Citius citius citius!!!

Kymmenen päivää pyörinyt pesuohjelma päättyi lopulta ja on aika ripustaa Köpiksen kisan jälkipyykki tänne halukkaiden nähtäväksi. Todettakoot heti alkuun, että olen suoritukseeni edelleen äärimmäisen tyytyväinen, alittuihan aikatavoitteenikin lähes kuudellatoista minuutilla. Tästä johtuen taidankin heti ensimmäiseksi ripustaa esiin ne asiat, jotka todella onnistuivat harjoittelussa ja suorituksessa.

1. Terveys. Pysyin pieniä flunssatauteja lukuunottamatta terveenä, en kehittänyt minkään sorttisia rasitusvammoja, enkä loukkaantunut harjoitellessani.

2. Harjoitusohjelman noudattaminen. Noudatin ohjelmaa vuoden aikana keskimäärin 80-90% tarkkuudella ja poikkeamat liittyivät yleensä aikataulukysymyksiin, eivät niinkään laiskuuteen tai motivaatio-ongelmiin. En usko, että olisin pystynyt tämän osalta parempaan.

3. Tankkaus. Onnistui hyvin, sain otettua sisään riittävän määrän energiaa ja nestettä sekä edeltävästi että kisan aikana. Eikä maha reistannut missään vaiheessa.

4. Kisapäivän sää. Kilpailusää oli lähes optimaalinen, pilvistä ja sopivan lämmintä. Tuuli kaakosta 6m/s, täydellisessä ideaalitilanteessa olisi tietenkin ollut totaaliplägä. Mutta ei voi kyllä valittaa:)

5. Ei rengasrikkoja tai teknisiä ongelmia pyöräilyosuudella.

Mikä taas olisi voinut onnistua kisapäivänä paremmin, mistä olisi voitu nipistää minuutteja pois? Hmm....

1. Uinti. Molempien jalkojen krampit tekivät potkimisen mahdottomaksi 2000m jälkeen ja loppumatkan taitoin pelkin käsivedoin. Olin harjoitteluvauhtieni perusteella arvioinut uintiajakseni n. 1h 18min ja uskon, että ilman kramppeja uintiajasta olisi voitu saada pois 2-3 minuuttia.

2. T1. Kärkikymmenikkö käytti ykkösvaihtoon aikaa 2-2,5 minuuttia ja viime kesänä harrastuksen aloittanut puolituttunikin suoritui vaihdosta 2,5 minuutissa. Itse käytin tähän touhuun kisa-aikaani yhteensä 7min 20s. En selkeästi ollut kunnolla valmistautunut vaihtoihin enkä suunittellut tai harjoitellut niitä.

Mitä olisi voitu tehdä toisin:

-Ei pyöräilytavaroita vaihtopussissa pakattavaksi selkäpussiin, vaan kaikki kama kiinni runkoon valmiiksi.

-Riisuminen oikeasti vauhdilla

-Pyöräilykengät pedaaleissa, tällöin pystyy juoksemaan oikeasti kovaa paljain jaloin eikä tarvitse könytä klossien kanssa.

-Liikkuminen juosten (kovaa)

-Pyörän kanssa juoksu paljain jaloin, kengät jalkaan pyörän päälle noustessa (pitää harjoitella)

-Jos pitää käydä kusella, se pitää tehdä heti ja ripeästi, eikä jäädä pohtimaan asiaa:)

Uskon, että harjoittelemalla, suunnittelemalla ja keskittymällä saadaan T1:sta ensi kerralla 4min pois.

3. Pyöräily sujui pääosin erittäin hyvin. Jostakin syystä huomasin kuitenkin nousevani alamäissä herkästi nousukahvoille "lepäämään", vauhtiahan oli toki mukavasti ilman aero-asentoakin. Tämä on sinänsä täysin järjetöntä, sillä juuri alamäissä aero-asennosta saa suurimmat hyödyt irti. Eivätkä minulla varsinaisesti edes niska, selkä tai hartiat jumittaneet, joten tälle "lepäilylle" ei jälkikäteen löydy mitään järkevää perustetta. Vähän agressiivisemmalla ajoasentopolitiikalla olisi varmasti pari minuttia säästynyt ilman, että jalat olisivat yhtään enempää kuormittuneet.

4. T2. Vaihto sujui kohtalaisen hyvin, 2,5min ei ole varsinaisesti hyvä eikä huono aika. Huippukymmenikkö käytti tähän aikaa 1-1,5min, joten kyllä siitäkin harjoittelemalla on sekunteja poisruuvattavissa. Toimimalla varusteiden kanssa järkevämmin saan siitä toivottavasti ensi kerralla pois 0,5min

5. Juoksu. Minulla ei ollut aikataulupainetta, koska tunsin ja uskoin jaksavani maaliin ja 11h tavoitteeseen oli riittävä marginaali. En antanut kaikkea juostessani toisin kuin esimerkiksi Joroisissa, jossa 5h alituksen saavuttamiseksi jouduin repimään itseni loppuun. Jos joku kriittinen aikatavoite olisi ollut ns. "hilkulla", uskon että 2min oli ollut hyvinkin kiristettävissä suorituksesta.

