Kisaraportti Challenge Copenhagen Triathlonista 14.8.2011

Maanantai-Torstai:

H-hetkeä edeltänyt viikko sujui kotona lomailun ja kyläilyn merkeissä, tankatessa ja tuubeja liimaillessa. Tein viimeisellä viikolla ainoastaan yhden 1500m uinti & 4km juoksu-harjoituksen sekä leppoisan 90 minuutin maantiepyörälenkin Päijät-Hämeen maisemissa. En oikein usko viime hetken virittäytymisiin, mielestäni lepo on parasta valmistautumista ja hätäpäissään voi mennä vaikka loukkamaan itsensä kalkkiviivoilla.

Autoa pakatessa olin täysin vakuuttunut siitä, että unohtaisin vähintään pyörän, märkäpuvun ja lenkkarit kotiin, joten laukut piti repiä auki useampaan otteeseen tarkastusten tekemiseksi. Onneksi yksihenkinen huoltojoukkeeni lähtisi matkaan vasta seuraavana päivänä, hän saattaisi ehkä huomata ja ottaa mukaan pahimmat unohdukset:)

Torstai-Perjantai

Ja eikun auton nokka kohti etelä-satamaa ja Silja Linen terminaalia. Ja yksin Ruotsinlaivalle, mikäs sen hienompaa. Kannella yksi olut iltapäiväauringossa ja sen jälkeen päiväunet autokannen alapuolella. Juntti-buffassa jätin kaljahanat rauhaan ja söin lähinnä uusia perunoita. Opiskeluajoilta mieleeni oli jäänyt buffetin "hyvätasoisuus", jonka on täytynyt johtua ilmaisista viini- ja kaljahanoista. Melkoista ylihintaista shaibaa oli koko kattaus näin yksinäisen triatlonistin vinkkelistä. Ajoissa nukkumaan ja aamupalalle kahdeksan jälkeen.

Ruotsin läpi ajamisesta en aio raportoida sen enempää, E4 on ikävystyttävä moottoritie Vätternin rantaosuutta lukuunottamatta. Päivän kohokohta oli Juutinrauman sillan ylitys, ihanan kallista ja massiivista:)

Saavuin Challenge kisahotelliin illan suussa kuuden jälkeen. Hotellin nimi oli Bella Sky ja se oli aivan juuri avattu varsin tyylikäs "design hotelli". Laukut ja pyörä hotellihuoneeseen ja tämän jälkeen vuorossa oli suuri ja mahtava Pasta Party: Lihapulla-tomaatti- ja pesto-pinjansiemenpastoja sydämen kyllyydestä ja samalla sai kuunnella hermostuttavaa "kisaohjelmaa", tunnelman nostatusta ja ennakkosuosikkeja haastateltiin lavalla jne. Tilaisuuden rentousindeksi painui miinuspuolelle Richterin asteikolla. Äkkiä pois täältä, oli reaktioni. Fiilistellään sitten ylihuomenna illalla, ei tänään kiitos:)

Vaimo saapui parahiksi hermostunutta tunnelmaa rauhoittamaan, lähdimme illalliselle (ei treenivaatteisiin pukeutuneena, toisin kuin jotkut taistelijat Hotellin raflassa) ja sain muuta ajateltavaa.

Lauantai:

Kisailmoittautuminen oli Köpiksen keskustassa. Samalla tuli vähän kierrettyä ja tutustuttua Tri-Expoon. Mukaan tarttuivat viime hetken hankintoina uudet lenkkarien pikanauhat sekä CO2-patruunoita renkaiden pikatäyttöä varten. Ja vaimolle uusi pullovyö juoksuharjoitteluun.

Tämän jälkeen oli vuorossa pyörän katsastus ja toimittaminen lähtöalueelle. Hotellille palatessamme törmäsimme sattumalta "puolituntemattomaan" suomalaiseen kanssakilpailijaani. Meillä on yhteinen ystävä ja molemmat tiesimme toistemme olemassa olosta ja osallistumisesta, muttemme olleet koskaan tavanneet. Onneksi puhuimme kovaan ääneen suomea ja annoimme itsemme ilmi:)

Illalla ajoissa nukkumaan ja kello soittamaan klo 04:45. HUI!!!

Kisapäivä:

Väsymys ja jännitys, mikä ihana yhdistelmä heti aamutuimaan. Hotellilla tarjottiin onneksi kisa-aamiaista jo klo 04 lähtien, tältäkin osin järjestelyt oli mietitty loppuun asti. Ja sitten kohti lähtöaluetta.

