Leirikoulu: osa 2

Laskeuduttuamme ja noudettuamme laukut ja pyörät, alkoi matka kohti Maspalomasia, jossa huoneistohotelliresidenssimme sijaitsi. Aloin pikkuhiljaa bussissa ja hotellille saavuttuamme hahmottaa, millaisen porukan matkaan olin lähtenyt. Helpotuksekseni selvisi, ettei kyseessä ollut mikään pro-sarjan ammattilaisleiri, jonne oli pelännyt joutuvani kyykytettäväksi. Seurueeseemme kuului valmentaja-Kaitsu, 11 leiriläistä ja sekä urheiluhieroja, joka toimi myös huoltajana harjoituksissa. Mukaan oli lähtenyt täyden matkan kävijöitä, puolimatkan kävijöitä, sub3 maratoonareita, kovia hiihtäjiä, kovia uimareita, punaisia paroneita ja entisiä sm-tason painijoita. Leiriläiset vaikuttivat yllättäen melkolailla saman tasoisilta itseni kanssa, mikä lupasi hyvää tulevien treenien ja kokonaisuuden onnistumisen kannalta. 

Majoituimme huoneistohotelliin, joka osoittautui toimivaksi kolmen tähden perusmajapaikaksi. Ei mitään hienostelua, mutta kaikin puolin sopivat puitteet juuri tällaista "lomaa" varten. Seuraavaksi ohjelmassa oli pyörän kasaus ja kohta jo lähdettiinkin iltapäivän päätteeksi leirin avaavalle parin tunnin pyörälenkille. 

 Tunnelmia hotellimme altaalta.

Minua oli etukäteen vähän varoiteltu siitä, että pitkän synkän talven jälkeen Gran Canarian asfaltti polttaa ja monesti mopo saattaa karata käsistä. Ei olisi kuulemma lainkaan tavatonta, että leirin loppupää menisi plörinäksi liian kovaa vedetyn alun vuoksi ja palautumista odoteltaisiin vielä kesäkuussa. Ensimmäisen illan pyörälenkillä oli jo vähän oireita tästä syndroomasta, vauhti kiihtyi ja vuoristoserpentiinillä ajettiinkin jo kaikkea muuta kuin leppoisasti. 

Leirin perusrutiini oli seuraava: aamulla kahdeksaksi aamupalalle ja yhdeksältä oli lähtö treenaamaan. Tyypillisesti aamulla lähdettiin pyörillä siirtymään El Pajarin uimarannalle tai sitten suoraan pidemmälle pyörälenkille. Uintipäivinä huoltajamme ajoi auton 11km päässä olevalle rannalle ja toi mukanaan kaikkien uimavarusteet. Lähes kaikkien pyörälenkkien jälkeen juostiin 2-10km mittaiset juoksut ja uintien jälkeen ohjelmassa oli aina jokin muu harjoitus. 

Leirin harjoitusteknisesti parhaita vetoja itseltäni olivat duathlon- ja tripladuathlonharjoitukset sekä paritempo. Eksoottisinta ja hienointa olivat kuitenkin huikeat serpentiininousut pyörillä, huikeat vuorimaisemat ja vielä hurjemmat alaslaskut takaisin rannikolle. Suomalaiseen maastoprofiiliin tottuneelle tällaiset ajoreitit olivat aivan uskomattomia. Pienimmät välitykset, joilla tuskin koskaan oli Suomessa ajanut, joutuivat koetukselle nousujen vain jatkuessa ja jatkuessa, pisimmillään jopa yli puolitoista tuntia. Siinä otettiin miehestä mittaa, kun pitkää serpentiiniä ylös mutkiteltuaan luulee päässeensä huipulle, mutta kulman takaa paljastuukin karu totuus: uusi vuoren seinä näyttää kylkensä ja nousumatkaa onkin vielä yli puolet jäljellä:)

              

Tyypillistä Gran Canarian vuoristomaisemaa. Tässä ollaan "vasta" 500m korkeudessa.

