Matkustimme syksyllä Shanghaihin vajaaksi pariksi viikoksi siskoni perhettä tapaamaan ja kommunistisen Kiinan talousihmettä hämmästelemään. Säästän teidät nyt puuduttavalta matkaraportilta ja tyydyn yleisesti toteamaan matkan olleen upea.
Sen sijaan muutama sana valokuvauksesta. Olin etukäteen innoissani matkasta myös valokuvauksellisessa mielessä, olihan tämä ensimmäinen kerta, kun pääsisin eksoottisempaan paikkaan sitten kuvausharrastukseni viime keväisen alkamisen jälkeen.
Olin suunnitellut ostavani Kiinasta itselleni uuden teleobjektiivin ja tyhmyyksissäni jätin omani kotiin. Kiinan elektroniikkamarkkinoiden hintataso osoittautui yllättävän korkeaksi, myymälät jollakin tapaa epäilyttäviksi ja päätös olla ostamatta oli lopulta helppo. 10-20 prosentin lisäinvestoinnilla saisin suomalaisesta kaupasta takuullisen tuotteen, pitäkööt linssinsä!
Telelinssin puute kieltämättä vähän häiritsi, etenkin pyrkiessäni ottamaan katuhälinässä huomaamattomia tilannekuvia ja tallentaa kauempaa katsellen yksityiskohtia.
Varsinaiselle valokuvaukselle ei matkalla lopulta ollut kovasti aikaa, päivät yksinkertaisesti vain täyttyivät paremmasta tekemisestä. Ja sisävalokuvauksesta, päätähtenään kaksi lattialla mouhuavaa typykkää. Ja se kuvaaminen osoittautui taas kerran älyttömän vaikeaksi. Omasta pikkutaaperosta kyllä saa kivoja kuvia (subjektiivinen arvio), mutta yritäpä napata kadulla kulkiessasi kiinnostava valokuva tuntemattomasta kohteesta. Lähes mahdotonta.
Kuvia tuli kyllä otettua ja niistä suurin osa oli hirveää scheissea. Alla olevaan kollaasiin olen valinnut muutaman mielestäni onnistuneen tai ainakin itseäni mielyttävän otoksen.
Shanghain valot. Tätä joen takaa kuvattua Pudongin valomaiseemaa ei vain voinut olla kuvaamatta. Klisheinen otos, mutta kivan näköinen.
16mm f/2,8 1/60s ISO 3200
Kaiken markkinaloiston keskeltä tähän kuvaan tallentui sekä kiinalainen pyykinkuivaustapa että kommunistishenkistä betonista ankeutta.
35mm f/4,0 1/3200s ISO 640
Korkeaa ja vielä korkeampaa. Shanghain Kahvatalo ja heijastuksena rakennustyömaa, jossa on nousemassa vielä korkeampi pilvenpiirtäjä
16mm f/4,0 1/1600s ISO 200
Ylläolevan Kahvatalon ravintolan ikkunasta: Lasin aiheuttama heijastuma ja sävyvaikutus tekivät kaupunkinäkymästä pienoismallimaisen ja hauskasti epätodellisen.
16mm f/4,0 1/500s ISO 200
Kaupungin vanha puoli, vaimo, auringonlasku ja teatreelinen pilviasetelma.
19mm f/9,0 1/500s ISO 100
Kaupanpitäjä akuankka-henkisessä kulkupelissään.
50mm f/1,4 1/800s ISO 100
Ryhdyin myös häävalokuvaajaksi. Kaunis morsian.
50mm f/5,0 1/125s ISO 400
Vapauden tyttö.
50mm f/1,4 1/320s ISO 2000
Tulevaisuuden maailmanhallitsijat
50mm f/6,3 1/100s ISO 200
Tältä Kiinani näytti linssin läpi. Tuleville Shanghain matkaajille voin todeta, että kuvaamista kyllä riittää. Ehkä hauskinta oli liikkua ja tarkkailla paikallisten touhuja. Minulla on mm. kuvasarja kanan tappamisesta paikallisella torilla, asiakas valitsi eläimen ja myyjä avasi kurkun saman tien. Todellista elävää ravintoa (kuva sensuroitu, koska tämä on K-0 blogi). Pitempää telezoomia olisi tosiaan tarvittu, kiinalaiset eivät erityisemmin pitäneet länsimaisesta valokuvaajasta. Vaikka samaan aikaan itse olin heille täysin avointa valokuvausriistaa.
3 kommenttia:
Niin kauniita otoksia! Tuo aku ankka on mainio, samoin rakastuin tulevaisuuden hallitsijohin. Teidän täytyy tehdä tänne uusi matka niin, että saat sen telelinssisi mukaan.: )
Moi!
Kivoja kuvia, tykkään varsinkin arjen tilannekuvista. Kauniita värejä ja valoja.
Et pyytänyt mitään kritiikkiä, mutta pari huomiotani haluaisin silti jakaa. Huomaatko, että kuvaat tai muokkaat kuvia hieman vinoon? (kuvat 1, 4 ja 5) Myös rajauksessa voisi olla säätämistä, esim. vaimosi jalkaterä leikkautuu hassusti. Tekniikka kun alkaa olla hallussa, niin varmaan muut tyyliseikat alkavatkin jatkossa korostua. Hieno harrastus sinulla!
t. L
Kaitaliina: Kiitos. Nuo lapset olivat hassu ilmestys sillä kadulla. Kortteli oli melko rähjäinen ja yhtäkkiä jalkakäytävällä istui kaksi siistimmin puettua lasta touhuamassa.
Uutta matkaa kehiin:)
L: Kiitos kommenteista. Jouduin oikein katselemaan kuva-arkistoani varmistaakseni, ovatko kaikki horisonttini vinossa. Eivät onneksi olleet. Pudong-kuvassa joki tekee mutkan ja horisontin määrittäminen oli todella vaikeaa. Joki tai talot näyttivät olevan aina jonnekin kallellaan. Kahdessa muussa kuvassa kyseessä on ihan puhdas huolimattomuus.
Nuo auringonlaskukuvat ovat vaikeita, valaistus muuttuu joka hetki ja oikean hetken tullessa kiire usein aiheuttaa jonkun tällaisen teknisen fiban, kuten jalan rajautumisen.
Lähetä kommentti