Täydellisenä kisapäivänä siis (vaihtot harjoiteltuina) olisi suorituksesta saatu ehkä 10-11min pois ilman, että kuntotason olisi pitänyt olla korkeampi.

Seli seli, tiedän:) Mutta tämä on silti mielestäni tärkeää spekulaatiota, josta pitää ammentaa oppia seuraaviin suorituksiin.

Summa Summarum

Kauden 2011 päätapahtuma on onnellisesti elettyä elämää, joten lienee pienen yhteenvedon paikka. Miten tähän suoritustasoon päädyttiin ja minkälaista harjoittelua kulunut vuosi on pitänyt sisällään.

Katson tavoitteellisen triatlon-harjoittelun alkaneen syyskuun 2010 alussa. Tätä toki edelsi hyvin aktiivinen maantiepyöräilykesä, josta kuitenkin puuttui lähes täysin lenkkeily ja uinti. Triatlontyyppinen ”kolmioharjoittelu” lähti käyntiin siis viime syksyn kynnyksellä.

Sain harjoitusohjelmani tekoon paljon apua kokeneemmalta triatleettikaveriltani, mutta suunnittelin tekemiseni kuitenkin pääosin itse pyytäen häneltä kommentteja ja palautetta. Harjoittelun perusrungoksi muodostui muodostui 2+2+2+1, eli kaksi kertaa kutakin lajia viikossa, yksi lepopäivä ja vain yksi harjoitus päivässä. Alkuvaiheessa haaveilin uinnin osalta aamuharjoittelun lisäämistä ohjelmaan, uimahalli sijaitsee aivan työpaikkani vieressä, joten käytännön toteutus olisi ollut varsin helppo. 6:00 pirahtaneen aamuherätyksen taisin kahteen kolmeen kertaan siirtää kello seitsemäksi unia jatkaen, kunnes jouduin myöntämään, ettei minusta ole aamuherääjäksi. Jos ei ole pakko, en nouse!

Seuraavaan taulukkoon on merkitty jokaisen harjoituskuukauden kokonaistuntimäärät.

Kuten kuvasta näkyy, harjoittelu on ollut mukavan nousujohteista ja harjoitusmäärät ovat kasvaneet tasaisesti muutama poikkeuskuukautta lukuun ottamatta. Lokakuu oli harjoittelun osalta varsin epäonnistunut, sairastin muistaakseni kohtalaisen sitkeän syysflunssan, talvikelit päättivät maantiepyöräkauden enkä vielä omistanut traineriä, jolla pyöräilyä olisi voinut jatkaa sisätiloissa. Marraskuusta lähtien nähtävissä on taas harjoitusmäärien kasvua. Helmikuussa matkustelu ja naimabisnekset aiheuttivat ikävän nuokahduksen tuntimääriin, matkustelu oli syyllisenä myös toukokuun aavistuksen poikkeavaan pylvääseen. Ja Joroisten kisan vuoksi heinäkuussa määrät jo vähenivätkin kesäkuun huippukuukauden jälkeen.

Seuraavassa kuvassa näkyy lajiharjoitteiden prosentuaalinen aikajakauma.

Pyöräily pitää ymmärrettävästi paalupaikkaa, mutta juoksu pääse yllättävänkin lähelle. Tosin jos spinning ja trainer lisätään pyöräilysektoriin, karkaa se omiin sfääreihinsä. Pikanttina lisämausteena kakussa on tanssi yhden prosentin osuudellaan:)

Tässä harjoittelumäärät on vielä pureksittu tarkemmiksi faktoiksi:

Uinti 66h 33min, matka 158km

Pyöräily 134h 53min, matka 3972km

Juoksu 131h 4min, matka 1430km

Trainer 52h 15min

Spinning 13h

Tanssi 6h

Yhteensä harjoittelin 400h 55min eli keskimäärin 1h 10min jokaisena päivänä. Tai 16,7 vuorokautta yhteen putkeen vedettynä...

”Kuudestoista yö taas saapuu harjoituksineen, Ja kaikki paitsi triatlon on turhaa”

Kirjanpidon ulkopuolelle on jäänyt karkeasti arvioiden noin 80 tuntia työmatkapyöräilyä, hyötyliikunta pysykööt lestissään.

Seuraavassa kuvassa olen suhteuttanut lajikohtaiset harjoitustunnit triatlon-osasuoritusteni kestoihin (esim. Uinti: 66h 33min/1h 22min = 48,7). Tällä täysin liikuntatieteellistä taustaa vailla olevalla laskutavalla olen yrittänyt painottaa lajien välisiä suhteita, suhdeluku siis kertoo moniko kertaisesti kilpailussa lajiin käyttämäni ajan olen käyttänyt sen harjoitteluun.

