi vaan painaa menemään eikä tarvitse miettiä mitään...

Talven työmaatunnelmia

Ja sitten (...rumpujen pärinää..) Punttista! Yksi tai kaksi kertaa viikossa. Katsotaan miten käy, en todellakaan ole kuntosali-ihmisiä. Mutta voimaa sieltä saa haettua helpommin kuin muualta.

It is so me!

Summa summarum: 5-6 treeniä viikossa, harjoitukset koostetaan ylläolevista kokonaisuuksista. Viikottainen harjoitusmäärä tulee tässä vaiheessa olemaan vain n. 6-8h, painopiste on siis selkeästi laadussa eikä määrässä. Rankkoja tai keskittymistä vaativia, mutta usein lyhytkestoisia treenejä. Tällä ohjelmalla olisi tarkoitus jatkaa joulu-tammikuulle, jonka jälkeen ehkä siirrytään enemmän peruskuntoharjoitteluun.

Miltäs kuulostaa? Itselleni tällainen voima- ja tekniikkaharjoittelu on aika vierasta, olen aina vaan vannonut pk-treenin nimeen. Mutta paperilla tämä kuulostaa ihan järkevältä, eiks je?

Kuva 1,2

Ekaluokkalainen

Muistelin viime viikolla 23 vuoden takaisia aikoja ja menoa ensimmäiselle luokalle kouluun.

Päätin muistin virkistykseksi kokeilla ekaluokkalaisena oloa ja ilmoittauduin elämäni ensimmäistä kertaa juoksukouluun...

Olen juossut viimeisten vuosien aikana useita tuhansia kilometrejä kohtalaisen hyvinkin tuloksin ilman minkäänlaisia rasitusvammoja tai kremppoja. Miksi siis mennä opinahjoon? Eihän voittavaa hevosta kannata vaihtaa eikä lypsävää lehmää syödä (paitsi jos tekee liikaa mieli Entrecotea, tyypillinen olotilani).

Tiedän juoksuni olevan taloudellista ja kohtalaisen nivelystävällistä, muuten en kuluneiden vuosien koitoksista olisi selvinnyt. Mutta juoksuni on myös ruman näköistä ja jollakin tapaa juoksukuntoni on junnannut jo pitkään paikallaan. Peruskuntoa kyllä löytyy, mutta lisävauhdin saaminen töppösiin tuntuu olevan kovin vaikeaa.

Siispä ilmoittaudun ja osallistuin Kinetic Revolutionin juoksutekniikkasessioon, joka pidettiin viime lauantaina Espoossa (Espoo? ks. tarkemmin täältä). Firman omistaja ja valmentaja on britti James Dunne, joka on entinen rugbyammattilainen, hänellä on liikuntatieteen/fysiologian yliopistotutkinto ja pitkä tausta juoksijoiden kanssa työskentelystä.

Iltapäivän sessio alkoi osallistujien (6 henkilöä) haastattelulla, käytiin läpi jokaisen juoksutausta ja mahdollinen vammahistoria. Tämän jälkeen jokaisen juoksu videoitiin, eri nopeuksilla tehdyt vedot kuvattiin sekä sivulta että takaa. Tämän jälkeen jokaisen juoksua käytiin yksitellen läpi ja niistä haettiin yleisimpiä virheitä ja toisaalta osoitettiin hyviä osa-alueita. Sinänsä yllättävää oli, että kaikilla toistuivat melko samat ongelmat.

Oman juoksuni suurin tekniikkavirhe oli harppova askellus, jossa jalka tuodaan etureiden lihasten ja lonkan koukistajien voimalla vartalon ohi siten, että kantapää tulee ensimmäisenä alas ja osuu maahan vartalon ja polven etupuolelle. En juurikaan käytä polven koukistajia, hamstringejä, vaan polvi jää melko suoraksi jalan liikkuessa. Tällöin jalka töksähtää osuessaan maahan eikä askel rullaa. Tämä myös todennäköisesti aiheuttaa istuvan juoksuasentoni.

Paremmin minulla toimi yläkroppa, etenkin vauhdikkaamassa juoksussa kädet työskentelivät vartalon sivuilla pysyen alle 90 asteen kulmassa, eikä vartaloon syntynyt kiertoliikettä.

Hyvänä neuvona ryhdin ja asennon ylläpitoon Dunne antoi sanomalla, että työnnä napaa eteenpäin. Jos työnnät rintakehää, joudut kumaraan ja jos työnnät lantiota, putoat istumaan. Belly button be it!

Näin siis Espoossa. Kinetic Revotionin kautta voi myös ostaa itselleen privaattisession, jota täytyy harkita kunhan olen edellisen session opit jotenkin sisäistänyt ja niitä harjoitellut. Ensimmäinen havaintoni tämän viikon tekniikkalenkeiltä on rullaavampi askellus mutta 10-15 lyöntiä nopeampi syke. Takareidet eivät ole tottuneet tekemään töitä, ne protestoivat äänekkäästi nyt puhaltavia uusia juoksutuulia vastaan. Aion hiljentää ne ankarin keinoin!

Kuva

Suuri askel

Mitä seuraavaksi? Yllättävän moni ystäväni esitti tämän kysymyksen kun puhe tuli ensimmäisen Iron man-matkani taittamisesta.

Kysymys on sävyltään haastava, mikä on seuraava tavoitteesi ja "pähkähullu" projektisi? Vastasin siihen, että triathlon-varusteisiin upottamani rahasummat ovat jo päättäneet tulevaisuuden lajivalintani puolestani.

Ei siis ole tiedossa uusia lajikokeiluja, enkä niitä kaipaisikaan, sillä polte triathlonin treenaamisen on lepokuukauden jälkeen kova.

Haaste pitää asettaa, kaikki motivoitunut toimintani lähtee aina siitä. Tässä vaiheessa en voi vielä tietää miten aika riittää harjoitteluun tai pysynkö terveenä? Mutta tavoite pitää asettaa. Se olkoon 30-45min parannus tämän kauden täysmatkan aikaan ja 15min pois puolimatkan ajasta! Nyt se on sanottu, nyt se voi enää vain onnistua... tai epäonnistua.

Kuvat 1, 2

Elämä on tsälenssii, mutta loppu lähenee

Keväällä käynnistynyt Peguen blogin puolimaratonkilpailu lähenee loppuaan. Tulevana viikonloppuna järjestetään valtakunnassa useampi syksyinen juoksutapahtuma, joten kisaan pääsee vielä mukaan hankkiutumalla lähtöviivalle lauantaina tai sunnuntaina. Kisan säännöistä tarkemmin täällä ja täällä.

Kilpailu päättyy sunnuntai-iltana, mutta odottelen vielä ensi viikon alussa muutaman päivän kisatuloksia kuluneelta viikonlopulta. Sitten julkistetaan voittajat ja mahdolliset palkinnot...

Hiljaisuus kauneinta

Istun kotona ja kuuntelen, jääkaapin hurina on ainoa korviini tuleva ääni ja juuri tätä kirjoittaessani sekin hetkeksi loppuu. En ole ollenkaan taipuvainen erakkoromantiikkaan, tunnen eläväni mielekästä elämää asuessani kaupungissa, en kaipaa asumaan erämökkiin, ja vesiklosetti sopii minulle paljon paremmin kuin pimeässä pask´huussissa kykkiminen päivästä toisen hyttysten syötävänä. Mutta en myöskään olleenkaan ahdistu tällä hetkellä ympärilläni olevasta hiljaisuudesta. Aika moni ilmeisesti ahdistuu...

En koskaan lakkaa hämmästelemästä lenkkipoluillani kohtaamiani kanssajuoksijoita, jotka ovat tukkineet korvakäytävänsä pienillä korvanapeilla ja tuuttaavat niistä tärykalvoilleen kammottavaa diskanttikohinaa.

Lenkkeilyn hienouksia mielestäni ovat syksyisenä iltana tuulessa kahisevat lehdet, talvisena iltana kengissä narskuva lumi ja keväällä heräänneen luonnon äänet, sadekelillä "litinä ja lotina" ja tuulen kohina korvissa. Kaikki syitä joiden vuoksi pidän juoksemisesta. Miksi ihmeessä joku tunkee lenkillä napit korviinsa?

Kysymys ei ole musiikin rakastamisesta. Nappikuulokkeilla kuuntelu ei ole musiikin kuuntelua vaan ympäristöstä sulkeutumista, sen verran kammottavaa puuroa näistä aparaateista tulee ulos. Ymmärrän sulkeutumisen esimerkiksi julkisissa kulkuvälineissä, kukapa haluaisi kuunnella toisten kännykkäkailotusta, kännisten örinää tai pissisten tilitystä...

