Perheemme sai alkaneena kesänä mahdollisuuden käyttää vaimoni sukulaisten varsin vähällä käytöllä olevaa kesämökkiä. Matkaa mökille on vain 45 kilometria ja saamme lomaille siellä halutessamme vaikka koko kesän. En ole aiemmin ollut erityisemmin mökki-ihminen, mutta viime aikoina olen huomannut viihtyväni "landella" erityisen hyvin. Luultavasti siksi, että pienen lapsen kanssa on kiva oleilla luonnon rauhassa ja luonnollisesti siksi, että tällainen ympäristö on loistava treenaamisen kannalta. Ristiin rastiin kulkevat pienet maantiet kutsuvat ajamaan, juoksumaastoja löytyy ja pyöräily-juoksutreenien suunnittelu on helppoa.
Uintimahdollisuudet mökillä ovat olemassa, tontti rajautuu perinteiseen pieneen suomalaiseen järveen. Järvi on tyyppillinen sameavetinen neljä metriä syvä järvi, jossa ei onneksi liikennöidä. Rauhassa saa siis uida, kunhan ensin rakennetaan avovesirata. Hommasin Etolasta kolme kanisteria, joilla merkkasin kolmion mallisen radan, jonka pituudeksi tuli tasan 400 metriä (gps-mittaus). Köyhän miehen ankkureina käytin hiekalla täytettyjä 1,5l juomapulloja.
Kääntöpaikka
Ja sama kauempaa, kanisteri keskellä kuvaa:)
Veden lämpötila oli noin 14 astetta, joten mitään ylipitkiä matkauinteja ei vielä voisi suorittaa. Mutta ainakin pääsisin avoveden makuun ja todennäköisesti debytoisin tämän järven ensimmäisenä triathlonuimarina...
Päivän varustus: Märkäpuku, uimalasit, uintisukat ja -hanskat sekä tuplauimalakki.
Ja eikun me menoksi!
Olinkin taas päässyt unohtamaan, kuinka mukavaa märkkäriuinti on. Veden sameus ja suunnistaminen kohti kääntöpaikkoja olivat myös asioita, joita ei ollut muistanut talvella hallissa uidessa. Ja ei se vesi ollut ihan saman lämpöistäkään.
Hainevä.
Kylmästä säästä johtuen sain uinnilleni mukaan huoltotiimin, joka suotuveneestä käsin vahti menoani ja kannusti. 1600 metriä oli näillä lämpötiloilla riittävä kerta-annos, sen jälkeen huulet jo vähän sinersivät. Mutta muutama hellepäivä tekee tällaisen järven pintavesille ihmeitä.
Ja tässä vielä tiimin kuvaama näyte kesän ensimmäiseltä avovesiretkeltä.
8 kommenttia:
Ihan huippu tuo video, näitä saisit laittaa useamminkin. En voi olla ihmettelemättä, miten noin harvoilla hengityksillä (tai ainakin näyttää, että olet niin pitkiä aikoja vain veden alla) voi uida noin nopeasti. Tytöt just ja just pysyivät messissä. Pääsikö Neiti T:kin venematkalle?
Mä en pysyis soutaenkaan tässä vauhdissa.:)
Alma: Pitäisikö meidän järjestää kilpailu tänä kesänä? Tarvittaessa mä sahaan airojen lavat pienemmäksi, jos näyttää että sulla on liian kova vauhti:)
Kaitaliina: Kaivoin taas kommenttisi roskalaarista, täytyy muistaa aina se tarkastaa:)
Hengitysrytmi on 1 per kolme vetoa, otan siis molemmilta puolilta ilmaa. Et ehkä huomannut sitä toisen puolen hengitystä?
Huoltotiimillä oli vähän vaikeuksia pysyä mukana, mutta se johtui ennen kaikkea eri paria olevista airoista. Neiti T oli turvallisesti mummin luona tuolloin.
Soutajasta ois pitäny tehdä ihan oma videonsa! Terveisin kuvaaja
kuvaaja: Ei saa kiusata soutajaa;) Koetin itsekin soutaa niillä airoilla. Melko hankalaa, koska vene pyrkii eripariairojen vuoksi koko ajan kääntymään.
Haha, se oli vaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita parhaimmillaan! Taisin niillä itsekin muutaman kierroksen soutaa, muistelen ;)
Joo kyllä huomasin kaikki hengitykset, mutta silti. Kun muuten ollaan koko ajan veden pinnan alla, ja henkeä vedetään vain niin pikaisesti. Että sen yhden henkäisyn täytyy olla tosi tehokas. Tulisi itselle sellainen olo, että pitäisi jossain vaiheessa nousta ylös hönkimään muutaman kerran ihan "kunnolla". No mut, harjoituksen tulosta tuokin homma.
Lähetä kommentti