Tällä tavalla laskien uinti nousee ykköseksi, vaikka sen kokonaisharjoitusmäärä oli vähäisin. Hyvä näin, sillä uintihan oli ja on edelleen ehdottomasti heikoin triatlonlajini, joten sitä pitikin harjoitella. "Kaikki pyöräily" kuvassa pitää sisällään maantieajon lisäksi myös trainerin ja spinningin.

Näin siis harjoittelin ja ihan hyvin onnistui. Seuraavaksi on silti luvassa ”mitä olisi voitu tehdä paremmin”-pohdinta, eihän mihinkään saa koskaan olla tyytyväinen:)

Exercitia n:o 33

No exercitia!!!

Lomailua ja täydellistä lepoa Tanskanmaalla. Muutama palauttava lenkki oli toki ohjelmassa kuluneella viikolla, mutta kolme päivää kisastartin jälkeen iskenyt flunssa muutti suunnitelmia. Uskomaton tuuri sinänsä, kolme päivää aikaisemmin olisin todennäköisesti joutunut jättämään kisan väliin.

Vai oliko se sittenkään tuuria... Tieteelle täysin vieraalla, mutta arkijärjelle täysin ilmeisellä mekanismilla virukset pääsivät jylläämään kehoni stressin purkauduttua kisaillan jälkeen. Tai ehkä vaan vilustuin uidessani kylmässä vedessä. Vai sairastuttiko minut kaupunki-ilmassa väijyvä miasma? Tiedä häntä...

Kisaraportti Challenge Copenhagen Triathlonista 14.8.2011

Maanantai-Torstai:

H-hetkeä edeltänyt viikko sujui kotona lomailun ja kyläilyn merkeissä, tankatessa ja tuubeja liimaillessa. Tein viimeisellä viikolla ainoastaan yhden 1500m uinti & 4km juoksu-harjoituksen sekä leppoisan 90 minuutin maantiepyörälenkin Päijät-Hämeen maisemissa. En oikein usko viime hetken virittäytymisiin, mielestäni lepo on parasta valmistautumista ja hätäpäissään voi mennä vaikka loukkamaan itsensä kalkkiviivoilla.

Autoa pakatessa olin täysin vakuuttunut siitä, että unohtaisin vähintään pyörän, märkäpuvun ja lenkkarit kotiin, joten laukut piti repiä auki useampaan otteeseen tarkastusten tekemiseksi. Onneksi yksihenkinen huoltojoukkeeni lähtisi matkaan vasta seuraavana päivänä, hän saattaisi ehkä huomata ja ottaa mukaan pahimmat unohdukset:)

Torstai-Perjantai

Ja eikun auton nokka kohti etelä-satamaa ja Silja Linen terminaalia. Ja yksin Ruotsinlaivalle, mikäs sen hienompaa. Kannella yksi olut iltapäiväauringossa ja sen jälkeen päiväunet autokannen alapuolella. Juntti-buffassa jätin kaljahanat rauhaan ja söin lähinnä uusia perunoita. Opiskeluajoilta mieleeni oli jäänyt buffetin "hyvätasoisuus", jonka on täytynyt johtua ilmaisista viini- ja kaljahanoista. Melkoista ylihintaista shaibaa oli koko kattaus näin yksinäisen triatlonistin vinkkelistä. Ajoissa nukkumaan ja aamupalalle kahdeksan jälkeen.

Ruotsin läpi ajamisesta en aio raportoida sen enempää, E4 on ikävystyttävä moottoritie Vätternin rantaosuutta lukuunottamatta. Päivän kohokohta oli Juutinrauman sillan ylitys, ihanan kallista ja massiivista:)

Saavuin Challenge kisahotelliin illan suussa kuuden jälkeen. Hotellin nimi oli Bella Sky ja se oli aivan juuri avattu varsin tyylikäs "design hotelli". Laukut ja pyörä hotellihuoneeseen ja tämän jälkeen vuorossa oli suuri ja mahtava Pasta Party: Lihapulla-tomaatti- ja pesto-pinjansiemenpastoja sydämen kyllyydestä ja samalla sai kuunnella hermostuttavaa "kisaohjelmaa", tunnelman nostatusta ja ennakkosuosikkeja haastateltiin lavalla jne. Tilaisuuden rentousindeksi painui miinuspuolelle Richterin asteikolla. Äkkiä pois täältä, oli reaktioni. Fiilistellään sitten ylihuomenna illalla, ei tänään kiitos:)

Vaimo saapui parahiksi hermostunutta tunnelmaa rauhoittamaan, lähdimme illalliselle (ei treenivaatteisiin pukeutuneena, toisin kuin jotkut taistelijat Hotellin raflassa) ja sain muuta ajateltavaa.

Lauantai:

Kisailmoittautuminen oli Köpiksen keskustassa. Samalla tuli vähän kierrettyä ja tutustuttua Tri-Expoon. Mukaan tarttuivat viime hetken hankintoina uudet lenkkarien pikanauhat sekä CO2-patruunoita renkaiden pikatäyttöä varten. Ja vaimolle uusi pullovyö juoksuharjoitteluun.

Tämän jälkeen oli vuorossa pyörän katsastus ja toimittaminen lähtöalueelle. Hotellille palatessamme törmäsimme sattumalta "puolituntemattomaan" suomalaiseen kanssakilpailijaani. Meillä on yhteinen ystävä ja molemmat tiesimme toistemme olemassa olosta ja osallistumisesta, muttemme olleet koskaan tavanneet. Onneksi puhuimme kovaan ääneen suomea ja annoimme itsemme ilmi:)

Illalla ajoissa nukkumaan ja kello soittamaan klo 04:45. HUI!!!

Kisapäivä:

Väsymys ja jännitys, mikä ihana yhdistelmä heti aamutuimaan. Hotellilla tarjottiin onneksi kisa-aamiaista jo klo 04 lähtien, tältäkin osin järjestelyt oli mietitty loppuun asti. Ja sitten kohti lähtöaluetta.

Lähtöalue sijaitsi Amager Strandparkissa, melko lähellä Kastrupin lentokenttää. Uintireitti oli rakennettu suojaiseen laguunin, jossa ei ollut minkäänlaista merenkäyntiä.

Kaiken piti siis olla valmista, mutta lähtöalueella piti vielä muistaa:

-Täyttää renkaat

-Antaa jalkapumppu aidan yli huoltajalle

-Kiinnittää satula- ja tankolaukut

-Laittaa juomapullot paikoilleen

-Pukea märkäpuku

-Hierotuttaa vaseliinia niskaan (märkäpuku hankaa(vaimo hieroi...))

-Tarkastaa ajanottosirun sijainti ja kiinnitys noin sata kertaa

-Tarkastaa vaihtopussin varusteet noin sata kertaa

Eli kiirehän siinä tuli. Toisin kuin Joroisissa, jossa koko 700 hengen osallistujajoukko ryntäsi yhtä soittoa veteen, oli täällä lähdöt porrastettu käytännön syistä pieniin (n. 200 henkeä) ryhmiin. Osallistujia oli yli kaksituhatta, joten ihan hyvä näin. Oman ryhmäni lähtö oli klo 7:25.

Uinti

Pam. Syöksyin veteen huomatakseni kolme suomalaisesta järvivedestä eroavaa asiaa: vesi oli viileää, suolaista ja kirkasta. Tuntui suorastaan oudolta uida kun näki pohjaan, järvessä uidessa kun ei yleensä edes näe omia käsiään. Ja kasvoja hyväilevät ohuet meriruohot toivat myös pikantin lisämausteen uintiin. Löysin heti alussa oman tilani ja vauhdin säätely onnistui ensi metreiltä lähtien järkevästi. "Uinti ei ole lajini, ohitan nuo tyypit sitten pyöräilyssä" hoin mielessäni yrittäessäni malttaa mieleni nopeampien kilpailijoiden painaessa ohitseni. Uinti oli kaiken kaikkiaan minulta melko tasapaksu suoritus, jota häiritsivät ainoastaan 2km kohdalla alkaneet pohje- ja reisikrampit. Näistä olin saanut varotusta jo harjoitellessa, olin jopa ottanut Mg-tabletit käyttöön niiden ehkäisemiseksi. Turhaan. Viimeiset 1500m uin pelkin käsivedoin, koska potkut provosoivat heti uuden kivuliaan krampin. Dammit! Uintiajakseni kellottui lähes 1h 22min, olin jäänyt tavoitteestani vajaat kaksi minuuttia. Uskon sen oikeasti johtuneen krampeista, olin melkolailla tarkkaan testannut vauhtini treeneissä.

T1

Jostakin syystä ykkösvaihto ei sujunut minulta kovin tehokkaasti. Riisuin ja puin rauhallisesti enkä apinan raivolla, juoksin pyörälle rauhassa enkä täysillä, kävin kusella, rasvasin nivuset ja yleisesti vaan haaveilin. T1 ajaksi kellottui yli 7min, uskomatonta hidastelua.

Pyörä

Pyöräreitti ajettiin kahtena lenkkinä pohjois-Själlannissa ja tämän jälkeen palattiin Kööpenhaminan keskustaan. Pyöräily lähti heti aluksi sujumaan hyvin, kaupungista ulospäästyäni tultiin pohjoiseen vievälle rantatielle, jossa sivumyötäisessa tuulessa tuli ajettua todella kovaa. Sadettakin oli lupailtu aamupäiväksi, mutta toistaiseksi tiet olivat kuivia eikä sadettä kuulunut. Hyvä näin, sade tietää yleensä vauhdin hidastumista, vaaratilanteita ja rengasrikkoja. Mitään niistä en tänään kaipaisi!

Mukanani pyörä päällä minulla oli seuraavat varusteet:

Varatuubi, pumppu ja kaksi Pitstop-pikapaikkauspatruunaa satulalaukussa, kaksi juomapulloa satulan takana, Aerodrink-pillipullo aerotangon välissä ja yleistyökalu sekä CO2-patruunat selkäpussissa. Tankolaukussa ohjainkannattimen takana oli puolikkaiksi paloiksi leikattuja Dexal-patukoita yhteensä 4 (8 puolikasta). Active Sport-juomaa oli kolmessa pullossa mukana yhteensä 2 litraa. Kokonaiskalorimäärä tankkauseväissäni oli yhteensä 1800.

Aero-asennosta pillillä käytettävä aerodrink-pullo (Profile Design) oli todellinen kisasuosikkini. Aero drink-systeemi mahdollisti juomisen aeroasennossa helposti ilman yläasentoon nousemista ja pullojen kaivamista. Pullo täytetään ajon aikana ruiskuttamalla tavallisten juomapullojen sisältö pikatäyttöventtiilin läpi pullon sisään. Tyhjät pullot viskataan mäkeen, täysiä sai huoltopisteiltä lisää.

80km kohdalla huipputasoinen, vaimostani koostuva huoltojoukkueeni odotti lisä-tuubit ja jalkapumput tanassa, mutta onneksi saatoin vain huikata, että hyvin menee ja jatkoin kohti toista kierrosta

90km kohdalla keskinopeuteni oli 33,5km/h, alun huikeista lukemista oli tultu alas pohjoisen mutkaisilla ja mäkisisillä pikkuteillä ja myöhemmin vastaiseksi kääntyneestä tuulesta johtuen. Taas kerran rantaosuus pohjoiseen mentiin todella kovaa, ai että kun oli mukavaa. Toisen kierroksen rantareitillä minut ohitti ensimmäinen ja ainoa näkemäni härski "peesijuna", peesikiellosta huolimatta n. 10 hengen porukka ajoi parijonossa ohitseni. Ai että kun sapetti, järjestäjien huomio on luonnollisesti kilpasarjalaisten valvomisessa, joten nämä rikkurit tuskin narahtaisivat. Jättäydyin n 20m porukan taakse ja rantareitin lopussa ollessa ylämäessä niittasin nämä luuserit, eikä heistä enää kuulunut. Toivottavasti saivat kaikki ansaitsemansa sakkorangaistuksen.

Loppumatka sujui melko vaivatta, uskalsin jopa ottaa muutamat ylämäet hieman tiukemmin ja painaa alamäkiäkin rohkeasti polkien enkä lepuutellen. 160km kohdalla sain vielä vaimolta viimeiset kannustukset.

Viimeiset kymmenet kilometrit stressasin lähinnä mahdollista rengasrikkoa, "älä puhkee, älä puhkee" hoin mielessäni. Eikä puhjennut. Merkittävää hyytymistä toisella kierroksella ei tapahtunut, keskinopeus koko reitillä oli lopulta 33,2km/h. Pyöräilyajaksi tuli siis 5h 25min eli 5 minuuttia alle tavoitteeni. Ou jee!

T2

Pyöräily-juoksu-vaihto sujuikin sitten selkeästi tehokkaamin, järjestäjät nappasivat pyörän alta, nopea kenkien vaihto ja lenkkarit jalassa juoksuradalla olin noin 2,5 minuuttia tämän jälkeen.

Juoksu

Lähdin liikkeelle melko pökkelöisissä mutta silti reippaissa tunnelmissa. Ensimmäiset kilometrit menivät jopa alle 5min/km-vauhtia. Jalatkin vertyivät ja juoksu alkoi tuntui ihan siedettävältä. Ei mukavalta, rennolta tai lennokkaalta, mutta siedettävältä. Maraton juostiin aivan Kööpenhaminan keskustassa, 4 x 10,5km lenkkinä. Katsojia oli todella paljon ja kannustus sen mukaista.

Hetkeksi jopa innostuin kuvittelemaan, että maraton voitaisiin tänään juosta alle 3,5 tunnissa. Tiesin takaraivossani sen olevan mahdotonta, mutta rasituksen pehmentämä pää kuvittelee kaikenlaista. Seuraavaksi ajattelin voivani alittaa 10,5 tunnin kokonaisajan ja viimeisenä haaveena Kööpenhaminan tuuliin haihtui vanhan maratonennätyksen parantaminen (3:39). Herää pahvi, eikös se yhdentoista tunnin alitus ollut tavoitteesi! Puolimaratonin kohdalla pääsin lopulta sinuiksi tavoitteeni kanssa, triatlonaikani olkoot tänään alle kymmenen tuntia ja kolme varttia. Päätöksen jälkeen ohjelmassa oli vajaat 2h lisääntyvää kärsimystä.

Maalinpääsyä en epäillyt hetkeäkään enkä edes törmännyt siihen kuuluisaan maratonjuoksijoiden 30km-seinään. Sitä ei taida olla olemassa triatleeteilla. Uupuneena mutta kohtalaisen hyvävoimaisena triatlonkello pysähtyi kokonaisaikaan 10h 44min josta maratonajaksi tuli 3h 48min.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin Tanskan maalta. Lisäanalyysit ja pohdinnat seuraavat myöhemmin. Nyt täytyy ensin toipua täysijärkiseksi.

Exercitia n:o 31

Ma: Uinti 1500m, 30min + Juoksu 6km, k-syke 133, 33min

Ti: Juoksu 25km, k-syke 149, 2h 13min

Ke: Uinti 3750m, 1h 16min + Juoksu 6km, k-syke 150, 29min 30s

To: Uinti 750m kovaa, 13min + 100m x 4 vedot + veryttely

Pe: Pyörä (tri), 31km, k-syke 162, k-nopeus 37,0km/h, 50min

La: Juoksu 10,5km, k-syke 132, 1h

Su: Juoksu 9 km, k-syke 127, 48min

Yhteensä: 8h 4min

Kuluneella viikolla harjoitusmäärät vähenivät suunnitellusti noin kolmanneksella. Ei enää pitkiä pyöriä eikä raskaita yhdistelmäharjoituksia. Yhden pitkän Pk-lenkin juoksin vielä tiistaina. Erittäin onnistuneena pidin keskiviikon uinti-juoksu-harjoitusta, jossa kisamatka (-50m) taittui ihan kohtalaisessa ajassa ja juoksu kulki varsin mukavasti sen päälle. Perjantaina ajoin "maakunnassa" uudella nopealla reitillä tiukan tempoajon. Olen ajanut kesällä useamman noin tunnin/30km mittaisen VK-harjoituksen, nyt keskinopeus nousi ensi kerran kolmeseiskaan. Viikonloppuna ohjelmassa oli palauttavia keveitä juoksulenkkejä.

Six nights to go, tänään pidän lepopäivän ja huomenna alkaa tankkaus. HUI!

Lainsuojaton?

Maantiepyöräilyharrastuksen myötä olen viime vuosina päässyt tutustumaan Villin Lännen tunnelmiin kuin ilmaiseksi. Täydet kansalaisoikeudet omaava veronmaksaja muuttuu useita kertoja viikossa kunniallisia (autoilevia) kansalaisia törkeästi häiritseväksi, maantielaitaa könyäväksi lainsuojattomaksi hylkiöksi, jonka hengestä ja terveydestä ei kanssaihmisten juurikaan tarvitse välittää.

Ohitus sivupeili pyöräilijää hipoen keltaisen viivan kohdalla kuorma-auton tullessa vastaan tai vasemmalle kääntymään ryhtyvän, suuntamerkki ojossa etenevän pyöräilijän ohitus äänitorvi pohjassa risteysalueella vasemman kaistan kautta. Tässä kaksi viimeisintä havaintoani näiden nykyajan palkkiometsästäjien toiminnasta tämän päivän villissä lännessä. Kurkku suorana karjutut kirosanat ja kansainväliset käsimerkit tuskin saavuttivat ilmastoidun tilamaasturin etupenkillä istuvaa kuljettajaa, tämän teiden valtiaan lipuessa horisonttiin. "Hiton pyöräilijä, pitäis kerran jysäyttää niin oppisi!"

Kun ylläolevia purkauksia joskus erehtyy, korrektimpaan kieliasuun verhottuna toki, esittämään kahvipöydässä tai työpaikalla, saa usein etenkin hyvin syöneiltä keski-ikäisiltä isällistä/äidillistä ohjeistusta siitä, kuinka minun tulisi paremmin tietää paikkani! Parempi pysyä pyöräteillä (joissa suurin osa omista vaaratilanteistani on syntynyt, toim. huom!) ja ennen kaikkea pois ajoradalta. Ei autoilja välttämättä ehdi/viitsi/jouda/jaksa/kykene sinua huomaamaan, etenkin kun CD-levyä ja tekstiviestiä pitää vaihtaa ja näpyttää samaan aikaan. Huonosti sinun käy jos autoon törmäät, ole siis varuillasi ja väistä/pelkää suurempiasi kuuluu näiden ihmisten käsittämätön elämänviisaus. Ja mikä pakko sinne maantielle on mennä sen pyörän kanssa koheltamaan?