Lähtöalue sijaitsi Amager Strandparkissa, melko lähellä Kastrupin lentokenttää. Uintireitti oli rakennettu suojaiseen laguunin, jossa ei ollut minkäänlaista merenkäyntiä.

Kaiken piti siis olla valmista, mutta lähtöalueella piti vielä muistaa:

-Täyttää renkaat

-Antaa jalkapumppu aidan yli huoltajalle

-Kiinnittää satula- ja tankolaukut

-Laittaa juomapullot paikoilleen

-Pukea märkäpuku

-Hierotuttaa vaseliinia niskaan (märkäpuku hankaa(vaimo hieroi...))

-Tarkastaa ajanottosirun sijainti ja kiinnitys noin sata kertaa

-Tarkastaa vaihtopussin varusteet noin sata kertaa

Eli kiirehän siinä tuli. Toisin kuin Joroisissa, jossa koko 700 hengen osallistujajoukko ryntäsi yhtä soittoa veteen, oli täällä lähdöt porrastettu käytännön syistä pieniin (n. 200 henkeä) ryhmiin. Osallistujia oli yli kaksituhatta, joten ihan hyvä näin. Oman ryhmäni lähtö oli klo 7:25.

Uinti

Pam. Syöksyin veteen huomatakseni kolme suomalaisesta järvivedestä eroavaa asiaa: vesi oli viileää, suolaista ja kirkasta. Tuntui suorastaan oudolta uida kun näki pohjaan, järvessä uidessa kun ei yleensä edes näe omia käsiään. Ja kasvoja hyväilevät ohuet meriruohot toivat myös pikantin lisämausteen uintiin. Löysin heti alussa oman tilani ja vauhdin säätely onnistui ensi metreiltä lähtien järkevästi. "Uinti ei ole lajini, ohitan nuo tyypit sitten pyöräilyssä" hoin mielessäni yrittäessäni malttaa mieleni nopeampien kilpailijoiden painaessa ohitseni. Uinti oli kaiken kaikkiaan minulta melko tasapaksu suoritus, jota häiritsivät ainoastaan 2km kohdalla alkaneet pohje- ja reisikrampit. Näistä olin saanut varotusta jo harjoitellessa, olin jopa ottanut Mg-tabletit käyttöön niiden ehkäisemiseksi. Turhaan. Viimeiset 1500m uin pelkin käsivedoin, koska potkut provosoivat heti uuden kivuliaan krampin. Dammit! Uintiajakseni kellottui lähes 1h 22min, olin jäänyt tavoitteestani vajaat kaksi minuuttia. Uskon sen oikeasti johtuneen krampeista, olin melkolailla tarkkaan testannut vauhtini treeneissä.

T1

Jostakin syystä ykkösvaihto ei sujunut minulta kovin tehokkaasti. Riisuin ja puin rauhallisesti enkä apinan raivolla, juoksin pyörälle rauhassa enkä täysillä, kävin kusella, rasvasin nivuset ja yleisesti vaan haaveilin. T1 ajaksi kellottui yli 7min, uskomatonta hidastelua.

Pyörä

Pyöräreitti ajettiin kahtena lenkkinä pohjois-Själlannissa ja tämän jälkeen palattiin Kööpenhaminan keskustaan. Pyöräily lähti heti aluksi sujumaan hyvin, kaupungista ulospäästyäni tultiin pohjoiseen vievälle rantatielle, jossa sivumyötäisessa tuulessa tuli ajettua todella kovaa. Sadettakin oli lupailtu aamupäiväksi, mutta toistaiseksi tiet olivat kuivia eikä sadettä kuulunut. Hyvä näin, sade tietää yleensä vauhdin hidastumista, vaaratilanteita ja rengasrikkoja. Mitään niistä en tänään kaipaisi!

Mukanani pyörä päällä minulla oli seuraavat varusteet:

Varatuubi, pumppu ja kaksi Pitstop-pikapaikkauspatruunaa satulalaukussa, kaksi juomapulloa satulan takana, Aerodrink-pillipullo aerotangon välissä ja yleistyökalu sekä CO2-patruunat selkäpussissa. Tankolaukussa ohjainkannattimen takana oli puolikkaiksi paloiksi leikattuja Dexal-patukoita yhteensä 4 (8 puolikasta). Active Sport-juomaa oli kolmessa pullossa mukana yhteensä 2 litraa. Kokonaiskalorimäärä tankkauseväissäni oli yhteensä 1800.