Leirillä järjestettiin myös kisa, 1km + 60km +10km triathlon. Olin saanut koutsiltani ohjeeksi joko jättää kisa kokonaan väliin tai ajaa se rauhallisena harjoituksena. Kovaa vedettynä siitä ei pystyisi leirin puitteissa toipumaan ja pahimmillaan loppuleiri saattaisi mennä palautteluksi. Kilpailuviettini tuntien jäljelle jäi vai toinen vaihtoehto. Lähdimme kolmen muun "kisafeidarin" kanssa pitkälle rauhalliselle maisemalenkille ja leirikisa ajettiin menestyksekkäästi ilman meitä:)

Leirin aikana treeniporukka hitsautui mielestäni hyvin yhteen. Vaikka osa porukasta oli jo pidempään harjoitellut yhdessä ja osa oli Aqua Plus leirilläkin jo toista kertaa, mahduin ja sovin mielestäni hyvin mukaan. Herjan heittoa ja kuittailua leirillä kuulemma harjoitettiin huomattavasti aiempia vuosia runsaammin, hyvä näin. Kaikki saivat osansa, valmentaja ehkä suurimman suurimman siivun. Välittömän palautteen saivat esimerkiksi ne, joilla mopo lähti käsistä maisemalenkillä, jotka nukahtivat Mc Donaldsiin, jotka lähtivät duathlonvaihdosta kypärä päässä juoksemaan, joilla kvartsikivet leijuivat ilmassa pitkän nousun jälkeen, jotka yrittävät nousta vuorille tempovälityksillä päivästä toiseen ja joilla juoksuvauhdin säätely perustui päänahan sähköaaltoihin.

Leirin saldoksi muodostui 11 treenipäivää, ehjä kokonaisuus, joka kulminoitui paluuta edeltäneen päivän vuoristolenkille. Tällaisia maisemia tai nousuja en ollut koskaan aiemmin kokenut. Reitti oli maineeltaan ja profiililtaan niin hurja, että sinne uskaltautui lopulta valmentajan lisäksi vain kolme leiriläistä. Viimeisin 1h 40min kestänyt yhtämittainen ylämäki sai lopulta koneeni lähestulkoon hitsautumaan kiinni. 4400 metriä nousua ja kuusi tuntia ajoa ankarassa paahteessa. Viimeiselle 300m-nousupätkälle en enää lähtenyt muiden perässä, mutta kuittaisin puuttuvat nousumetrit laskemalla alas väärään laaksoon ja joutumalla vielä nousemaan menettämäni 300 metriä uudestaan. Eipä ole 160 kilometriä ennen ottanut näin koville:)

Harjoittelin leirillä yhteensä 43 tuntia, josta suurin osa oli peruskestävyys-teholla ajettua pyörää. Pyöräkilometrejä kertyi 858 ja nousukilometrejä useita kymmeniä. Uin avovedessä yhteensä n. 8km ja juoksin 58 kilometriä. Selkeästi siis pyöräilypainotteinen reissu, jota olin lähtenyt hakemaankin. Mutta avoveteen oli myös kiva päästä näin varaslähdönomaisesti ja lukuisille pyörä-juoksuvaihdoilla muistuteltiin kroppaa hyvin siitä, mistä tri-juoksussa on kysymys.

                                      

Uinti takana, varusteet valmiina tripla-duathlonia varten

Voin vilpittömästi suositella Gran Canariaa treenilomakohteeksi. Kelit vastasivat pääsiäisenä kutakuinkin suomalaista hellesäätä, ei liian tukalaa tai kuumaa, mutta aurinkoa ja lämpöä riittävästi. Vuoristomaisemat olivat huikean hienoja ja käytännön asiat perinteisessä turistikohteessa toimivat hyvin. Pyöräreitit olivat erittäin mäkisiä, joten nousujen inhoajille kohdetta ei voi suositella. Paikan päältä saa myös tarvittaessa hyvää pyöränhuoltopalvelua, ja tietääkseni myös vuokrapyörillä ajaneet leiriläisemme olivat saamaansa palveluun tyytyväisiä. 

Kiitokset vielä koko Aqua Plussan jengille hienosta reissusta ja tsemppiä kesäkauden koitoksiin!!!