perjantai 23. maaliskuuta 2012

Oodi juoksulle!

Minulle on kerrottu, että juoksu on tylsää, yksinäistä puurtamista. Ei, se ei ole sitä. Se on rentouttavaa, hauskaa ja tarvittaessa erittäin sosiaalista. Ja onhan se samalla armottoman tehokasta. Olen listannut alle muutaman keinon, joilla lenkkeilyyn saa mukavasti lisäpotkua, mikäli sellaista vielä yllä olevan hienon motivoinnin jälkeen tarvitsee.


1. Tee treeniohjelma, vaikka edes yhden lenkin-viikkosuuunnitelma ja noudata sitä.

2. Pidä päiväkirjaa harjoittelustasi ja kirjaa ylös tiedot lenkeistä. Tällä tavoin näet kehittymisesi.

3. Osta sykemittari! Ei, se ei tee harjoittelusta pakonomaista suorittamista tai syö rentoutta. Se yksinkertaisesti vaan tuo mielekkyyttä lenkkeilyyn

4. Nauti yksinäisyydestä. Lenkki on usein ainoa keino irtautua arjen hulinasta ja käsitellä mielessään asioita kaikessa rauhassa. Mieti tarkkaan, haluatko ottaa kännykän mukaan? On erittäin terapeuttista olla välillä tunti tai kaksi ei kenenkään tavoitettavissa.

5. Hanki lenkkiseuraa. Kuulumisten vaihdot ja syvällisetkin keskustelut voidaan käydä lenkkikaverusten kesken ilman pelkoa kuulluksi tulemisesta. Säännöllisest treffit lisäävät motivaatiota lähteä liikkeelle



Miksi juoksu on niin ihmeellistä?

Koska:

1. Se on halpaa
2. Se on tehokasta
3. Se on ajankäytöllisesti tehokasta
4. Se tekee hyvää
5. Siinä on helppo huomata kehityksensä
6. Kilpailuviettisille on tarjolla rajattomasti tapahtumia ja kilpailuja kaikkina vuodenaikoina






7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Se on ihmeellistä miten juoksu alkoi yhtäkkiä maistua, vaikka aiemmin, aina kun yritin alottaa, se oli kuin kuivan heinän syömistä! Voin siis yhtyä oodiisi ja suositella uudelleen yrittämistä kaikille niille, joilla kyseinen harrastus on jäänyt aloittamisen jälkeen aina muutamaan kertaan. Se voikin joskus yllättää ihanuudellaan :)

Kohta 4 omalla kohdallani ois sen sijaan, että saisin aikaa ajatella omia juttujani se, että saan aikaa olla ajattelematta yhtään mitään! Totaalisen ainoa tilanne maailmassa jolloin se on mahdollista! Vaikka hetken yrittäisikin jotain järjellistä ajatusketjua muodostaa, se jää jälkeen ja unohtuu auttamattomasti muutaman sekunnin kuluttua :) Se vasta nautinnollista onkin.

Nimim. Se, joka aina vannoi että musta ei ole koskaan eikä ikinä juoksijaksi

LD

Peque kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Peque kirjoitti...

LD: Kohdallasi on varmasti käynyt niin, että olet ensi kertaa aloittanut oikeasti juoksuharrastuksen. Aiemmin olet käynyt joskus lenkillä, nyt harrastat juoksua. Se on melkolailla eri asia. Ja uskoisin, että edessä väikkyvät tavoitteetkin toimivat joskus motivaattorina..?

Hauska huomio tuo "ajatusten tyhjyys" juoksun aikana. Itselläni ajatus kulkee usein melko terävänä alkuvaiheessa, etenkin pitkillä PK-lenkeillä, mutta sitten pää alkaa pehmentyä pikkuhiljaa.

Anna kirjoitti...

Amen to that all. :)

Mun pää organisoituu juostessa. Kirjalliset jutut hahmottuu niin että ne saa hyvin paperille, sosiaalisiin kuvioihin saa etäisyyttä ja sopivaa mittasuhdetta, ongelmat saa ratkaisuja. Juostessa kukaan ei sano "äiti, äiti, vaimo, vaimo, hei tohtori", vaan oon totaalisen anonyymi ja rauhassa.

Pää tyhjenee sit vuorostaan lenkin jälkeen saunassa ja puolison kans palauttavaa harjoittelua tehdessä. Sit on hyvä nukahtaa. :)

Amalia kirjoitti...

Hei!

Kiitos kivasta blogista ja tervetuloa takaisin.

Mulla olisi kysymys, tai oikeastaan konsultaatiopyyntö :) Olen vähän alle 30-vuotias suht hyvässä peruskunnossa oleva nainen. Harrastan monipuolisesti liikuntaa (3-4 krt/vko), enimmäkseen käyn erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla, joista osa on aerobisesti varsin rankkoja (ja osa sit taas lihaspainotteisia). Lisäksi juoksen sulana aikana melko säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa, joskus innokkaina kausina useamminkin. Juokseminen on musta kivaa, mutten ole koskaan treenannut millekään pidemmälle matkalle, sen sijaan Naisten kymppejä ja muita 10 kilsan juoksutapahtumia on tullut tahkottua. 10 km on mulle ihan perusmatka, ei tuota mitään tuskaa ja menee alle tunnin (sellaisia suunnilleen kymppejä mä siis yleensä muutenkin juoksen).

Ja sitten asiaan: mulle iski tässä kevätauringon hullaannuttamana yhtäkkinen hinku koettaa treenata vähän tavoitteellisemmin. Luuletko, että mun olisi mahdollista kiskaista itseni puolimaratonkuntoon vielä 5.5. pidettävään HCR:ään mennessä? Sisullahan sen matkan varmaan pystyisin joka tapauksessa taapertamaan, mutta ihan kylmiltään olisi ehkä kuitenkin tyhmää lähteä. Mitä siis suosittelisit mun tekevän: millä eväillä uskaltaisin kokeilla puolikasta, ja millaisen pikatreeniohjelman voisin kehitellä tähän reiluksi 5 viikoksi? Millainen voisi olla realistinen aikatavoite?

Tuli nyt melkein maraton tai vähintään puolikas tästä kommentistakin... Mutta kiva jos jaksoit lukea tänne asti ja kiitos tosi paljon neuvoista jo etukäteen! :)

Peque kirjoitti...

Anna: Juuri näin, lenkki on minullekin viikon henkilökohtaisin ja usein myös luovin hetki. Ja palauttelevan toiminnan merkitystäkään ei pidä väheksyä.. Eikä unien.

Peque kirjoitti...

Amalia: Sinulla kuulostaa olevan hyvä fyysinen kunto pohjalla, joten ainakaan mitään terveydellistä riskiä et ota, jos ilmoittaudut vielä mukaan HCR:lle.
Jos olet juossut aiemmin 2krt viikossa, voisit nostaa harjoittelun kolmeen ja ehdottomasti korkeintaan neljään kertaan per viikko. Samalla voisit ehkä vähän keventää muuta treenaamista. Jos nostat nopeasti liikaa intensiteettiä, rasitusvammat kurkkivat heti kulman takana.

Jos juokset 10 kilometriä helposti alle tuntiin, on sinulla varmasti ihan hyvä vauhtikestävyys. Voisit ehkä kokeilla hieman rauhallisemmalla sykkeellä pidempää 15-17km lenkkiä kerran viikossa. Ja toisena harjoituksena esim. tuo 10km. vanhalla tutulla vauhdilla. Ja kolmas voisi olla vauhdikkaampi 6-7km + alkulämmittelynä 1km.

Pääset varmasti maaliin, kunhan et lähde liian kovaa liikkeelle.
Jos 10km menee sulla helposti alle tunnin ja pidemmätkään lenkit eivät tuota ongelmia, voit varmasti tähdätä esim. 2:15 aikaan. Tämä kaikki siis pelkästään kertomasti perusteella, voi olla että pystyt paljon kovempaankin.