Pyörän keksimisestä

Polkupyörän ostamistapoja on varmasti yhtä monta kuin on kaupan hierojiakin. Yksinkertaisimmillaan pyörän voi hankkia marssimalla kylmiltään pyöräliikkeeseen, kertomalla myyjälle mihin käyttötarkoitukseen pyörää tarvitsee ja kuinka paljon rahaa pyörään mahdollisesti olisi tarkoitus uhrata. Ja taluttaa muutaman kymmenen minuutin kuluttua uusi pyörä kadulle ja hypätä selkään. Vaikeimmillaan pyörän ostoprosessi voi kestää todella pitkään, tosiharrastaja vertaa ja tutkii mallien välisiä eroja, testaa ja koeajaa, kysyy neuvoja kanssaharrastajilta ja myyjiltä, viettää lukemattomia tunteja erilaisia keskustelupalstoilla tietoa ja mielipiteitä etsien. Ja tekee lopulta päätöksen, taluttaa pyörän kadulle ja hyppää selkään.  Suurin osa ostajista sijoittuu jonnekin näiden kahden ostajatyypin välimaastoon.

Itse olen tehnyt kolme kertaa pyöräkauppaa viimeisen neljän vuoden aikana ja olen tehnyt alle pienen yhteenvedon niistä asioista ja periaatteista, joista uskoisin olevan hyötyä uuden pyörän ostajalle. Kirjoitus ei tarjoa mitään uutta tietoa tosiharrrastajille, eikä missään nimessä korvaa asiantuntevan myyjän tai muun ekspertin arvioita parhaasta mahdollisesta pyörästä juuri sinulle (vastuuvapauslauseke:)).

Polkupyöriä luokitellessa voidaan tehdä yksi fundamentaalinen jako, joka helpottaa vaihtoehtojen ja tarjonnan hahmottamista.

Maantiepyörä:

Ja Maastopyörä:

Maantiepyöräily on pyöräilyn kuninkuuslaji ja nykyinen maantiepyörä on yli vuosisataisen kehitystyön helmi. Maailman ensimmäinen velosipedikilpailu pidettiin vuonna 1869 ja polkupyörällä on kilpailtu siitä lähtien. Maastopyöräily (maasto, triathlon ja BMX) keksittiin vasta 1970-luvulla ja saavutti nopeasti suuren suosion. Maastopyörien suunnittelu on (todennäköisesti kevyemmästä historiallisesta taakasta johtuen) ollut usein varsin rohkeaa ja innovatiivista, ja uusia teknisiä sovelluksia on tuotu niihin maantiepyöriä herkemmin.

Suurin osa markkinoilla olevista pyöristä on maantiepyöriä, maastopyöriä tai näiden kahden sekasikiöitä. Näissä maantiepyörän ja maastopyörän ominaisuuksia on sekoteltu pyrkimyksenä luoda hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin soveltuvia menopelejä. Usein määrittävänä tekijänä on myös hinta, harva pyörän ostaja haluaa käyttää hankintaansa keskivertomaantie- tai maastopyörän hintaa. Peruspyörän valmistuksessa on siis väistämättä tehty liuta kompromisseja.

Mieleeni tulleita erilaisia pyörätyyppejä:

Maantiepyörä

Maastopyörä

BMX-pyörä

Trial-pyörä

Hybridi

Sporttihybridi

Retkipyörä

Triathlonpyörä

Ratapyörä

Alamäkipyörä

Cyclocrossari

Mummopyörä (mumitsu)

Pappapyörä (papitsu)

Fixi-pyörä

En aio käydä läpi kaikkien lueteltujen pyörien ominaisuuksia, koska uskon että esimerkiksi alamäki- tai BMX-pyörän ostoa suunnitteleva henkilö tuskin kaipaa neuvojani aiheesta.

Kun harkitset pyörän ostoa, on olemassa vain kaksi oleellista kysymystä, joihin sinun on vastattava ennen kauppaa ryhtymistä. 

1. Mihin käyttötarkoitukseen pyörää tarvitset?

2. Mikä on budjettisi suuruus?

Kun olet ensin vastannut näihin kysymyksiin, voit jatkaa lukemista eteenpäin (yleisestä mielenkiinnosta tätä tekstiä lukevat saavat jatkaa vastaamattakin:).

Seuraavaksi lyhyt esittely muutamista pyörätyypeistä:

1. Peruspyörä (kaupunkipyörä, mummopyörä, ritsa, oiva, aino jne.)

Suomifilmistä ja armeijasta tuttu simppeli väline, jolla kauppamatkat, polkupyörämarssit ja lyhyen matkan liikkumiset tehdään ongelmitta. Runkogeometria muistuttaa hieman maantiepyörää, pyörä on raskas, siinä on leveä satula, leveät renkaat ja suorat sarvet. 0-3 vaihdetta.

Kenelle: Hänelle, joka tarvitsee pyörää lyhyiden matkojen taittamiseen perusolosuhteissa keväästä syksyyn.

Kaikki tietää tän!

2. Maastopyörä:

Maastoajoon tarkoitettu pyörä, jossa on usein jousitettu etu- (ja joskus myös taka-) haarukka. Painopiste on matalalla, jarrut ovat tehokkaat ja ohjaus tarkka.

Kenelle: Hänelle, joka oikeasti liikkuu maastossa ja poluilla, kuntoillakseen tai kilpaillakseen. Maastopyörä soveltuu myös ajo-ominaisuuksien vuoksi hyvin talvipyöräilyyn. Vaihtamalla maastorenkaat slickseihin saa siitä myös kohtalaisen hyvän yleispyörän.

3. Hybridit

Suurin osa tavallisen urheiluliikkeen pyörävalikoimasta on nykyään jonkinlaisia hybridejä. Hybridipyörässä on pyritty yhdistämään maantie- ja maastopyörän ominaisuuksia erilaisissa sekoitussuhteissa. Ajoasento ja ohjattavuus on kopioitu maastopyöristä ja kevyempi runko sekä kapeat renkaat maantiepyöristä. Tässä pyöräryhmässä tarjonta on hyvin värikästä ja ostajan on syytä olla tarkkana. 

Parhaimmillaan hybridistä saa hyvän työkalun pitkiinkin työmatkoihin ja pienellä virittelyllä myös kuntoajoon. Pahimmillaan ostaja päätyy maksamaan "sokerikuorrutetusta" välineestään ylisuuren hinnan ja pettyy pahasti. Tämän välttämiseksi kannattaa muistaa perussääntö: Yksinkertainen on kaunista. Jos polkupyörä maksaa 400€, siinä ei esim. voi olla laadukasta joustohaarkukkaa, koska kunnollinen joustohaarukka maksaa maltaita. Jos budjettisi on maltillinen, pidättäydy näistä ominaisuuksista ja osta mielummin yksinkertaisempi malli, jossa osat ovat parempilaatuisia. 

Kenelle: Hänelle, joka ajaa pidempiäkin matkoja pyörällä ja haluaa myös ajaa satunnaisesti kunto- tai retkilenkkejä. Malleja löytyy joka lähtöön, on sporttia ja urbania jne.

3. Cyclocross-pyörä

Cyclocross kehitettiin maantiepyöräilijöiden talvilajiksi keski-Eurooppaan. Tarkoituksena oli kilpailla vaihtelevassa maastossa, välillä pyörää kannetaan, välillään ajetaan polulla ja välillä päällystetyllä tiellä. Cyclocrossari näyttää ensivilkaisulla melkolailla maantiepyörältä. Ajoasento on kuitenkin pystympi, renkaat paksummat ja runkogeometria erilainen. Sarvet ovat "käyrät". Kuntoajoa varten pyörään voi luonnollisesti vaihtaa kapeat maantierenkaat.

Kenelle: Hänelle, joka haluaa maantiepyörätyyppisen menopelin, jolla haluaa esimerkiksi ajaa läpi vuoden (talvirenkaat eivät mahdu maantiepyörän haarukkaan) tai myös kaupunkioloissa. Tällä pärjää myös melko pitkälle maantiepyöräilyharrastusta aloitettaessa.

4. Maantiepyörä

Kilpailu- ja kuntoiluväline. Kun on kerran ajanut oikealla maantiellä (ei siis pyörätiellä) oikealla maantiepyörällä, ei paluuta ole. Maantiepyörä on urheiluväline. Siinä ei hieman yleistäen ole koskaan lokasuojia, tavaratelinettä, seistontajalkaa eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Se ei sovellu kaupunkiajoon eikä päällystämättömälle alustalle. Se on jäykkä, kevyt ja nopea.

Kenelle: Hänelle, joka haluaa kuntoilla tai kilpailla maanteitä ajaen. 

Tässä ajatuksiani pyörän hankinnasta, toivottavasti joku lukijoistani löytää yllä olevasta jotakin hyödyllistä tietoa. Lähteenä tälle kirjoituksella olen käyttänyt omia kokemuksiani sekä Chris Sidewellsin Suurta Pyöräkirjaa (WSOY 2004), johon muuten suosittelen tutustumaan, jos haluaa tukevan perustietopaketin pyöräilystä ja pyöristä.

Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5