Mutta lenkkipolulla, miksi oi miksi...? Ehkä intervalli- tai vetoharjoittelussa voin asian vielä ymmärtää, veren maku laimenee kun pään sisällä jytisee esim. Rammstein.

Sama "taustahäly"-ilmiö tietysti on nähtävissä kaikkilla muuallakin, missään ei enää saa olla hiljaista, se karkoittaa kalatkin vedestä. Ostoskeskukset, kaupat, urheiluhallit, kuntosalit, kukapa niissä kävisi jos sattuisi kuulemaan oman äänensä. Tärkeintä on soittaa länsimaista populaarimusiikkia viimeisen 50 vuoden ajalta mahdollisimman monesta tuutista, jottei kukaan pelästy kuolleensa äkillisen hiljaisuuden kohdatessa.

Ja samaan aikaan juuri kenelläkään ei ole enää kodissaan kunnollisia stereoita, josta voisi oikeasti kuunnella musiikkia ja nauttia sen kaikista vivahteista. Suosittelen kokeilemaan, siinä lentää mp3-soitin äkkiä lepikkoon.

Kuvat 1, 2, 3, 4

Exercitia n:o 36 & 37

Palautumisjakso kisakauden jälkeen jatkui myös näiden kahden viikon ajan. Kävin keveillä lenkeillä 3 kertaa molempina viikkoina, mutta mitään raportoitavaa näistä viikoista ei ole. Mutta sen voin paljastaa, että kohta taas tapahtuu:)

Exercitia n:o 34 & 35

Viikko 33

Ma: Lepo
Ti: Lepo
Ke: Pyöräily, mt-pyörällä 40km, 1h 25min
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Lepo
Su: Lepo

Yhteensä 1h 25min

Viikko 34

Ma: Juoksu, PK, 10km, k-syke 144, 53min
Ti: Lepo
Ke: Juoksu, PK, 7km, 40min
To: Lepo
Pe: Lepo
La: Pyöräily, mt, 52,6km, k-syke 150, k-nopeus 29,2km/h, 1h 48min
Su : Pyöräily, mt, 49km, k-syke 145, k-nopeus 29,5km/h, 1h 40min

Yhteensä 5h 1min

Viikko 33 oli toinen täydellinen lepoviikko triathlonin jälkeen, tosin yksi maantielenkki oli pakko käydä ajamassa hienon kelin vuoksi.
Viime viikolla jo vähän aktivoiduin, mutta melko maltillista harjoittelu edelleen on. Tulevan syksyn harjoitussuunnitelmat ovat vasta muotoutumassa päässäni, niihin varmasti palataan kohta.

Citius citius citius!!!

Kymmenen päivää pyörinyt pesuohjelma päättyi lopulta ja on aika ripustaa Köpiksen kisan jälkipyykki tänne halukkaiden nähtäväksi. Todettakoot heti alkuun, että olen suoritukseeni edelleen äärimmäisen tyytyväinen, alittuihan aikatavoitteenikin lähes kuudellatoista minuutilla. Tästä johtuen taidankin heti ensimmäiseksi ripustaa esiin ne asiat, jotka todella onnistuivat harjoittelussa ja suorituksessa.

1. Terveys. Pysyin pieniä flunssatauteja lukuunottamatta terveenä, en kehittänyt minkään sorttisia rasitusvammoja, enkä loukkaantunut harjoitellessani.

2. Harjoitusohjelman noudattaminen. Noudatin ohjelmaa vuoden aikana keskimäärin 80-90% tarkkuudella ja poikkeamat liittyivät yleensä aikataulukysymyksiin, eivät niinkään laiskuuteen tai motivaatio-ongelmiin. En usko, että olisin pystynyt tämän osalta parempaan.

3. Tankkaus. Onnistui hyvin, sain otettua sisään riittävän määrän energiaa ja nestettä sekä edeltävästi että kisan aikana. Eikä maha reistannut missään vaiheessa.

4. Kisapäivän sää. Kilpailusää oli lähes optimaalinen, pilvistä ja sopivan lämmintä. Tuuli kaakosta 6m/s, täydellisessä ideaalitilanteessa olisi tietenkin ollut totaaliplägä. Mutta ei voi kyllä valittaa:)

5. Ei rengasrikkoja tai teknisiä ongelmia pyöräilyosuudella.

Mikä taas olisi voinut onnistua kisapäivänä paremmin, mistä olisi voitu nipistää minuutteja pois? Hmm....

