Mitä isot edellä... eiku miten se meni?

Ihminen muuttuu. Vai mitäköhän olisi allekirjoittanut sanonut viisi vuotta sitten, jos olisi kuullut itsensä keskustelevan puolituttujen kanssa sujuvasti vaippamerkkien välisistä eroista, navan desinfioinnista, sinappikakan ominaisuuksista, yösyöttöjen kuormittavuudesta tai imetysajankohtien ajoituksesta suhteessa muuhun arkiseen tavoiteaikatauluun. Viisi vuotta itseäni nuoremman herran onneksi näin ei koskaan käynyt.

Vaikka pyllypyykkirumba ja ennen kaikkea suloisen tyttölapsen ihailu täyttää nyt arjen, pyörivät siihen liittyvät tulevaisuuden pohdinnat myös mielessä. Mitäköhän, millainenkohan, milloinkohan, missäköhän, miksiköhän, kuinkakohan pitkään, kuinkakohan nopeasti, milloinkohan ensimmäisen kerran, milloinkohan viimeisen kerran, tulenkohan hulluksi vai olenkohan jo hullu? Tässä esimerkkejä tuoreen isän älykkäistä pohdinnoista.

Kuluneen viikon aikana uutisoitiin näkyvästi tutkimustuloksia, jotka osoittivat perheen ja ennen kaikkea äidin koulutustason olevan merkittävä tilastollinen ennustetekijä monissa lapsen tulevaisuuden pärjäämiseen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. En lähde tätä aihetta käsittelemään tarkemmin, tutkimuksen tuloksia ja merkitystä on pohdittu ja tarkastelu mediassa jo runsaasti.

Tämä toimi vain aasinsiltana päivän kysymykseeni, joka on: Periytyivätkö liikuntaharrastuksesi lapsillesi? Ja ne, joilla ei ole jälkikasvua, voivat mieluusti kertoa havainnoistaan lähipiiristään. Ja olen nyt nimenomaan kiinnostunut liikunnallisesti aktiivisten perheiden jälkikasvun lajivalinnoista. Tuleeko juoksija lapsista juoksijoita ja sulkapalloilijoiden lapsista sulkapalloilijoita? Kuinka herkästi vanhempana ohjasit lastasi kohti hyväksi havaitsemaasi harrastusta? Vai pyritkö ehkä kaikin keinoin saamaan hänet kiinnostumaan jostakin muusta? Etkö ehkä tehnyt elettäkään asian eteen ja mitä sitten kävi? Vai yrititkö ehkä jotakin, mutta kaikki menikin toisin? 

Aihe on perheessämme polttavan ajankohtainen neiti T:n täyttäessä kohta jo kuukauden.

Muista aina pikkupojan, joka kysyi minulta kylässä ollessaan: -Missä happipullosi ovat? Kun kerroin, etten omista sellaisia, hän hämmästyi suuresti. Hän ilmoitti ylpeänä saavansa sellaiset heti kun kasvaisi isoksi. Hänen vanhempansa olivat laitesukeltajia. Sitä pienet perässä...


Kuva 1, 2

Kuinka kovaa uskallat?

Tukholman maraton ja samalla kaikki muut kesän maratonit lähestyvät ja moni varmasti miettii parhaillaan tämän hetkistä kuntotasoaan ja sitä, kuinka kovaa siellä kisassa oikein uskaltaa juosta. Maaliin pääsy on varmasti ainakin monelle ensikertalaiselle jo tavoite sinänsä, mutta usea juoksija on kuitenkin mielessään, ainakin salaa, asettanut itselleen aikatavoitteen.

Ei ole kiva törmätä kuuluisaan 35 kilmetrin seinään ja hyytyä maitoauton kyydittäväksi. Näin voi käydä, jos vauhdin säätely pettää ja menojalkaa vipattaa liiaksi alkukilometreillä. On myös epäonnista tulla liian ”hyvävoimaisena” maaliin. Se voi kuulostaa mukavalta, mutta kertoo siitä, ettei kaikkia resursseja ole käytetty. Maratonin maaliin on tarkoitus tulla uupuneena ja kaikkensa antaneena.

