Muistelin viime viikolla 23 vuoden takaisia aikoja ja menoa ensimmäiselle luokalle kouluun.
Päätin muistin virkistykseksi kokeilla ekaluokkalaisena oloa ja ilmoittauduin elämäni ensimmäistä kertaa juoksukouluun...
Olen juossut viimeisten vuosien aikana useita tuhansia kilometrejä kohtalaisen hyvinkin tuloksin ilman minkäänlaisia rasitusvammoja tai kremppoja. Miksi siis mennä opinahjoon? Eihän voittavaa hevosta kannata vaihtaa eikä lypsävää lehmää syödä (paitsi jos tekee liikaa mieli Entrecotea, tyypillinen olotilani).
Tiedän juoksuni olevan taloudellista ja kohtalaisen nivelystävällistä, muuten en kuluneiden vuosien koitoksista olisi selvinnyt. Mutta juoksuni on myös ruman näköistä ja jollakin tapaa juoksukuntoni on junnannut jo pitkään paikallaan. Peruskuntoa kyllä löytyy, mutta lisävauhdin saaminen töppösiin tuntuu olevan kovin vaikeaa.
Siispä ilmoittaudun ja osallistuin Kinetic Revolutionin juoksutekniikkasessioon, joka pidettiin viime lauantaina Espoossa (Espoo? ks. tarkemmin täältä). Firman omistaja ja valmentaja on britti James Dunne, joka on entinen rugbyammattilainen, hänellä on liikuntatieteen/fysiologian yliopistotutkinto ja pitkä tausta juoksijoiden kanssa työskentelystä.
Iltapäivän sessio alkoi osallistujien (6 henkilöä) haastattelulla, käytiin läpi jokaisen juoksutausta ja mahdollinen vammahistoria. Tämän jälkeen jokaisen juoksu videoitiin, eri nopeuksilla tehdyt vedot kuvattiin sekä sivulta että takaa. Tämän jälkeen jokaisen juoksua käytiin yksitellen läpi ja niistä haettiin yleisimpiä virheitä ja toisaalta osoitettiin hyviä osa-alueita. Sinänsä yllättävää oli, että kaikilla toistuivat melko samat ongelmat.
Oman juoksuni suurin tekniikkavirhe oli harppova askellus, jossa jalka tuodaan etureiden lihasten ja lonkan koukistajien voimalla vartalon ohi siten, että kantapää tulee ensimmäisenä alas ja osuu maahan vartalon ja polven etupuolelle. En juurikaan käytä polven koukistajia, hamstringejä, vaan polvi jää melko suoraksi jalan liikkuessa. Tällöin jalka töksähtää osuessaan maahan eikä askel rullaa. Tämä myös todennäköisesti aiheuttaa istuvan juoksuasentoni.
Paremmin minulla toimi yläkroppa, etenkin vauhdikkaamassa juoksussa kädet työskentelivät vartalon sivuilla pysyen alle 90 asteen kulmassa, eikä vartaloon syntynyt kiertoliikettä.
Hyvänä neuvona ryhdin ja asennon ylläpitoon Dunne antoi sanomalla, että työnnä napaa eteenpäin. Jos työnnät rintakehää, joudut kumaraan ja jos työnnät lantiota, putoat istumaan. Belly button be it!
Näin siis Espoossa. Kinetic Revotionin kautta voi myös ostaa itselleen privaattisession, jota täytyy harkita kunhan olen edellisen session opit jotenkin sisäistänyt ja niitä harjoitellut. Ensimmäinen havaintoni tämän viikon tekniikkalenkeiltä on rullaavampi askellus mutta 10-15 lyöntiä nopeampi syke. Takareidet eivät ole tottuneet tekemään töitä, ne protestoivat äänekkäästi nyt puhaltavia uusia juoksutuulia vastaan. Aion hiljentää ne ankarin keinoin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti