Influenssaviruksia
Omat flunssani ovat lähes poikkeuksetta hyvin lieväoireisia, niihin liitty kurkkukipu, yskä ja nuha, mutta harvoin kuumetta tai nivelkipuja. Hyökkään taudin kimppuun yleensä kolmella perusaseella, tulehduskipulääkkeellä, nenäkannulla ja supistavilla nenäsuihkeilla (tiedän, ei saa suihkia montaa päivää, tai muuten jää limakalvot koukkuun). Kutisevaa yskäoiretta saatan vielä kurittaa kodeiinipitoisella yskänlääkkeellä. Näillä pääsee lähes poikkeuksetta työkuntoiseksi eikä arjen perusrytmi juurikaan häiriinny lenssujen edessä.
Nenäkannu, mikä hieno keksintö!
Jos osaa käyttää...
Urheileminen ja flunssa onkin sitten paljon hankalampi aihepiiri. Kuumeisena ja lihassärkyisenä sängynpohjalla maatessa kukaan ei haaveile lenkkipolusta. Mutta entäpä vähän karhea kurkku ja vähän nuhaa muuten hyväkuntoisella ja itsensä terveeksi tuntevalla? Entä pelkkä nuha? Miksi harjoitella tai olla harjoittelematta? Ei ilmeisesti ole olemassa tutkimusnäyttöä siitä, miten urheilu vaikuttaa flunssataudin paranemisnopeuteen, koska sitä ei ole turvallista tutkia. Pelättynä oireenahan on sydänlihaksen tulehdus, jonka kipeänä (ennen kaikkea kuumeisena) urheileva saattaa itselleen aiheuttaa. Tässä on riittävästi perustelua olla harjoittelematta, kun on oikeasti sairaana. Tämä uhka on kuitenkin hyväkuntoiselle nuhapotilaalle lähinnä teoreettinen. Toisaalta vaarallisinta on harjoittelu taudin alkuvaiheessa ja kukapa sen tietää millaisen kuolemantaudin ensioire se nuha on...
Ongelmaahan ei olisi, jos flunssataudit olisivat aina rajuoireisia ja kuumeisia. Itselläni ei ole ongelmallista pidättäytyä liikunnasta selkeästi sairaana, mutta pienessä nuhassa mietin kyllä tarkkaan, onko lepo millään tapaa perusteltua. Kun flunssatauti iskee, pidän yleensä 3-4 päivää lepotaukoa, ja kun yleisvointi on normaali, lähden kokeilemaan varovasti vaikka nuhaoireita vielä olisikin jäljellä. Jos sykkeet nousevat pilviin tai rasitus tuntuu epämielyttävältä, keskeytän ja jatkan lepotaukoa. Pelkka alkava nuhaoireilu aiheutta yleensä yhden lepopäivän, jotta voi kuullostella, onko muita oireita tulossa. Jos muita oireita ei ilmaannu, lähden nuhaisena kyllä treenaamaan. Korostan kuitenkin, että rajun kuumeisen taudin jälkeen (sairastin viimeksi vuonna 2008) pidän surutta ja omantunnon tuskitta lepoa vaikka monta viikkoa.
Miten sinä suhtaudut flunssatauteihin elämässäsi ja ennen kaikkea suhteessa urheiluharrastukseen?
3 kommenttia:
Hyvä postaus! Myös sattumalta itselleni ajankohtainen, sillä olen toipumassa rajuhkosta ja pitkästä flunssasta, joka kehittyi keuhkoputkentulehdukseksi kuumeen kera. Nyt olen jo töissä, mutta yhä odottelen, että nuha viimein loppuisi, jotta pääsisin taas treenaamaan.
On tosi turhauttavaa, kun hyvä liikuntarytmi katkeaa moneksi viikoksi. Mutta parempi on olla urheilematta, jotta tauti joskus talttuisi, eikä jälkitauteja tulisi. Juuri tämä toipilasaika on pahin, kuten totesit - sängynpohjalla maatessa ei tulisi mieleenkään lähteä liikkumaan.
Kiitos kivasta blogista!
Kaikista hankalinta on pysytellä kotona silloin, kun on sellainen orastava flunssa. Siis vähän kipeä olo, muttei varsinaisia oireita! Mä yleensä otan heti lepiä, jos herään aamulla kurkkukipuun tai köhään, yleensä 1-2 lepopäivää oikeaan aikaan ehkäisee koko flunssan kehittymisen. Kunnon taudin (kuumeen) jälkeen pidän kuumeettoman päivän jälkeen 2-3 lepopäivää, jonka jälkeen treenaan voinnin mukaan, joskin skippaan kaikki kovimmat treenit (vk:t ja pitkät lenkit) 1-2 viikon ajan.
Amalia: Itse jouduin tosiaan viime viikolla painimaan saman ongelman kanssa ja siksi aiheesta kirjoitinkin. Viikonloppuna oli enää pieni nuha jäjellä ja rankka treenaus sujui täysin ongelmitta. Mutta vaikeaa on päätöksenteko, mieli tekis ja järki kieltää:)
Sansu: Mulla on hyvin samanlaiset periaatteet, en tosin malta pidättäytyä rankemmasta treenaamisesta ihan noin pitkäksi aikaa. Ehkä pitäisi...
Lähetä kommentti