Innostuin Juoksija-lehdessä olleen Janne Holménin kolumnin lukemisen jälkeen pohtimaan kovavauhtisen juoksun merkitystä omassa ja yleensä juoksijoiden harjoittelussa. Jätetään ammattiurheilijat sikseen ja pohditaan asiaa kuntoilijoiden ja aktiivijuoksijoiden näkövinkkelistä.
Omaan harjoitteluuni on aina lähes viikoittain kuulunut tasavauhtinen, kovatempoinen juoksuharjoitus. Juoksutermin kyseessä on siis kaiketi TV kova, joka siis yleisesti ottaen pyritään juoksemaan n. omaa puolimaraton-vauhtia tai hieman sitä hitaammin.
Kestoa harjoituksella on ilman alkulämmittelyä tyypillisesti 40-50min. Oma puolimaratonvauhtini on n. 4:30/km, johon tempoon olen myös pyrkinyt omissa kovissa lenkeissäni. Syketasot nousevat usein lähelle anaerobista kynnystä mutteivat koskaan yli. Vauhdin pitää tuntua uuvuttavalta, mutta sitä pitäisi voida teoriassa jaksaa pidempäänkin.
TV kova vaati kaikista viikoittaisista harjoituksistani eniten keskittymistä (ehkä uinnin tekniikkatreenit poislukien), sillä itselläni vauhti pyrkii heti hidastumaan, jos itseään ei piiskaa eteenpäin. Harjoituksen aikana olotilat vaihtelevat epämukavuudesta vauhdin hurmaan ja endorfiineista reisien uupumistilaan. Tämä on se lenkki, jolloin ohitellaan muita eikä nylkytetä, ollaan olevinaan muiden silmissä "kovia tekijöitä"...
Kun aloitin pitkän matkan juoksuharrastuksen aikoinaan, sain asiantuntevammilta tahoilta neuvon tehdä tällainen kova harjoitus kerran viikossa, ja siitä lähtien TV kova on ollut kiinteä osa viikko-ohjelmaani.
Holménin kirjoitus käsitteli asiaa pääosin ammattijuoksijan vinkkelistä, mutta hän nosti esiin hyvän huomion liittyen kuntoilijan harjoitteluun. Intervallit ja vetoharjoitukset ovat toki tärkeitä ja hyviä harjoitusmuotoja, mutta kiireisen harrastajan kalenterissa TV kova on epäilemättä tehokkain tapa hyödyntää käytettävissä oleva aika. Se on kiireisen ihmisen valinta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti