keskiviikko 3. elokuuta 2011

Lainsuojaton?

Maantiepyöräilyharrastuksen myötä olen viime vuosina päässyt tutustumaan Villin Lännen tunnelmiin kuin ilmaiseksi. Täydet kansalaisoikeudet omaava veronmaksaja muuttuu useita kertoja viikossa kunniallisia (autoilevia) kansalaisia törkeästi häiritseväksi, maantielaitaa könyäväksi lainsuojattomaksi hylkiöksi, jonka hengestä ja terveydestä ei kanssaihmisten juurikaan tarvitse välittää.


Ohitus sivupeili pyöräilijää hipoen keltaisen viivan kohdalla kuorma-auton tullessa vastaan tai vasemmalle kääntymään ryhtyvän, suuntamerkki ojossa etenevän pyöräilijän ohitus äänitorvi pohjassa risteysalueella vasemman kaistan kautta. Tässä kaksi viimeisintä havaintoani näiden nykyajan palkkiometsästäjien toiminnasta tämän päivän villissä lännessä. Kurkku suorana karjutut kirosanat ja kansainväliset käsimerkit tuskin saavuttivat ilmastoidun tilamaasturin etupenkillä istuvaa kuljettajaa, tämän teiden valtiaan lipuessa horisonttiin. "Hiton pyöräilijä, pitäis kerran jysäyttää niin oppisi!"

Kun ylläolevia purkauksia joskus erehtyy, korrektimpaan kieliasuun verhottuna toki, esittämään kahvipöydässä tai työpaikalla, saa usein etenkin hyvin syöneiltä keski-ikäisiltä isällistä/äidillistä ohjeistusta siitä, kuinka minun tulisi paremmin tietää paikkani! Parempi pysyä pyöräteillä (joissa suurin osa omista vaaratilanteistani on syntynyt, toim. huom!) ja ennen kaikkea pois ajoradalta. Ei autoilja välttämättä ehdi/viitsi/jouda/jaksa/kykene sinua huomaamaan, etenkin kun CD-levyä ja tekstiviestiä pitää vaihtaa ja näpyttää samaan aikaan. Huonosti sinun käy jos autoon törmäät, ole siis varuillasi ja väistä/pelkää suurempiasi kuuluu näiden ihmisten käsittämätön elämänviisaus. Ja mikä pakko sinne maantielle on mennä sen pyörän kanssa koheltamaan?
Vastasin tähän kerran seuraavasti: Olen yli 190cm pitkä ja painan lähes 90 kiloa. Juuri esittämääsi ohjetta hieman muokaten voin ensi kerran kaupan kassajonossa töniä tai heittää tieltäni kaikki edessäni seisovat lapset, vanhukset, naiset ja itseäni pienemmät miehet ja kävellä pokkana maksamaan. Tikkaria ei tarvitse ostaa, sen nappaan kaupan ovella seisovalta lapselta. Pienempienhän on syytä olla varuillaan ja väistää, huonosti kävi kun tielleni tulitte.
Tosielämässä tällainen isomman oikeuteen perustuva kokeilu päättyisi poliisin odotteluun marketin lattialla, vartijan pippurisumut naamalla ja raudat käsissä. Henkeni vaarantanut autoilija sen sijaa kaasuttaa ihrainen pötsi ratin päällä leväten kohti kotisohvaa.




Ja mikä on kaiken tämän provokaation tarkoitus? Valta tuo vastuuta!!! Autolija on vastuussa tuhannen kilogramman tuhokoneestaan, tietä etenevä pyöräilijä on myös ihminen, jota tuskin löisit kaupan jonossa. Älä siis myöskään kiilaa häntä ojaan tai törmää häneen risteysalueella typerästä ohitustempustasi johtuen. Nosta jalka kaasulta, odota turvallisempaa ohituskohtaa ja posota ohitse. Tai vielä parempaa, siirry itsekin kaksipyöräisen päälle.

Vähän suututtaa, ehkä huomasitte:) Loppukevennyksenä todettakoot, että eivät kaikki autoilijat onneksi käyttäytyy ylläkuvatulla tavalla, mutta kohdalle sattuessaan on tällainen sitäkin kauheampi kokemus. Ja pyöräilijä on toki vastuussa omasta turvallisuudestaan, liikennesäännöt ja tarkkaavaisuus unohtuvat myös valitettavan monelta fillaristilta. Mutta tästä yleensä kärsii vain pyöräilijä itse, autoiljan virheestä taas kärsii yleensä se pienempi osapuoli.


Kuvat 1, 2

9 kommenttia:

Alma kirjoitti...

Hauskaa luettavaa vakavasta aiheesta. Samanlainen käytäntö vallitsee kyllä ihan taajamissakin - silloin se heikoin osapuoli on usein jalankulkija. Ja suojatiet pitäisi muuttaa "tästä voit ylittää, kunhan ensin kaikki autot on ajaneet ohi"-tieksi. Kyllä muakin ketuttaa! Jenkki-reissulla oli niin kivaa viime vuonna, ku jalankulkija oli aina ykkönen! Autot pysähtyivät joskus jopa odottamaan, vaikka he olisivat ehtineet ajaa ohi monta kertaa ennen kuin mä ehdin tien reunaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä oli kyllä aika monta omaa ajatustani konkreettisiksi sanoiksi ja lauseiksi muotoiltuna.