Vastasin tähän kerran seuraavasti: Olen yli 190cm pitkä ja painan lähes 90 kiloa. Juuri esittämääsi ohjetta hieman muokaten voin ensi kerran kaupan kassajonossa töniä tai heittää tieltäni kaikki edessäni seisovat lapset, vanhukset, naiset ja itseäni pienemmät miehet ja kävellä pokkana maksamaan. Tikkaria ei tarvitse ostaa, sen nappaan kaupan ovella seisovalta lapselta. Pienempienhän on syytä olla varuillaan ja väistää, huonosti kävi kun tielleni tulitte.

Tosielämässä tällainen isomman oikeuteen perustuva kokeilu päättyisi poliisin odotteluun marketin lattialla, vartijan pippurisumut naamalla ja raudat käsissä. Henkeni vaarantanut autoilija sen sijaa kaasuttaa ihrainen pötsi ratin päällä leväten kohti kotisohvaa.

Ja mikä on kaiken tämän provokaation tarkoitus? Valta tuo vastuuta!!! Autolija on vastuussa tuhannen kilogramman tuhokoneestaan, tietä etenevä pyöräilijä on myös ihminen, jota tuskin löisit kaupan jonossa. Älä siis myöskään kiilaa häntä ojaan tai törmää häneen risteysalueella typerästä ohitustempustasi johtuen. Nosta jalka kaasulta, odota turvallisempaa ohituskohtaa ja posota ohitse. Tai vielä parempaa, siirry itsekin kaksipyöräisen päälle.

Vähän suututtaa, ehkä huomasitte:) Loppukevennyksenä todettakoot, että eivät kaikki autoilijat onneksi käyttäytyy ylläkuvatulla tavalla, mutta kohdalle sattuessaan on tällainen sitäkin kauheampi kokemus. Ja pyöräilijä on toki vastuussa omasta turvallisuudestaan, liikennesäännöt ja tarkkaavaisuus unohtuvat myös valitettavan monelta fillaristilta. Mutta tästä yleensä kärsii vain pyöräilijä itse, autoiljan virheestä taas kärsii yleensä se pienempi osapuoli.

Kuvat 1, 2

Tillbehööriä: Ensimmäinen näytös

Myönnän, olen välineurheilija (lat. athleta instrumentarium). En kuitenkaan ole aina ollut tällainen, sillä ei niin kaukana ovat päivät, jolloin ainoa vuosittainen urheiluun liittyvä ostokseni oli juoksukenkäpari. Vanhat shortsit, kuluneet mainos-t-paidat, näppylähanskat ja puhkikuluneet verkkarit olivat perusvarusteita, joilla lenkkeily onnistui säässä kuin säässä. Siirtyminen maantiepyöräilyn kautta aloittelevaksi triathleetiksi on avannut minulle oven ihmeellisten, tuiki tarpeellisten ellei jopa välttämättömien tillbehöörien maailmaan.

Triathlon-harrastuksen alkutaipaleella on tehtävä kaksi suurempaa investointia, jotta harrastuksessa pääsee eteenpäin: Pyörä ja märkäpuku. Toki itsensä voi haastaa kisailemaan vanhalla mummopyörällä ja lyhyemmillä uintimatkoilla pärjää pelkissä speedoissa. Mutta jos harrastukseen hurahtaa yhtään enemmän tosissaan, tulee hankittavaksi maantiepyörä/tripyörä (1000e ->) ja märkäpuku (200-600e). Nämä varusteet kuten eivät myöskään juoksukengät kuulu mielestäni tillbehöörisarjaan, joten niistä ei tässä juttusarjassa puhuta. Sen sijaan aion esitellä erilaisia triathlonvarusteita yhden tai kaksi kerrallaan. Tavaroita, joiden olemassaolosta en kolme vuotta sitten ollut ehkä kuullutkaan, mutta joiden onnellinen omistaja nykyään olen.

Ensimmäinen näytös: Kisa-asu

Yes. It is burning hot!

Jotta kilpailun tuoksinnassa ei tarvitse moneen kertaan vaihtaa vaatteita ja pyllistellä koko kansan nähtävänä kisakellon tikittäessä, suoritetaan triathlon perinteisesti yhdessä ja samassa asussa, jonka päälle aluksi puetaan märkäpuku. Ensimmäisessä vaihdossa (Transition 1, T1) märkkäri riisutaan ja alla oleva asu päällä hypätään pyörän päälle. Siinä missä tyypillinen triathlonisti on kompromissi (ei erityisen hyvä uimaan, ei erityisen hyvä pyöräilemaan eikä erityisen hyvä juoksemaan, mutta kova luu, jos kaikki lajit pitää suorittaa peräkkäin), on myös kisa-asu kompromissi pyöräilyasun ja juoksuasun välillä. Asu on vartalonmyötäinen "trikooasu", jossa on kevyet pehmennykset haaroissa pyöräilyä varten. Mutta kuitenkin niin pienet, etteivät ne juuri häiritse juoksua.

Ylläolevassa kuvassa on 2XU endurance suit, joka on paksumpien pehmusteiden johdosta suunnattu erityisesti pitkille tri-matkoille. Tekstiilissä on useita teknisiä ominaisuuksia, kuten hyvä UV-suodatus, loistava nesteenhaihdutuskyky jaada jaada... Tällaisen asun siis hankin kuluneena kesänä itselleni, postipaketti myöhästyi yhden päivän, joten Joroisissa kisattiin vielä lainavarusteissa. Eli kisadebyytti asun kanssa on edessä Kööpenhaminassa.

Exercitia n:o 30

Ma: Lepo

Ti: Uinti 2250m, 45min + Pyörä (tri) 35,6km, k-syke 151, k-nopeus 34,8km/h, 61min

Ke: Juoksu 1okm, k-syke 167, 44min

To: Pyörä (tri) 60km, k-syke 125, k-nopeus 31,6km/h, 1h 54min

Pe: Uinti 3750m, 1h 20min + Juoksu 6km, k-syke 150, 29min

La: Juoksu 7km, k-syke 129, 40min

Su: Pyörä (tri) 140,5km, k-syke 143, k-nopeus 32,6km/h, 4h 18min + Juoksu 10km, k-syke 153, 48min

Yhteensä 11h 59min

No niin. Nyt ovat pitkät yhdistelmäharjoitukset taakse jäänyttä elämää ja edessä on valmistautuminen kolmentoista päivän päästä siintävään koitokseen. Mennyt harjoitusviikko näyttää toki paperilla ihan hyvältä, mutta siitä jäi kaikesta huolimatta hieman puolivillainen maku. Ehkä minua vaivasi viimeisellä "tiukalla" treeniviikolla ns. Levottomat-syndrooma: "kun mikään ei enää riitä". Seuraavat kolmetoista päivää harjoittelen kevyesti ja uintipainotteisesti reisiä säästäen. Kesälomakin alkoi juuri parahiksi, lepoa, ruokaa ja herkistelyä siis luvassa.

Exercitia n:o 29

Ma: Uinti 1500m 30min + Juoksu 8km, k-syke 138, 45min

Ti: Uinti 3000m 61min + Pyörä (tri), 34,1 km, k-nopeus 34,1km/h, 60min

Ke: Juoksu 25km, k-syke 136, 2h 20min

To: Pyörä (tri) 150km, k-syke 139, k-nopeus 32,3km/h, 4h 44min + Juoksu 10km, k-syke 154, 51min

Pe: Lepo

La: Juoksu 5km, k-syke 126, 30min

Su: Uinti 1500m 30min + Juoksu 10km, k-syke 138, 53min

Yhteensä 13h 4min

Jatkoin harjoittelua melko intensiivisesti heti puolimatkan triathlonin jälkeen, sillä kohta alkaa olla jo aika keventää harjoittelua uudestaan Kööpenhaminaa silmällä pitäen. Ensi viikon aion vielä vetää kovaa, torstaille olen suunnitellut viimeisen pitkän pyörä+juoksu-harjoituksen. Sitten alkaa kahden viikon loppuherkistely täysmatkaa varten...

Elämä on tsälenssii: Kesän kisatilanne

Puolimaratonkilpailu jatkuu edelleen kiihkeänä, ks. lisätietoja täältä. Nyt on aika julkistaa keskikesän kisatilanne.

Kilpailusarjat (huom! kaksi osallistujaa tarvitaan kaikkiin sarjoihin)

1. Kisan voittaja: Pari, jolla on paras yhteisaika
2. 2-X random runner prize: uusi sarja, palkinto arvotaan kaikkien paisti voittajan kesken
3. Konditionaalisarja: Olisin voittanut, jos... Tiimi, joka jatkaa tuota lausetta katu-uskottavimmin:)

1. Sarja
1. Zeetah & mies: 1h 35min + 1h 26min = 3h 1min
2. Sansu & Poikkis: 1h 40min + 1h 34min = 3h 14min
3. Peque & vaimo: 1h 34min + 1h 53min = 3h 27min
4. Alma & A: 2h 10min + 2h 10min = 4h 20min
5. Laura & ystävä: 2h 12min + 2h 12min = 4h 24min

2. Sarja

Kaikki osallistuvat tähän sarjaan 1. sarjan voittajaa lukuunottamatta

3. Sarja (konditionaalisarja)

1. Anna & mies:
Olisin voittanut, jos a) olisin elänyt elämääni toisin ja jatkanut juoksuharrastustani lapsuudesta alkaen sen sijaan että kasvatin 15v juuria sohvaan ja b) olisin valinnut mieheni toisin, tuo juoksee vaan autolle jos on myöhässä. :)

2. Murkinamasu & mies:
Olisin voittanut, jos poikaystäväni olisi kaltaseni gasellimainen ja nopea juoksija, eikä tuollainen saamaton sohvaperuna...


Uusia tulosjulkistuksia odotellessa, kilpailu jatkuu syyskuun loppuun asti:)