Palaan taas pitkästä aikaa valokuvausaiheen pariin. Olen kuluneen vajaan vuoden aikana saanut todella oppia valokuvaamisen vaikeuden. Kuvia on helppo räpsiä ja etenkin omaa lasta tulee jatkuvasti valokuvattua "aivot narikkaan"-mentaliteetilla. Vaikeampaa on onnistua vangitsemaan ympäristöstään jotakin muuta mielenkiintoista, mikä jaksaa kiinnostaa myös jotakuta muuta.
Myös omasta lapsesta otetuista kuvista parhaita ovat ne, joita on etukäteen vähän suunnitellut ja pyrkinyt optimoimaan olosuhteet. Tusinakuvat hukkuvat bittiavaruuteen, hyviin kuviin jaksaa palata myös myöhemmin.
Joskus olosuhteet ovat kuitenkin niin täydellisen upeat, että myös Peque onnistuu melkoisen helposti saamaan (ainakin omasta mielestään) hienoja kuvia. Eräänä kuluneen talven yönä oli kova pakkanen, kirkas tähtitaivas ja edeltävästi oli satanut rankasti lunta. Olimme talvipäivän vietossa maaseudulla ja totesin, että nyt tai ei koskaan pitää lähteä jalusta kanssa ulos kuvaamaan.
Harjoittelin ja säädin kameraa melko pitkään, kunnes optimaaliset pimeäkuvaus-asetukset löytyivät.
Pitkä 20-30 sekuntia kestävä valotusaika, laajakulmalinssi ja keskisuuri aukko näyttivät tuottavan talvimaisemista parhaimpaa jälkeä.
16mm; f/9,0; 30s; ISO 1250
Kuu paistoi niin uskomattoman kirkkaasti, että sen saattaisi jopa luulla olevan aurinko...
16mm; f/9,0; 30s; ISO 1250
Kylmää ja lämmintä samassa kuvassa.
16mm; f/9,0; 30s; ISO 1000
Kuu osui täydellisesti oksien väliin.
33mm; f/9l0; 30s; ISO 1250
Tässä kuvassa on jotakin pahaenteistä.
33mm; f/9,0; 30s; ISO 1250
Etsi tuttu tähtikuvio...
18 kommenttia:
SIIS APUA! Mitä kuvia! En oo näitä nähnyt ennen. Ihan kuin piirroksia, erit. tuo viimeinen. WOWOWOOOOW!
Alma: Kiitos. Silloin oli niin kaunista kaikkialla, että kaikesta olisi saanut hienon kuvan. Onneksi umpihanki, jalustan asettelu ja puolen minuutin suljinaika pakottivat miettimään asetelmia. Muuten olisi helposti mennyt räpsimiseksi.
Tosi hienoja kuvia sulla taas. :) Toiseksiviimeisen kuvan valossa on jotakin taianomaista.
Anna: Kiitos. Mielestäni se toiseksi viimeisen kuvan tunnelma on jotenkin uhkaava, se ehkä tosin välittyi livenä paremmin:)
Oho, aika hienosti oot asetellut noi tähtikuviot tohon puun reunukseksi! :)
Ihan kuin jostakin valokuvaopetuskirjasta otettuja kuvia. Olet Peque lähes ammattilainen monessa asiassa, mihin tartut. Teet sen niin suurella tarkkuudella ja hartaudella. Ihailtavaa!
äitiliini
kispe: Joo, vähän sitä piti sihtailla, mikä tarkoitti tarpomista umpihangessa jalusta kanssa:)
äitiliini: Kiitos, olenko ehkä harrashenkinen?:)
Kyllä se uhkaavuus välittyi aika hienosti kuvaankin. Mä oon ihan varma, että rajauksen ulkopuolella tapahtui jotakin Mystistä ja Pelottavaa.
Anna: No hyvä. Eikö sinne polun päähän metsän laitaan voi melkein aavistavan kohta ilmaantuvan hahmon, jonka hupun alta loistaa silmät ja sitten se silmän räpäyksessä katoaa jonnekin...
Ihan selvästi. Sit kun rikot umpihangen ja tallustelet katsomaan, mikä se oikein oli, ei hangessa ole jälkeäkään.
Hui!
Olin eilen hiihtämässä ja oli muutama tosi hieno valoilmiö auringon laskiessa, oikein harmitti että ei ollut kameraa matkassa.
Anna: Sä alat päästä kuvan tunnelmiin...
Ehkä se on ihan hyvä, ettei kamera ole hiihtolenkeillä mukana. Voisi tulla vähän tempoileva reissu, jos pitäisi pysähtyä kesken kaiken kuvaamaan.
Viimeinen kuva on kuin Joulukortti. Ja tähtikuvio, meillä kutsutaan Iso Karhuksi. Todella upeat kuvat! Zdorovo!
t:Elvira
Elvira: Tottumattomanpi silmä näkee vain osan Isoa Karhua, eli Otavan. Kiitos kovasti kauniista sanoistasi:)
niin upeita, mielestäni sinun täytyisi omia kuvat itsellesi lisäämällä blogisi tai oma nimesi kuvan kulmaan.viimeinen näyttää piirretyltä, hassua eikö?
Anonyymi: oikeassa olet, ehkä kuvat olisi syytä allekirjoittaa. Viimeinen kuva tosiaan on aika "graafisen" näköinen.
Mielettömän hienoja! Nautin!
t. VE
VE: Kiitos. Nyt saisi etsimeen pikkuhiljaa löytyä huomattavasti keväisempiä aiheita!
Vau mitä kuvia!
Lähetä kommentti