Viimeksi eilen auto meinasi ajaa pyörälenkillä päälleni lähtiessään liikkeelle kadunvarsiparkista tiellä, jossa ei edes ole pyörätietä. Onneksi kyseisellä herralla oli kuskin ikkuna avoinna, niin "ystävälliset terveiseni" taisivat mennä perille - tai ainakin vähintään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Välillä kyllä harmittaa aivan hulluna lenkkiä ajellessa. Jos ajaa pyörätiellä, niin kävelijät (jotka kävelevät vähintään kaksi rinnakkain vieden koko kevyenliikenteenväylän) valittavat, kun pyöräilijä menee liian kovaa ja on niin kovin pelottava. Jos ajaa autotiellä, samat kävelijät yrittävät autojensa ratissa ajaa päälle joko ns. tahallaan kiusatakseen tai "en ollenkaan huomannut sinua" - kommenttien säestämänä. Ainakin täällä Tampereella tuntuu, että pyöräilijä on todella lainsuojaton ja kaiken pahan ruumiillistuma.

Anonyymi kirjoitti...

HELMI!

Anonyymi kirjoitti...

Ihan asiaa kirjoitit! Kuitenkin... joskus on itselle auton(juuri sen mustan citymaasturin) ratissa käynyt niin että hyvää vaihtoehtoa ei ole ohitustilanteessa. Ts. ajat jonon kärjessä kohtuullista vauhtia, vastaan tulee rekka tai muu kookkaampi kapistus, yhtäkiä tien laitaa menee pyörä jota et jostain syystä jo 500 m päästä nähnyt. Takaa tullaan päälle täysillä jos vetää jarrut pohjaan. Rekan eteenkään en halua vetää, ohi on siis mentävä kohtuu pienellä marginaalilla... Siinä varmaan pyöräilijän tukka hulmuaa ohi mennessä mutta muutakaan ei voinut...
Pienemmällä vauhdilla näitä tulee päivittäin kaupungissa. Yhtäkkiä pyöräilijä päättää siirtyä esim. risteyksessä pyörätieltä ajoradalle ja väistömahdollisuuksia ei juuri ole. Siinä tilanteessa toki taitaa palaute kuulua sieltä auton sisältä ja lähinnä pelottaa että tuleeko siihen juuri puleeratun maasturin kylkeen lommo.... Räyh! ;)

Anonyymi kirjoitti...

http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/uutiset/pyorailijaan_tormannyt_autokuski_kaasutti_tiehensa/ niinpä niin, tässä taas mainio esimerkki "kuin tilauksesta"!

Anonyymi kirjoitti...

Todella hyvä kirjoitus!

Peque kirjoitti...

Alma: Saman ilmiön havaitsin rapakon takana myös autolijoiden keskuudessa, toinen autoilija on aina ykkönen. Koskaan en ole kokenut niin helppoja kaistanvaihtoja kuin Amerikassa, laitat vilkun päälle ja viereinen kaista tyhjenee kohdaltasi kuin taikaiskusta. Yritäpä samaa Suomessa... Suomalaisessa liikennekulttuurissa on yleisellä tasolla jotakin mätää!

Terpu: Juuri näin. Jalkakäytävä on vaarallisin paikka minne olen maantiepyörälläni eksynyt, koiran kusettajat, holtittomasti poukkoilevat lapset, rivikävelijät, suoraan pyörätielle avautuvista porttikäytävistä ilmestyvät autot. Kauhugalleria suorastaan. Ja maantiellä sinua vastaan osoitetaan mieltä hengenvaarallisin tempauksin. Onneksi pyöräily on niin kivaa, että sitä kannattaa harrastaa tästä huolimatta:)

Anonyymi: Helmee shittii!

Anonyymi: Ei se pyörä siihen "yhtäkkiä" ilmesty, jos seuraat liikennettä. Tietysti, jos touhuat kaikkea muuta (tekstareita, puheluita, takapenkkiläisten ojentamista jne...) ajaessasi, syntyy em. vaaratilanteita. Luulen, että em. tilanteessa on usein enemmän kyse "ryhmäpaineesta", ei ole kiva hidastaa koko jonon vauhtia 30-40km/h nopeuteen ohituspaikan löytämiseksi, joku vielä tööttää takaa vihaisesti. Parempi vaarantaa kanssaihmisen terveys/henki ja kiilata omalla kaistalla ohi.
Pyöräijät törttöivät pahasti etenkin taajamissa, siinä olet ihan oikeassa. Näissä tilanteissa ne ärräpäät sieltä ohjaamosta ovat enemmän kuin sallittuja.

Anonyymi: Nämä liikennepako-asiat ovat aivan uskomattomia. En tiedä miten niistä kiinni saadut tuomitaan, enkä halua edes tietää. Todennäköisesti 100e sakkoja tms. pseudorangaistus.

Anonyymi: Kiitos!

Laapa kirjoitti...

Amen brother!
Täysin käsittämätöntä on, miten sivistyneestä suomalaisesta tulee murhanhimoinen autonratissa.

Kreikasta on lukuisia pyöräilykokemuksia, jossa liikenne lähes pysähtyi väistämään minua ja miestäni, me pyörien päällä. Hauska ja jotenkin 'otettu' olo, kun iso rekkakin väistää ja viittoo tietä pienemmälle. :)
Vaikka Kreikka ei kai muuten ole tunnettu kovinkaan rauhallisista otteista liikenteessä ;) mutta tällainen kokemus sieltä.

Peque kirjoitti...

Laapa: Muutaman päivän kokemus Tanskasta ja voin sanoa aivan samaa. Mistäköhän se öykkäröinti kumpuaa, keskimäärin suomalaiset ovat kuitenkin melko varovaisia tekemisissään, eivätkä ole "suuna päänä"...