Ei ehkä kuitenkaan aivan näissä tunnelmissa

Mistä sen oikean vauhdin sitten voi tietää, varsinkin jos on ensimmäistä kertaa pappia kyydissä? Yksi hyvä keino on tehdä ns. aikakoe kerran neljässä viikossa, sen tuloksia seuraamalla huomaa kehityksensä ja viimeisin aikakoe ennen maratonia kertoo melko luotettavasti sen vauhdin, jolla maratonista voi selvityä.

Aikakokeen tekeminen edellyttää säännöllistä harjoitusohjelmaa ja sitä, että treenaajalla on ollut ohjelmassa pitkä tasavauhtinen harjoitus sekä tasavauhtinen kova harjoitus. Pitkä tasavauhtinen harjoitus (TV pitkä) on siis rauhallisemmalla sykkeellä juostu 20-30km lenkki ja tasavauhtinen kova (TV kova) intensiivinen vauhtiharjoitus. Tasavauhtinen kova juostaan sellaista vauhtia, ettei puhuminen enää onnistu, mutta vauhtia voisi vielä tarvittaessa vähän kiristää ennen uupumista.

Esimerkki: Juoksijan TV kovan vauhti on 5min/km ja TV pitkän 6:15/km. Aikakokeessa juostaan pitkän harjoituksen matka (esim. 25km). Se juostaan TV kovan vauhtia hitaammin, mutta selkeästi pitkän harjoituksen vauhtia kovemmin. Esimerkkitapauksessamme vauhti olisi 5:20-5:30/km. Oikean vauhdin tunnistaa siitä, että harjoituksesta selviää kohtalaisen kevyesti.  Maratonajan voi laskea lisäämällä aikakokeen vauhtiin 10s. Jos siis esimerkkijuoksija selviää aikakokeesta 5:30-vauhtia, voisi tavoitevauhti maratonilla olla 5:40, josta loppuajaksi mojova 03:59:10.

                                   

Aikakoe on raskas harjoitus, jolla korvataan viikon pitkä lenkki. Sitä ei kannata toistaa kuin korkeintaan neljän viikon välein, sillä siitä palautuminen voi häiritä harjoituskokonaisuutta. Tukholmaan menijä voisi siis toteuttaa kokeen nyt ja uusia sen kerran viimeisenä kovana harjoituksena ennen maratonia.

Tällä konstilla aion itse arvioida omaa tulevaa Tukholmavauhtiani. Kokeile sinäkin, jos et keksi parempaa...

Aikakokeen perusteista ja maratonharjoittelusta yleisestikin suuremmalla laajuudella ja paljon paremmalla asiantuntijuudella Kari Sinkkosen kirjassa Valmennuskirja kuntojuoksijalle ja maratoonarille, Ajatuskustannus 2002.

Muista myös nämä!

Maantiepyöräily elää Suomessa melkoista nousu- tai kultakautta, jos mittareina pidetään myytyjen pyörien määriä tai pyöräilyseurojen jäsenmäärien kasvua. Samanlaista innostusta on havaittavissa myös ystävieni ja tuttavieni joukossa. Kun itse hankin maantiepyörää, tiesin tuttavapiiristäni kaksi alan harrastajaa, joista toinen oli minulle suureksi avuksi pyörähankintaa tehdessäni. Oman harrastamiseni aikana on uusia maantiepyörän omistajia ilmaantunut ystävävieni joukkoon useita ja olen osaa heistä neuvonut pyörän hankinnassa tai ainakin yllyttänyt ostopäätöksen tekoon.

Uuden harrastajan etsiessä ensimmäistä pyöräänsä kannattaa projekti aloittaa visiitillä hyvin varusteltuun pyöräliikkeeseen. Lajia harrastavia ystäviä kannattaa myös rohkeasti häiritä, yleensä pyörähankintoihin liittyvää konsultaatioapua jaksetaan antaa vaikka loputtomiin. Asiantuntevaa apua kysymyksiin saa myös esim. Fillarifoorumilta. Ennen kuin kirjoitat sinne kysymysten tulvan, kannattaa kuitenkin lukea läpi aihealueen aiempia kirjoituksia. Monet ensipyörän hankintaan liittyvät seikat ja ongelmat on puitu siellä jo vähintään kertaalleen.