Aero-asennosta pillillä käytettävä aerodrink-pullo (Profile Design) oli todellinen kisasuosikkini. Aero drink-systeemi mahdollisti juomisen aeroasennossa helposti ilman yläasentoon nousemista ja pullojen kaivamista. Pullo täytetään ajon aikana ruiskuttamalla tavallisten juomapullojen sisältö pikatäyttöventtiilin läpi pullon sisään. Tyhjät pullot viskataan mäkeen, täysiä sai huoltopisteiltä lisää.

80km kohdalla huipputasoinen, vaimostani koostuva huoltojoukkueeni odotti lisä-tuubit ja jalkapumput tanassa, mutta onneksi saatoin vain huikata, että hyvin menee ja jatkoin kohti toista kierrosta

90km kohdalla keskinopeuteni oli 33,5km/h, alun huikeista lukemista oli tultu alas pohjoisen mutkaisilla ja mäkisisillä pikkuteillä ja myöhemmin vastaiseksi kääntyneestä tuulesta johtuen. Taas kerran rantaosuus pohjoiseen mentiin todella kovaa, ai että kun oli mukavaa. Toisen kierroksen rantareitillä minut ohitti ensimmäinen ja ainoa näkemäni härski "peesijuna", peesikiellosta huolimatta n. 10 hengen porukka ajoi parijonossa ohitseni. Ai että kun sapetti, järjestäjien huomio on luonnollisesti kilpasarjalaisten valvomisessa, joten nämä rikkurit tuskin narahtaisivat. Jättäydyin n 20m porukan taakse ja rantareitin lopussa ollessa ylämäessä niittasin nämä luuserit, eikä heistä enää kuulunut. Toivottavasti saivat kaikki ansaitsemansa sakkorangaistuksen.

Loppumatka sujui melko vaivatta, uskalsin jopa ottaa muutamat ylämäet hieman tiukemmin ja painaa alamäkiäkin rohkeasti polkien enkä lepuutellen. 160km kohdalla sain vielä vaimolta viimeiset kannustukset.

Viimeiset kymmenet kilometrit stressasin lähinnä mahdollista rengasrikkoa, "älä puhkee, älä puhkee" hoin mielessäni. Eikä puhjennut. Merkittävää hyytymistä toisella kierroksella ei tapahtunut, keskinopeus koko reitillä oli lopulta 33,2km/h. Pyöräilyajaksi tuli siis 5h 25min eli 5 minuuttia alle tavoitteeni. Ou jee!

T2

Pyöräily-juoksu-vaihto sujuikin sitten selkeästi tehokkaamin, järjestäjät nappasivat pyörän alta, nopea kenkien vaihto ja lenkkarit jalassa juoksuradalla olin noin 2,5 minuuttia tämän jälkeen.

Juoksu

Lähdin liikkeelle melko pökkelöisissä mutta silti reippaissa tunnelmissa. Ensimmäiset kilometrit menivät jopa alle 5min/km-vauhtia. Jalatkin vertyivät ja juoksu alkoi tuntui ihan siedettävältä. Ei mukavalta, rennolta tai lennokkaalta, mutta siedettävältä. Maraton juostiin aivan Kööpenhaminan keskustassa, 4 x 10,5km lenkkinä. Katsojia oli todella paljon ja kannustus sen mukaista.

Hetkeksi jopa innostuin kuvittelemaan, että maraton voitaisiin tänään juosta alle 3,5 tunnissa. Tiesin takaraivossani sen olevan mahdotonta, mutta rasituksen pehmentämä pää kuvittelee kaikenlaista. Seuraavaksi ajattelin voivani alittaa 10,5 tunnin kokonaisajan ja viimeisenä haaveena Kööpenhaminan tuuliin haihtui vanhan maratonennätyksen parantaminen (3:39). Herää pahvi, eikös se yhdentoista tunnin alitus ollut tavoitteesi! Puolimaratonin kohdalla pääsin lopulta sinuiksi tavoitteeni kanssa, triatlonaikani olkoot tänään alle kymmenen tuntia ja kolme varttia. Päätöksen jälkeen ohjelmassa oli vajaat 2h lisääntyvää kärsimystä.

Maalinpääsyä en epäillyt hetkeäkään enkä edes törmännyt siihen kuuluisaan maratonjuoksijoiden 30km-seinään. Sitä ei taida olla olemassa triatleeteilla. Uupuneena mutta kohtalaisen hyvävoimaisena triatlonkello pysähtyi kokonaisaikaan 10h 44min josta maratonajaksi tuli 3h 48min.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin Tanskan maalta. Lisäanalyysit ja pohdinnat seuraavat myöhemmin. Nyt täytyy ensin toipua täysijärkiseksi.