Kaikki loppuu aikanaan, myös kertausharjoitukset. Päällimmäinen tuntemus oli helpotus, vaikkei harjoituksen leppoisa tunnelma millään tapaa muistuttanutkaan varusmiesaikoja. Mutta kunhan aika kuluu:
Puolen vuoden päästä ajattelen, että menipä se talvinen harjoitus kuin itsestään. Vuoden päästä muistelen siellä olleen "ihan kivaa" ja viiden vuoden päästä saunaillassa väitän sen olleen kaikkien aikojen viikko! Aika kultaa (armeija-) muistot.
Koulutuksen lisäksi tuli sentään treenattuakin (ja syötyä superterveellistä, ei aina niin superhyvää Intin ruokaa). Heti ekana iltana löytyi naapurihuoneesta toinen kuntoiluintoilija, jonka kanssa juoksimme paikallisia metsäteitä pimeässä kuun valossa. Joka ilta. Mukavaa vaihtelua, ja juoksu kulki pakkasilmassa kovalla alustalla huomattavan kepeästi.
Oli se vaan hienoa!
2 kommenttia:
Tuli pientä karaistus-/miehisyyskoulutusta ennen h-hetkeä.
Se tuli tarpeeseen:)
Lähetä kommentti