Kun tämä ajoittain helppo ja ajoittain hyvin monimutkainen prosessi on käyty läpi ja sopiva pyörä on löytynyt, pitää muistaa myös seuraava:

Pelkällä pyörällä ei pötkitä pitkälle, maantielle tarvitaan välttämättä myös tietty määrä perusvarusteita, joita harvoilta löytyy ennen harrastuksen alkua. Nämä hankinnat ovat usein yhdellä kertaa hankittuna yllättävän kalliita, mutta ne on syytä budjetoida hankittavaksi heti pyörä ostamisen yhteydessä.

Olen alle listannut erittäin tarpeelliset peruspyöräilyvarusteet, jotka mielestäni kannattaa hankkia harrastuksen alkutaipaleella.

Täysin pakolliset varusteet


1. Kypärä. Ei sitä vanhaa, kaapissa kolhiintunutta pottaa, vaan uusi kunnollinen kypärä. Kypärän valinnasta on hyvä artikkeli uusimmassa Fillari-lehdessä (maastokypärätesti, mutta totuudet pätevät kaikkiin kypäriin).


2. Pedaalit. Harvoissa maantiepyörissä on vakiovarusteena pedaaleita. Yritä tinkiä perusmaantiepedaalit edullisesti mukaan heti pyörää ostettaessa.

3. Pyöräilykengät. Jos haluaa satsata harrastukseen heti kunnolla, kannattaa ostaa maantiekäyttöön tarkoitetut kengät. Spinning, kaupunkipyöräily- tai maastokengillä pääsee alkuun. 

Tekstiilit


1. Pyöräilyhousut. Hyvät housut lisäävät ajomukavuutta merkittävästi, niihin kannattaa vähän satsata. Suosittelen ostamaan lyhyet pyöräilyhousut ensihankintana, henkseleillä tai ilman. Ja käyttötavaksi suosittelen kommandoa eli ilman alushousuja, ellei ole erityisen viehtynyt hiertymiin.

2. Ajopaita. Hengittävää materiaalia, melkolailla vartalonmyötäinen ja selkäpusseilla varustettu. Perushankintana lyhythihainen.


3. Ajohanskat. Sormettomat käsineet, joissa vahvistukset kämmenissä.

4. Irtohihat ja irtolahkeet. Mainiot lisävarusteet, jotka puetaan aamulla lähdettäessä päälle ja on helppo riisua pois lämpötilan noustessa. Ja yhtä mukavaa on ottaa ne selkäpussista esille illan kylmetessä.


Muu tilbehööri 


1. Jalkapumppu. Maantierenkaiden perustäyttöpaineet vaihtelevat 6-10 barin välillä, eikä niitä tahdo jaksaa pumpata käsipelillä. Painemittarilla varustettu versio on ehdottomasti suositeltava.

2. Pikkupumppu. Selkätaskun perusvaruste rengasrikkojen varalle.


3. Varasisäkumeja vähintään 2-3kpl. On huomattavasti mukavampi vaihtaa ehjä sisäkumi ajon aikana, kuin ryhtyä paikkaamaan hajonnutta tien poskessa.

4. Paikkaussetti. Jos kaikki varakumit puhkeavat, on tämäkin vaihtoehto hyvä olla käytettävissä ajon aikana. Viimeistään kotona tarpeellinen kumien paikkaamiseen.


5. Rengasmuovit







6. 4mm ja 5mm kuusiokoloavaimet (tai muut vastaavat pyörän muttereihin sopivat avaimet)


7. Kaksi juomapulloa ja niille telineet

8. Ketjuöljy




Kylmemmän kelin lisävarusteet


1. Pyöräilytakki


2. Kypäränaluspipo

3. Fleece-sormikkaat (näihin kannattaa vetää päälle sormeton pyöräilyhansikas päälle)


4. Juoksu- tms. pitkät trikoot vedettäväksi ajohousujen ja irtolahkeiden päälle


5. Kerrospukeutumisen perustekstiilejä

Tämä oli se varustevalikoima, jonka itse aikanaan joko omistin tai olin juuri hankkimmassa  maantiepyörää kotiovestani ensi kertaa kantaessani. Lista siitä mitä nykyään omistan on aavistuksen pidempi, puhumattakaan siitä mitä haluaisin omistaa. Ks. aiheestä lisää täältä.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta on jollekin hyötyä. Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia ja lisäyksiä listaukseeni.

Treeniviikko 16

Ma: Juoksu (cum vaunut), VK, 10,1km, 5:32/min, k-syke 149, 00:56:15
Ti: Uinti, 2400m, 1h
Ke: Juoksu, PK, 21,7km, 5:32/km, syke 147, 02:00:00
To: Lepo
Pe: Juoksu, MK, 7km, 4:14/km, syke 173, 29:43
La: Juoksu, verryttely, 1h
Su: Lepo

Yhteensä: 5h 27min

Taas kerran flunssaoireet alkoivat lauantaina ja romuttivat tehotreeniviikonlopun. Se siitä!

Voitto kotiin!

Sain Saanko tietää mitä teet ensi kesänä-postaukseeni yllättävän paljon vastauksia. Nyt on aika paljastaa todelliset aikeeni tähän uteluuni liittyen ja julkistaa Pequen blogin tämän vuotinen kesäkilpailu avatuksi. 

Viime kesänä kilvoiteltiin puolimaraton-matkalla, vielä kerran onnittelut Zeetah&miehelle, Pia&Petrille sekä P&J:lle. 

Tänä kesänä pyritään siihen mitä keväällä suunniteltiin, eli kyseessä on kisakalenterin toteutuskilpailu. Voittajaksi julkistetaan syksyllä se, jonka kisakalenterisuunnitelmat toteutuivat parhaiten. Mikäli ykkössijalle tulee tunkua, valitsen sumeaa logiikkaa käyttäen heistä kovimman kisaajan voittajaksi. Lisäksi mukaan tulee taas konditionaalisarja, jossa jaetaan myös yhtäläiset palkinnot. "Olisin osallistunut kisoihini, jos...".

Tsemppiä kaikille kesä koitoksiin!

Osallistujat:


Iina
-27.5 Rattaralli 135km: Hyvä kaudenavaus ja tsekkaus missä jamassa pyöräkunto on
-14.7 Joroisten puolimatka: The Race, eli kauden päätavoite. Ensikertalaisena lähtöviivalle
-5.8 Tristar Estonia 111: Koska en saa olla Virossa ihan tarpeeksi vielä koulun takia, on tänne ehdottomasti päästävä myös kesälomalla.

-11.8 Kuopio Triathlon, varttimatka: Kiva kisa kotikaupungissa, tavoitteena parantaa viime vuoden aikaa (4:47)
-2.9. Tour de Helsinki: Joroisten lisäks toinen päätavoite, ainakin 15min viime vuoden ajasta (4:28) pois.

Alma
-Stockholma Marathon 2.6.12. sun kanssa.:)
-Jos juoksusta jää kiva fiilis, voisin kokeilla puolikasta tai koko matkaa vielä syksylläkin. En ole päättänyt. Täytyy katsoa.

Niina
1. Forssan suvi-ilta 16.6.2012
Tänne mennään juoksemaan maraton ilman aikatavoitetta, nautiskellen.
2. Berliinin maraton 30.9.2012
Kauden päätavoite! Berliinin nopealta reitiltä lähdetään hakemaan uutta ennätystä. Se on nyt tai ei koskaan.
3. Wihan kilometrit 27.10.2012
Viime vuonna ensimmäinen satanen. Juoksu meni niin hyvin ja fiilis oli ihan huikea, että uudestaanhan se on koettava.
4. Jokin puolikas ennen Berliiniä vauhtiharjoituksena.
5. Ehkä maraton toukokuussa ja/tai heinäkuussa

Tuumis
- Noin kahden viikon kuluessa kuulemma maratoniinkin verrattavissa oleva "urheilusuoritus" tiedossa. Tavoiteaikaa ei ole, mutta toivottavasti ei nyt sentään mene reippaasti yli vuorokauden... :)
- Riippuen siitä, miten toivun edellisestä, pyrin osallistumaan Helsinki City Runiin. Tavoitteena ensisijaisesti, että pääsen osallistumaan ja toisena maaliin pääsy
- Syksyllä Espoon rantamaratonille osallistuminen, ehkä jopa kokomatkalle :)

Päki
Minun liikuntani on vinssin kammen vääntö /napin painallus, koiran kanssa lenkkeily, golffi. Näiträ joitakin asioita/useita joka kesän päivä. Miltä kuulostaa? Riittääkö tämä liikunta?

Maria
Voi Peura sanon minä! Kaikkien suunnitelmat näyttävät niin hiton hyviltä ja tehokkailta ja plaahplaah. Minä juuri ja juuri uskaltauduin ilmoittautua elokuussa olevalle maralle. Miehen mukaan olisi pitänyt uskaltautua jo 5 vuotta sitten. Jos nyt sitten

kispe
Avasin (vai päätin?) kauden viime viikolla ekassa hiihtokisassa, Vuokatti-hiihdossa.
Kevään myötä aukeaa sekä suunnistus- että juoksukisakausi:
- Huhtikuu: pari pikkujuoksukisaa (10km)
- Toukokuu: suunnistuskisoja ja SM-erikoispitkä (tavoite alle 3h)
- Kesäkuu: Jukolan-viesti (viime kesänä juostu tupla venlat+jukola on todennäköisesti taas tarjolla)
- Heinäkuu: Pyöräsuunnistuksen SM-kisat ja eiköhän joku puolimaraton
- Elokuu: Suunnistuskisoja
- Syyskuu: pari pitempää (~20km) maastojuoksukisaa
- Lokakuu: saas nähdä mitä vielä viitsii :)

Terpu
Mun kevään ja kesän kisakalenteri löytyy itseasiassa alustavana jo blogista kalenteri-sivun takaa (eli täältä: http://terpu.blogspot.com/p/kalenteri.html), mutta lyhykäisyydessään homma näyttänee seuraavalta:
- huhti/toukokuu: yksittäisiä pyöräily -ja juoksukisoja. Pyöräilyssä pääpaino tempokisoissa, joissa matkat 10-30km, juoksukisat max 10km.
- kesäkuu: triathlonkausi aukeaa Pajulahdessa 9.6. (900m+36km+9km), lisäksi SM tempoajo (28km) kuun puolivälissä
- heinäkuu: pikamatkan SM-triathlon Vantaalla (kauden ensimmäinen päätavoite), Joroisilla myös pikamatka ja mahdollisesti uintiosuus lauantaina viestikisan muodossa
- elokuu: olympiamatkan SM-triathlon Kuopiossa (kauden toinen päätavoite) ja mahdollisesti loppukuusta jotain juoksutapahtumia tms..
- syyskuu: puolimaraton, todennäköisesti kuun lopulla Tampereella

Pia
Kiva kysely! Tässä mun lista:
- 22.4. Länsiväyläjuoksu 6,5 km
- 5.5.HCR 
- 9.6. Triathlon perusmatka Rajamäki
- 7.7. Triathlon perusmatka Kisko
- 19.8. triathlon perusmatka Pajulahti
Varmaan noiden lisäksi joitakin HelTri cupin harjoituskisoja.
Joroisilla olen katsomossa, jospa pääsisin ensi vuonna sielläkin kisaamaan.


P
Hullusta nilkkavammasta parantuneena p aikoo hölkkäillä varmasti helsinki city runin ja suvi-illan, mutta sen jälkeen loppukesä onkin avointa vielä. En tiedä uskallanko vielä kokeilla maratonia, apua!

Laapa
-Puolimaraton, jossain välissä! En ole vielä ehtinyt perehtyä tarjontaan... Keväällä / alkukesästä.
-Myös maraton kiinnostaisi.

Anonyymi  (Tähän tarvitaan nimimerkki, kuka tunnustaa?)
-HCR
-Asics Tukholma
-FinnTriathlon Joroinen

Peque
1. Helsinki City Run 5.5.2012

2. Stockholm Marathon 2.6.2012

3. Finntriathlon Joroinen 14.7.2012

4. Kalmar Ironman 18.8.2012

5. Ehkä joku varttimatkan triathlon-rykäisy, jos aikaa ja energiaa riittää.

Kuva

Kärrykiitäjä

Jälkikasvumme ilmoitti viime kesänä ensi kertaa itsestään ja mahdollisesta tulostaan tähän maailmaan. Sille tunteelle ei mikään aiemmin kokemani vedä vertoja. Peruspessimistinä uskalsin kuitenkin ruveta miettimään käytännön asioita ja vauvaperheen arkikuvioita vasta paljon myöhemmin. Hassua oli, että melko varhaisessa vaiheessa fiilistelin ajatusta siitä, että voisin tulevana keväänä juosta kärrylenkkejä tulevan lapseni kanssa.

Koska tarkoituksena olisi myöhemmin ostaa juoksu-/pyöräkärry, eivät "juoksuominaisuudet" painaneet juurikaan vaakakupissa lastenvaunuja ostaessamme. Kuin sattumalta ostamamme kärryt vaikuttivat hyvinkin oivilta juoksua ajatellen: hyvin rullaavat ilmatäyteiset renkaat, kevyt massa, korkealle ja pitkälle taakse nouseva työntöaisa jne.

Mutsy 4rider

Olin tietoinen kaikennäköistä ohjeista ja suosituksista vaunujuoksuun liittyen, hurjimpien mukaan lasta saisi "juoksuttaa" vaunussa vasta 6kk iässä. Näitä sääntöjä olen kummastellut jo pitkään, viimeksi lastenlääkärituttavani kanssa. Jokainenhan ymmärtää, ettei lasta pidä rynkyttää kärryissä juurakkopolulla. Mutta eihän sillä ole mitään tekemistä asfalttijuoksun kanssa... Tein asiasta pienen kokeilun ja totesin, että aisaan välittyvä karkea ja hienojakoinen tärinä oli suurempaa kävellessä sora-alustalla kuin juostessa asfaltilla. Eli se niistä suosituksista.

Tänään oli kaikin puolin jännittävä päivä. Meidän neiti T vietti ensimmäisen illan kahdestaan isukin kanssa äidin lähdettyä teatteriin. Onneksi äidinmaitoa oli varastossa runsaasti ja pullosta juomistakin oli harjoiteltu etukäteen. Päivällisen jälkeen neiti T nukahti ja aloin pakata häntä kärryihin. Aluksi meinasin keventää hänen normaalia ulkovaatetustaan, koska oltiin lähdössä urheilemaan. Tämä ajatuspieru oikeni noin kahdessa sekunnissa ja totesin että nythän niitä vällyjä vasta tarvitaan.

Valitsin lenkkireitiksi läheisen 1km mittaisen rantien, josta pääsisi tarvittaessa päätepisteestäkin noin viidessä minuuttissa kotiovelle. Toinen syy tähän rantareittiin oli se, että asflatti siinä on hyvässä kunnossa eikä korkeuseroista ole kiusaa. Halusin helpon maaston, koska olimme ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Juoksu kärryjen kanssa rullasi todella hyvin. Vetoaisa nousee kärryssämme 116cm korkeuteen ja se tuntui pitkälle juoksijalle aivan täydelliseltä. Kärry oli vakaa ja kun hoksasin vielä lukita etupyörät menosuuntaan, etenimme kuin juna.

Olen pitkää tuskaillut istuvan juoksuasennon ja harppovan askelluksen kanssa. Kärryjen kanssa asennon ryhdistäminen tuntui helpolta, aisasta sai ikään kuin tukea. Samoin askel muuttui lyhyemmäksi ja rullaavammaksi, koska pelkäsin harppovani päin kärryn renkaita.

Mitenköhän olisi näillä onnistunut?

Juoksimme yhteensä 10 kilometria, kääntöpaikoilla kilometrin välein kurkkasin vaunuihin ja totesin neiti T:n nukkuvan tyytyväisenä. Matka taittui 5:32/km vauhtia eikä syke silti noussut kuin tasolle 149. Tosin baana oli täysin tasainen ilman ainuttakaan nousua.

Kun käännyin kotikadulle ja hidastin kävelyksi, neiti T heräsi heti ja hermostui. Juostessa tulee nälkä;)

Summa summarum: Kärryjuoksu: loistava kuntoilumuoto ja lapsikin näytti viihtyvän kärryissä hyvin.

Ps. Olen tietoinen siitä, että kaikki vauvojen ja lasten hoitamiseen, heidän kanssaan tekemiseensä ja tekemättä jättämiseensä liittyvä herättää paljon kuumia tunteita. Etenkin täällä netin syvissä virroissa. Toteankin siis jo valmiiksi, etten julkaise yhtään tähän aiheeseen liittyvää jeesustelu-, Ei millään pahalla- tai Kuinka saatat!-kommenttia.

Tämä ei millään tavalla koske normaalia blogissani käytävää kommentointia, joka on koko kirjoittamisen suola ja ollut täällä aina erittäin hyvähenkistä.

Kuva

Harjoitusviikko n:o 15

Ma: Pyöräily, trainer, PK+VK, syke 141/161, 40min

Ti: Juoksu, PK, 21,9km, vauhti 5:29/km, syke 146, 2:00:02

Ke: Uinti, 2400m, 1h

To: Pyöräily, trainer, VK-vedot, syke 151/163, 1h

Pe: Juoksu, MK, 7km, vauhti 4:15/km, syke 176, 29:49

La: Lepo

Su: Yhdistelmä:

Pyöräily, mt, 72km, 28,2km/h, syke 143, 02:33:28

T: n. 5min

Juoksu, VK, 6km, vauhti 4:58/km, syke 160, 29:53

Yhteensä 8h 18min

Tällä viikolla harjoitusmäärät eivät olleet huikeita, mutta kaikki harjoitukset olivat mielestäni varsin laadukkaita. Ja kruununa sunnuntain ensimmäinen oikea pyöräilylenkki. Jeh!

Kauden avaus

Viime vuonna se tapahtui kymmenes huhtikuuta, tänä vuonna vasta tänään viidestoista päivä. Se, eli kauden avaus maantiepyörällä ajettiin tänään täydellisyyttä hipovissa kevätsäissä. Varjossa lämpöä oli n. 10 astetta ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Fiilis oli loistava ja varustautuminenkin onnistui hyvin, kunhan muisti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen kuoria yhden kerroksen takin alta pois.

"Kollegoita" tuli vastaan todella paljon, se on kesä ny:)

Matkaa taittui yhteensä 72 kilometria ja aikaa siihen kului kaksi tuntia ja 33 minuuttia, josta keskinopeudeksi kaudenavaukselle sopiva 28,2km/h.

Auringossa oli mukava pysähtyä vähän tuulettamaan...

Kivaa!

G.A.S.

Gear acquisition syndrome eli GAS on muusikko- ja ennen kaikkea kitaristipiirien kautta tunnetuksi tullut sairaudentila, jolle ominaisia oireita ovat pakonomainen tarve ostaa ja omistaa erilaisia harrastus- tai keräilylaitteita tai esineitä. Kyseinen sairaudentila on pitkään tiedostettu ja erittäin yleinen muusikkopiireissä, mutta oireita on todettu esiintyvän myös monien urheilulajien harrastajilla. Erityisesti kunnostautuneita ovat pyöräilyn harrastajat, mutta myös monet hiihtolajien edustajat oireilevat pahasti ensilumien sataessa taivaalta. Hifiharrastajat ja valokuvaajat saavat myös usein pahoja tartuntoja, jotka voidaan yleensä hoitaa vain erittäin kalliilla hankinnoilla.

