Krygyt vielä kokeilematta
Urheiluvammat on yksinkertaista jakaa kahteen ryhmään. Äkilliset vammat, jotka syntyvät kesken suorituksen loukkaannuttaessa ja rasitusvammat, jotka syntyvät pitkäaikaisen virheellisen tai ylipäätään liiallisen rasituksen seurauksena. On arvioitu, että Suomessa tapahtuu vuosittain yli 300 000 äkillistä liikuntaan liittyvää tapaturmaa, mikä kuullostaa huikealta luvulta. Rasitusvammojen määrän arviointi on luonnollisesti vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Äkillisiä vammoja ovat esim. luun murtumat, venähdykset, nivelvammat ja revähdykset. Rasitusvammoista tyypillisimpiä ovat esim. säären lihaskalvon tulehdus eli ns. penikkatauti ja akillesjänteen tulehdus.
Itse olen aina peläännyt urheiluvammoja. Yksi syy budoharrastuksen loppumiseen oli juuri lajin vamma-alttius. Toisaalta taas pyrin ehkäisemään rasitusvammoja treenamalla useampaa lajia, jottei rasitusvammoja syntyisi liian yksipuolisesta harjoittelusta johtuen. Parantamisen varaa kyllä on edelleen. Verryttelyihin ja palautteluihin en juurikaan käytä aikaa, toki liikkeelle lähdetään hieman kevyesti, mutten koskaan suorita mitään suurempia alkulämmittelyjä. Ehkä pitäisi... Mutta vielä menee hyvin, katsotaan kuinka kauan.
Minkälaisia kokemuksia sinulla urheiluvammoista, niistä toipumisesta ja vammojen ehkäisystä?
Kuvat 1 2
9 kommenttia:
Vaikka mitä. Olen jopa onnistunut kaatumaan murtomaasuksilla niin että taju meni ja polvesta irtosi siru, joka oli pakko leikata pois. Tekevälle sattuu. Onneksi aikuisena tulee harrastettua maltillisesti :-)
Eva
Uimarin olkapää terveisinä 11-vuoden kilpauinti harrastuksesta. Leikattu ja nyt taas kauhoo menemään :) 2-vuotta tosin harjoituskieltoa...
Sari S.
"Tekevälle sattuu" voisi sanoa. Polvi leikattu kahdesti polvenkierrukan repeydyttyä. Nuoruuden urheilu-"ura" päättyi tähän, sillä toipuminen vei yllättävän kauan. Polvi lukkiutui inhottavasti juostessa vielä pitkän aikaa varsinaisen toipumisajan päätyttyä. Nykyisin pärjää ihan hyvin kun muistaa pitää jalan lihaksiston kunnossa. Treenaus siis jatkuu:) Huippu-urheilijaa ei enää tule, mutta ehkä jopa hauskempaa kilpailla vain itseään vastaan.
Yksi kesä meni kokonaan sivusuun, kun kantapää tulehtui. Mikään ei ole jurppinut ja vihlonut kovempaa sydämeen kuin silloin nähdä päivittäin ihmisiä shortseissaan juoksemassa ja itse ei voinut..
Suunnistaessa narmukset ja mustelmat kuuluu luonnollisesti asiaan, joten niitä ei niin edes noteeraa. Paitsi sillon kun menee johonkin virallisempaan tilaisuuteen mekossa :)
Pelasin aikoinani salibandya. Tiedän loukkaantumisaltis laji. Ja niinhän siinä kävi, että eturistiside napsahti kerran poikki. Syytä en vieläkään tahdo ymmärtää, koska siihen aikaan vielä kävin kuntosalilla ja jumpassakin toisinaan, pyöräilin ja lenkkeilin muutenkin eli luulin polvea ympäröivien lihasten olevan niin hyvässä kunnossa ettei tuollaista voisi sattua..No Evan sanojen mukaan, tekevälle sattuu.
Harmittaa vaan kun sen jälkeen alkoi varomaan, eikä se pelaaminen enää tuntunut niin miellyttävältä. No nyt olen onneksi löytänyt rauhallisempien lajien pariin :)
Toivon sinulle useita terveitä vuosia!
Eva: Hurjan kuuloista. Toivottavasti olet uskaltanut suksille tuon jälkeenkin:)
Sari S: Kuinka yleinen vaiva on kilpauimareiden joukossa? Oliko kyseessä liiallinen rasitus, tekniikkavirhe, vai tuleeko se kaikille jos treenaa tosissaan?
Anonyymi: Polvi tuntuu olevan yksi (urheilevan) ihmisen heikko lenkki, tiedän useamman polvivammaisen, jotka ovat joutuneet ortopedin kynsiin.
Olen itse todella tyytyväinen, etten ollut nuorena hyvä missään urheilulajissa, säästyin todennäköisesti monelta vammalta. Ehkä se purkautuu nyt aikuisiän kilpailuviettinä...
Kispe: Kolhut ja naarmut kuuluvat asiaan, ne lisäävät katu-uskottavuutta:) Tiedän hyvin tunteen, itselläni pisin tauko sairauden vuoksi oli yli kuukauden pitkittyneen flunssataudin vuoksi. Turhautuminen oli käsinkosketeltavaa.
Uusi aamu: Polvi taas kerran, siinä on luonnonvalinta epäonnistunut, se on niin kovin heikkotekoinen:)
Kiitos, yritän jatkaa kieli keskellä suuta ettei napsahtaisi...
Olen harrastanut kaikkea mahdollista kilpauinnista joogaan, rytmiseen voimisteluun ja thai boxingiin. Olen harrastannut 4 erilaista kamppailu/itsepuolustuslajia. Ainoat vammat mulla oli nuorena, johtuen ilmeisesti osittain siitä, että venähdin vauhdilla? En tiedä johtuuko monipuolisesta treenauksesta, hyvästä tuurista vai pehmentävästä rasvakerroksesta :P , mutta onnettomuuksilta ja vammoilta olen välttynyt. Mies taasen, sillä on koko ajan joku paikka rikki jalkapallon ja juoksun takia. Taitaapa tuo (jalkapallo) olla tilastoissa yksi onnettomuusaltimmeista lajeista? Olen suositellut sille joogaa, mutta ei ole uskonut vielä.
Elisabeth: Jalkapallo on ilmeisen paha laji, näin olen itsekin ymmärtänyt. Uskoisin että tuuri ja lajivalinta ovat tärkeimmät vammoja ennustavat tekijät.
Vastaan aiempaan. Ei kovin yleinen tai no yleisin urheiluvamma mitä uinnista voi altaassa saada. Uintihan on muuten aika riskitöntä. Harjoittelin 11 kertaa viikossa parhaimmillaan ja ryhmästäni 1/3 oli olkapäiden kanssa ongelmia. Omalla kohdallani vaiva tuli liiasta rasituksesta liian nuorena, vähäisestä venyttelystä ja käsivetopainotteisesta tekniikasta (uin siis vapaauintia kahta kv:a kohden yhden potkun).
- Sari S.
Lähetä kommentti