1. Uinti. Molempien jalkojen krampit tekivät potkimisen mahdottomaksi 2000m jälkeen ja loppumatkan taitoin pelkin käsivedoin. Olin harjoitteluvauhtieni perusteella arvioinut uintiajakseni n. 1h 18min ja uskon, että ilman kramppeja uintiajasta olisi voitu saada pois 2-3 minuuttia.

2. T1. Kärkikymmenikkö käytti ykkösvaihtoon aikaa 2-2,5 minuuttia ja viime kesänä harrastuksen aloittanut puolituttunikin suoritui vaihdosta 2,5 minuutissa. Itse käytin tähän touhuun kisa-aikaani yhteensä 7min 20s. En selkeästi ollut kunnolla valmistautunut vaihtoihin enkä suunittellut tai harjoitellut niitä.

Mitä olisi voitu tehdä toisin:

-Ei pyöräilytavaroita vaihtopussissa pakattavaksi selkäpussiin, vaan kaikki kama kiinni runkoon valmiiksi.

-Riisuminen oikeasti vauhdilla

-Pyöräilykengät pedaaleissa, tällöin pystyy juoksemaan oikeasti kovaa paljain jaloin eikä tarvitse könytä klossien kanssa.

-Liikkuminen juosten (kovaa)

-Pyörän kanssa juoksu paljain jaloin, kengät jalkaan pyörän päälle noustessa (pitää harjoitella)

-Jos pitää käydä kusella, se pitää tehdä heti ja ripeästi, eikä jäädä pohtimaan asiaa:)

Uskon, että harjoittelemalla, suunnittelemalla ja keskittymällä saadaan T1:sta ensi kerralla 4min pois.

3. Pyöräily sujui pääosin erittäin hyvin. Jostakin syystä huomasin kuitenkin nousevani alamäissä herkästi nousukahvoille "lepäämään", vauhtiahan oli toki mukavasti ilman aero-asentoakin. Tämä on sinänsä täysin järjetöntä, sillä juuri alamäissä aero-asennosta saa suurimmat hyödyt irti. Eivätkä minulla varsinaisesti edes niska, selkä tai hartiat jumittaneet, joten tälle "lepäilylle" ei jälkikäteen löydy mitään järkevää perustetta. Vähän agressiivisemmalla ajoasentopolitiikalla olisi varmasti pari minuttia säästynyt ilman, että jalat olisivat yhtään enempää kuormittuneet.

4. T2. Vaihto sujui kohtalaisen hyvin, 2,5min ei ole varsinaisesti hyvä eikä huono aika. Huippukymmenikkö käytti tähän aikaa 1-1,5min, joten kyllä siitäkin harjoittelemalla on sekunteja poisruuvattavissa. Toimimalla varusteiden kanssa järkevämmin saan siitä toivottavasti ensi kerralla pois 0,5min

5. Juoksu. Minulla ei ollut aikataulupainetta, koska tunsin ja uskoin jaksavani maaliin ja 11h tavoitteeseen oli riittävä marginaali. En antanut kaikkea juostessani toisin kuin esimerkiksi Joroisissa, jossa 5h alituksen saavuttamiseksi jouduin repimään itseni loppuun. Jos joku kriittinen aikatavoite olisi ollut ns. "hilkulla", uskon että 2min oli ollut hyvinkin kiristettävissä suorituksesta.

Täydellisenä kisapäivänä siis (vaihtot harjoiteltuina) olisi suorituksesta saatu ehkä 10-11min pois ilman, että kuntotason olisi pitänyt olla korkeampi.

Seli seli, tiedän:) Mutta tämä on silti mielestäni tärkeää spekulaatiota, josta pitää ammentaa oppia seuraaviin suorituksiin.

Summa Summarum

Kauden 2011 päätapahtuma on onnellisesti elettyä elämää, joten lienee pienen yhteenvedon paikka. Miten tähän suoritustasoon päädyttiin ja minkälaista harjoittelua kulunut vuosi on pitänyt sisällään.

Katson tavoitteellisen triatlon-harjoittelun alkaneen syyskuun 2010 alussa. Tätä toki edelsi hyvin aktiivinen maantiepyöräilykesä, josta kuitenkin puuttui lähes täysin lenkkeily ja uinti. Triatlontyyppinen ”kolmioharjoittelu” lähti käyntiin siis viime syksyn kynnyksellä.

Sain harjoitusohjelmani tekoon paljon apua kokeneemmalta triatleettikaveriltani, mutta suunnittelin tekemiseni kuitenkin pääosin itse pyytäen häneltä kommentteja ja palautetta. Harjoittelun perusrungoksi muodostui muodostui 2+2+2+1, eli kaksi kertaa kutakin lajia viikossa, yksi lepopäivä ja vain yksi harjoitus päivässä. Alkuvaiheessa haaveilin uinnin osalta aamuharjoittelun lisäämistä ohjelmaan, uimahalli sijaitsee aivan työpaikkani vieressä, joten käytännön toteutus olisi ollut varsin helppo. 6:00 pirahtaneen aamuherätyksen taisin kahteen kolmeen kertaan siirtää kello seitsemäksi unia jatkaen, kunnes jouduin myöntämään, ettei minusta ole aamuherääjäksi. Jos ei ole pakko, en nouse!

Seuraavaan taulukkoon on merkitty jokaisen harjoituskuukauden kokonaistuntimäärät.

Kuten kuvasta näkyy, harjoittelu on ollut mukavan nousujohteista ja harjoitusmäärät ovat kasvaneet tasaisesti muutama poikkeuskuukautta lukuun ottamatta. Lokakuu oli harjoittelun osalta varsin epäonnistunut, sairastin muistaakseni kohtalaisen sitkeän syysflunssan, talvikelit päättivät maantiepyöräkauden enkä vielä omistanut traineriä, jolla pyöräilyä olisi voinut jatkaa sisätiloissa. Marraskuusta lähtien nähtävissä on taas harjoitusmäärien kasvua. Helmikuussa matkustelu ja naimabisnekset aiheuttivat ikävän nuokahduksen tuntimääriin, matkustelu oli syyllisenä myös toukokuun aavistuksen poikkeavaan pylvääseen. Ja Joroisten kisan vuoksi heinäkuussa määrät jo vähenivätkin kesäkuun huippukuukauden jälkeen.

Seuraavassa kuvassa näkyy lajiharjoitteiden prosentuaalinen aikajakauma.

Pyöräily pitää ymmärrettävästi paalupaikkaa, mutta juoksu pääse yllättävänkin lähelle. Tosin jos spinning ja trainer lisätään pyöräilysektoriin, karkaa se omiin sfääreihinsä. Pikanttina lisämausteena kakussa on tanssi yhden prosentin osuudellaan:)

Tässä harjoittelumäärät on vielä pureksittu tarkemmiksi faktoiksi:

Uinti 66h 33min, matka 158km

Pyöräily 134h 53min, matka 3972km

Juoksu 131h 4min, matka 1430km

Trainer 52h 15min

Spinning 13h

Tanssi 6h

Yhteensä harjoittelin 400h 55min eli keskimäärin 1h 10min jokaisena päivänä. Tai 16,7 vuorokautta yhteen putkeen vedettynä...

”Kuudestoista yö taas saapuu harjoituksineen, Ja kaikki paitsi triatlon on turhaa”

Kirjanpidon ulkopuolelle on jäänyt karkeasti arvioiden noin 80 tuntia työmatkapyöräilyä, hyötyliikunta pysykööt lestissään.

Seuraavassa kuvassa olen suhteuttanut lajikohtaiset harjoitustunnit triatlon-osasuoritusteni kestoihin (esim. Uinti: 66h 33min/1h 22min = 48,7). Tällä täysin liikuntatieteellistä taustaa vailla olevalla laskutavalla olen yrittänyt painottaa lajien välisiä suhteita, suhdeluku siis kertoo moniko kertaisesti kilpailussa lajiin käyttämäni ajan olen käyttänyt sen harjoitteluun.

Tällä tavalla laskien uinti nousee ykköseksi, vaikka sen kokonaisharjoitusmäärä oli vähäisin. Hyvä näin, sillä uintihan oli ja on edelleen ehdottomasti heikoin triatlonlajini, joten sitä pitikin harjoitella. "Kaikki pyöräily" kuvassa pitää sisällään maantieajon lisäksi myös trainerin ja spinningin.

Näin siis harjoittelin ja ihan hyvin onnistui. Seuraavaksi on silti luvassa ”mitä olisi voitu tehdä paremmin”-pohdinta, eihän mihinkään saa koskaan olla tyytyväinen:)