Sairauden latinankielinen nimi on Obtineus substantia obsessiva (OSO-tauti), mutta GAS (suom. gäässi) on muodostunut kansainväliseksi yleisnimitykseksi tälle taudille. Kausiluontoisissa harrastuksissa, kuten pyöräilyssä, pahin oireiluaika ajoittuu usein kevääseen, jolloin kauden avausta odotetaan kiihkeästi on välineistön päivitystarve on täysin ilmeinen. Talvipyöräilijöillä tällaista kausioireilua ei välttämättä esiinny ja sairastua saattaa milloin tahansa.

GAS:n kohteena on yleensä sinänsä paikkansa puolustava, harrastusmielekkyyttä parantava väline, jota ilman kuitenkin pärjäisi melkolailla hyvin. Krooninen GASisti osaa kuitenkin sujuvasti selittää ja perustella perheenjäsenilleen nämä hankinnat täysin välttämättöminä harrastuksen pelastajina, joita ilman koko touhussa ei kohta enää olisi mitään mieltä. Esimerkiksi uudet paremmat/kevyemmät kiekot, hiilikuituinen ohjainkannatin tai tehomittarit ovat hyviä esimerkkejä tällaisista pyöräGASistin hankinnoista.

GAS paranee välittömästi, kun tavaran saa käteensä, mutta jälkitautina saattaa joskus puhjeta kiusallinen maksuvaikeustila. Valitettavasti aiemmin sairastettu GAS ei suojaa uudelta tartunnalta.

Sairastuin alkukeväällä pyöräilygäässiin. Perheenlisäyksen tuoma taloudellisen ajattelun järkevöityminen toki suojasi minua pahimmilta tartunnoilta. Mutta erästä päivitystä triathlonpyöräni huusi niin ilmeisenä, että sen tekemättä jättäminen olisi ollut suorastaan typerää.

Kevään ensimmäinen pyörähankintani:

3T Brezza II LTD-aika-ajotanko (iltavalaistus)

Ja sama päivällä

Kyseessä on siis Cervéloni uusi hiilikuituinen aika-ajotanko

Kyseessä on täysin hiilikuituinen kisakireä tanko, jonka säädin triathonistille sopiville ei-kireille säädöille.

Ja seuraavaksi GASistin selitykset:

-Vanha metallinen Vision trimax-tankoni hajosi, kyynärtuen kiinnitys murtui nojatessani trainerilla toispuoleisesti. Tämä tapahtui mielestäni luvattoman helposti, tangon laatu joutui kyseenalaistetuksi. Tarvitaan parempaa!

-Metallinen tanko välitti melkolailla voimakkaasti hienojakoisen asfalttitärinän kyynärvarsiin ja käsiin ja aiheutti puutumista. Hiilikuitu todennäköisesti absorboi tätä tärinää paremmin ja ajomukavuus lisääntyy

-3T:n Brezza on about sata kertaa hienomman näköinen kuin vanha tankoni!!!

-Pyörä keveni yli 300 grammaa. SIC!

-Parempi aerodynaaminen muotoilu.

Pakkohan se oli hankkia:)

Harjoitusviikko n:o 14

Ma: Uinti, tekniikkaa, 1h

Ti: Juoksu, MK, 7km, syke 173, 4:24/km, 30:48

Ke: Juoksu, PK, 20,4km, syke 146, 5:52/km, 02:00:05

To: Uinti, 2400m, 1h

Pe: Pyöräily, trainer, PK+VK, syke 142, 1h

La: Yhdistelmä:

Pyöräily, trainer, PK+VK-vedot, syke 136, 02:30:00

T: 05:40

Juoksu, VK, 10,01km, syke 166, 4:39/km, 46:36

Su: Juoksu, verryttely + vedot (500+400+300), syke 138, 1h

Yhteensä 9h 54min

Tasapainoinen treeniviikko! Juoksu maistuu tällä hetkellä todella hyvältä, sen vuoksi jalkapatikka on ohjelmassa hieman yliedustettuna. Hyvä näin, sillä ensi viikolla pääsen toivottavasti maantielle ja se voi olla turmiollista juoksuinnolle:)