Taviskuntoilijat ja harrastajaurheilijat ovat siinä onnellisessa asemaassa, että heidän tarvitsee kilpailla ainoastaan itsensä kanssa. Tilipussin paksuus ja voi leivän päällä ei riipu tulevan kauden tuloskunnosta, eikä loukkaantuminen romuta koko ammatillista uraa. Se ei silti tarkoita, etteikö keskiverto kuntoilun harrastaja olisi kilpailuhenkinen. Ei ole lainkaan harvinaista, että kaverukset, ystäväporukka tai työkaverit haastavat toisensa johonkin urheilulliseen tapahtumaan tai kisailevat jonkin suorituksen tekemisessä. Ja vaikka kaikki on aina "täysin leikkimielistä", tietää jokainen, että leikillä on hyvin vähän tekemistä näiden haasteiden kanssa.
Usein tällaiset haastet ovat tapahtumalähtöisiä, joku työpaikalla ilmoittautuu esimerkiksi puolimaratonille ja haastaa muut mukaan. Mutta entä jos asiaa ajateltaisinkin toisin päin. Mikä olisi sopivin tapa testata, kuka on porukan kovin jätkä tai mimmi? Testin pitäisi lisäksi innostaa osallistujia treenaamaan. Pelkkä juoksutapahtuma suosii juoksijoita ja muita kestävyyslajien harrastajia. Raudan nostaminen salilla taas antaa punttisalilla viihtyville liikaa etumatkaa. Joukkuelajit eivät tällaiseen yksilökilpaan sovellu. Ja erilaiset mailapelit ja muut taitolajit motivoivat huonosti harjoittelemaan, harva innostuu treenaamaan sulkapalloa neljä kertaa viikossa työpaikan järjestämää turnausta vaarten. Niissä todennäköisesti voittaa se, joka on lajia joskus juniorina harrastanut. Riippumatta päivän kunnosta.
Miten testata, kenellä on optimaalisessa suhteessa voimaa ja kestävyyttä? Ja vielä siten, että kilpailu voisi innostaa osallistujia kuntoilemaan ja liikkumaan aktiivisemmin. Ystäväni Maiksteri kertoi työpaikallaan järjestetystä kilpailusta, jonka mielestäni varsin hyvin sopisi tällaiseksi "leikkimieliseksi" haastekisaksi.
Kilpailu on yksikertainen, juostaan puolimaraton ja nostetaan maksimiraudat penkkipunneruksessa. Tulos lasketaan seuraavasti: puolimaratonin aika minuutteina vähennettynä penkkipunneruksen tuloksella kilogrammoina (aika-kilot). Yksinkertaista ja armotonta.
Kun tätä maratonpenkkiä pohtii hetken, huomaa, että siinä voivat pärjätä varsin erilaiset ihmiset. Tarkastelen aluksi miesten sarjaa: Kaksi tuntia puolimaratonilla ja 120 kiloa penkistä tuottavat ns. nollatuloksen, jonka Maiksterin jengi oli asettanut ns. kovan tuloksen rajaksi. Samaan pääsee juoksemalla puolimaran 1,5 tuntiin ja penkkaamalla 90 kiloa. Tai toisaalta hölkkäämällä puolikkaan kahteen ja puoleen tuntiin ja nostamalla rautaa 150 kg.
Miesten maailmanennätys puolimaratonilla on 58:23, eli maailmanennätysmiehelle riittäisi vajaa kuusikymmentä kiloa nollille pääsimiseksi. Raakapenkkipunneruksen maailmanennätys on 322kg, eli kyseiselle ladonovelle riittäisi aikaa puolimaratonin taittamiseen yli viisi tuntia. Kävelemällä matkan neljässä tunnissa olisi pistetulos -82. Puolimaratonin ME-mies tuskin nostaa 140kg penkistä, joka tarvittaisiin saman tuloksen saamiseksi. Ääripäihin mentäessä vaikuttaa siis siltä, että voimamiehet peittoavat juoksijat tässä lajissa. Mutta meille keskitien kulkijoille tämä marapenkki on mielestäni oiva tapa kilpailla elo tiellä.
Naisten harvoin näkee salilla penkkiä tekevän, se tuntuu olevan enemmän miesten harrastus. Onko hyväkuntoisen 1h 40min-juoksijan kova penkkitulos 70kg? Entä saliharrastajan, joka juoksee puolimaratonin 2h 30min? Mikä olisi naiselle ns. kova pistetulos?
Ja sitten se väistämätön. Haastan kaikki lukijani tähän kisaan tulevalle kaudelle. Osallistuminen on helppoa! Hankit ajan jostakin virallisesta juoksutapahtumasta ja käyt viikon sisällä siitä nostamassa penkkituloksen salilla. Onko kukaan messissä? Palkinnot ovat luonnollisesti teatraalisen hienoja ja ne jaetaan miesten ja naisten sarjan voittajille syksyllä juoksukauden päätyttyä.
Ps. Mikäköhän olisi tulostaso penkkimaran maailmanmestaruuskisoissa? Ja minkä lajin edustaja sen tekisi?
