Pimping my bike!

Minun käy aina kesäisin vähän sääliksi maantiepyörääni, kun se möllöttää yksin työhuoneen nurkassa ja vieressä seisova Cervelon lähtee päivä toisensa jälkeen kanssani ulkoilemaan. Aloitin pyöräilykauden keväällä maantiepyörällä ja siirryin harjoittelemaan tri-pyörällä joskus toukokuun aikana. Maantiepyörä onkin seissyt kesäkuukaudet melko toimettomana kisakauden loppumista ja syyspyöräilyä odottaen

Maantiepyöräni on jo aiemmin esitelty blogissani, kyseessä on siis Canyon Ultimate CF-fillari. Pyörän yleissävy on hyvin tumma, siitä löytyy vain kaksi pientä oranssia yksityiskohtaa (yksi pinna sekä takahaarukan vaakaputken sisäpinta). Päätin vähän ”pimpata” Canyonia uuteen uskoon, sillä edellisestä kesästä poiketen sillä oli tarkoitus lähteä kunnolla liikenteeseen jo nyt, kesken kisakauden. 

Helppo tapa muokata pyörän ulkonäköä halvalla on vaihtaa siihen uudenlaiset tankoteipit. Jouduin hetken etsimään, ennen kuin löysin haluamani värisen tuotteen ja pääsin vaihtamaan ankean sysimustan teipin uuteen. Musta teippi lensi roskikseen ja tilalle tuli Cinelli cork tape Orange. Lisäsin pyörään myös hieman keltaista laittamalla uusiksi ulkokumeiksi keltareunuksiset Michelin Pro Race 3:set.

Tadaa:

Olimme jo alkukesästä suunnitelleet yhdessä sensei Pennywisen kanssa yhteistä maantiepyöräretkeä. Perusajatuksena oli lähteä liikenteeseen urheilullisessa hengessä kevyin varustein ja yöpyä mukavissa kaupallisissa olosuhteissa. Molemmille tulisi mukaan vain pieni sporttireppu, jonne pakattaisiin huoltovarusteet, vaihtoajovaatteet sekä illaksi paita ja shortsit. Ei siis retkipyöräilyä, vaan maantiepyöräilyä pienellä varustelisällä. 

Reissumme lähtöpaikaksi valikoitui Lahti ja kolmipäiväisen reissun perussuunnitelun teki Pennywise. Yöpymistä varten hän varasi ensimmäiseksi illaksi maatilamajoituksen ja toiseksi illaksi täyshoidon kvasifuturistisesta kylpylästä. Jos kohta majoituksen suunnittelu onnistui hyvin, ylitti Pennywise itsensä vielä suuremmin reittisuunnittelun saralla. 

Sensei 

Suunnitelman mukaan ensimmäisenä päivänä oli tarkoitus ajaa 160 kilometrin matka Joutsaan, seuraavana päivänä 90 kilometrin matka Heinolaan ja viimeisenä aamuna pientä kiertotietä käyttäen takaisin Lahteen. 

Ensimmäisen päivän matka Vesijärven länsipuolitse Asikkalan ja Sysmän kauttaa Luhankaan ja sieltä Joutsaan oli hienoin koskaan ajamani pyöräilyetappi. Ajoimme upean Päijänne-reitin kuluneelle kesälle tyypillisessä pilvipoutasäässä, parempaa pyöräilysäätä saa todella etsiä. 

Olinkin jo unohtanut kuinka hienoa leppoisa maantiepyöräily on. Ei huolta keskinopeuksista, maisemia ehtii ihailemaan, jokainen mäki on haaste eikä ärsyttävä keskinopeuden hidastaja ja tauko pidetään aina kun siltä tuntuu. 

Yllättävien, mutta positiivisten sattumusten vuoksi pyöräreissuni typistyi lopulta kaksipäiväiseksi ja kvasifuturistinen kylpylä jäi valitettavasti kokematta. Matka oli kuitenkin kaikin puolin hieno ja ensimmäisen päivän Päijännereitti erityisen upea. Ja tulihan siinä samalla tehtyä yli kymmenen tuntia kevyttä PK-harjoittelua. Kuin varkain.