keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Triathlonpainajainen

Näin viime yönä erittäin aidontuntuisen triathlonpainajaisen. Näin toki sekavan tuntuisia kisaunia kesällä ennen täysmatkan suorittamista, mutta nyt minuun iski erittäin todentuntuinen painajainen lailla sadan salaman.

Oli muistaakseni Kalmarin täysmatkan kisassa, hyvin valmistautuneena. Uinti sujui jotenkin käsittämättömän helposti ja tämän jälkeen tässä kisassa lähdettiin juoksemaan. Maratonista suoriuduin todella vauhdikkaasti, aika oli muistaakseni 3:40.
Mutta sitten se katastrofi: Pyöräni oli varastettu vaihtoalueelta ja hurjassa vauhdissa oleva suoritukseni hyytyi siihen. Ja uni jäi tietenkin tässä vaiheessa junnaamaan paikalleen ja varastettua pyörää surkuteltiin yhdessä edesmenneen isoäitini kanssa oikein kunnolla. Kisajärjestäjän mielestä asia oli omaa syytäni, olinhan jättänyt pyörän ilman vartiointia:) Kun lopulta korvaava menopeli löytyi, uni oli jo harhautunut niin pahasti alkuperäisestä juonestaan (oltiin kesämökillä saunassa), ettei kisaradalle enää ollut paluuta:)






Näetkö sinä koskaan liikuntaan/urheilusuorituksiin liittyviä painajaisia?


Kuva

6 kommenttia:

Iina kirjoitti...

Kuulostipas tutulta. :D Ennen ekaa kilpasarjan triathlonia näin parinakin yönä unta jossa vielä 30s ennen starttia en ole pukenut märkäpukua päälle ja chippi on vielä kansliassa. Jotenkin ihmeen kaupalla pääsen kuitenkin veteen ja sieltä pois, eksyn pyöräreitillä polkiessani vanhalla kaupunkipyörällä, (olen unohtanut ottaa maantiepyörän mukaan) ja uni loppui joka kerta ennen kuin pääsen edes juoksemaan. Herätessä olin joka kerta huojentunut että kisaa olikin vielä edessä.:D

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen taas kerran (monta vuotta sitten) juossut koko yön pääsemättä senttiäkään eteenpäin. Muistan vieläkin miten heräsin jalat ihan oikeasti kipeänä ja varmana siitä, että en ikinä uskalla mennä juoksulenkille. Onneksi tuolloin olin puhtaasti pyöräilijä, niin ei tarvinnutkaan juosta ;)

Arja L. kirjoitti...

Ennen ironmania näin unta, että T1:ssä odottava tri-pyörä toimikin kuten cross traineri ja yritin vatkata "bareja" sen mukaisesti... Ei sujunut ja kaikki meni ohitseni.

Ennen kisaa tuplatarkistin ruuvit! :D

Peque kirjoitti...

Iina: Mulla tuli muuten oikeasti Köpiksessä vähän kiire, oli jättänyt aamuksi vähän liian monta säädettävää asiaa tehtävälistalle.

Joskus näissä arkielämän painajaisissa jopa tajuaa kesken unen, ettei tämä taidakaan olla todellisuutta. Mutta yleensä sitä huojennusta saa odottaa heräämiseen asti.

terpu: Miten se onkin aina se juokseminen, mikä on niin vaikeaa unessa. Unijuoksuni tuntuu lähinnä siltä, kuin ottaisin askelkyykkyjä tai kuin juoksisin vedessä.

Arja L: Et sentään syyllistynyt viime hetken pyöräsäätöjen tekemiseen T1:ssä?

kispe kirjoitti...

Tuo uni on tuttu, että kisastarttiin on vaan hetki aikaa ja kengän nauhat on auki ja väärät housut jalassa jne.

Toinen vakiouni on sellanen, jossa pitäisi kovasti juosta johonkin mutta nousenkin 10cm maan pinnasta ja jalat ei ota maahan kiinni. Ja vaikka kuinka yritän eri tyyleillä juosta/askeltaa niin en pääse eteenpäin. Ja kiskon käsin kaikenlaisia kaiteita pitkin eteenpäin :)

Ja vielä eräs usein toistuva urheilu-uni on se, jossa vedän leukoja kun ei mitään. Jaksan aina vaan, vaikka tulee 20 tai 50 täyteen.. Se EI tosin ole painajaista vaan haavetta! :)

Peque kirjoitti...

kispe: Tuo kaiteesta kiskominen on tuttu juttu myös minun unissani, juoksu tuntuu kuin höyhenmeressä tarpomiselta ja lopulta on pakko repiä käsillä vauhtia:)

Myös nuo positiiviset painajaiset ovat tuttuja, uin välillä aivan käsittämättömän kovaa tai osaan joitakin huikeita akrobatiatemppuja. Budoharrastusaikoina osasin myös kaikkien aikojen kiertopotkut 10 metrin hypyillä ja volteilla:)