keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Rennzweirad n:o 2.2

Aiemmassa maantiepyörän hankintaa käsittelevässä kirjoituksessani (Rennzweirad no: 2) päästiin siihen vaiheeseen, että etsiskely- ja pohdintaprosessin jälkeen aloin lähestyä pyörämerkin ja mallin valintaa. Saksalainen Canyon osoittautui hinta-laatusuhteeltaan useita muita merkkejä edullisemmaksi ja käyttökokemukset käyttäjäkunnassa olivat pääosin hyvin positiivisia. Canyonin rungot eivät sinänsä ole merkittävästi muita "perusmerkkejä" halvempia, mutta valmiiksi kasatut pyörät sen sijaan ovat. Tuntuikin siltä, että Canyon oli ostanut laadukkaat osasarjat ja kiekot markkinoilta muita halvemmalla.




Canyon Ultimate CF runko


Päädyin lopulta valitsemaan Canyonin Ultimate CF-rungon. Alkuvaiheessa suunnittelin osasarjaksi Campagnolon Chorusta ja kiekoiksi Mavic Ksyrium Eliteä. Erikoistarjouksessa oli kuitenkin tarjolla sama pyörä paremmilla Campagnolo Record osilla ja Mavic Ksyrium SL-kiekoilla halvempaan hintaan. Parempaa halvemmalla, kuka sitä voi vastustaa:)




My bike!



Melkoisen jännittävää oli ajatus siitä, että pyörä pitäisi tilata sitä näkemättä etenkin, kun kokemus maantiepyöristä oli täysi nolla. Toki asiantunteva kaverini helpotti ostoprosessia huomattavasti hyvällä tietämyksellään. Mallin valinnan jälkeen oli aika lähteä arvioimaan oikeaa runkokokoa. Runkoa sovitettaessa voidaan mitata kehosta lukuisia eri mittoja ja hienosäätö voidaan viedä äärimäisyyksiin. Varsin pitkälle pääse kuitenkin kolmella mitalla



1. Inseam






2. Torso





3. Arm



Näiden perusteella sain selkeän suosituksen runkokoosta ja ei muuta kuin tilaamaan. Canyonin asiakaspalvelua on parjattu hitaaksi, mutta itse sain varsin nopeaa palvelua, maksu hoidettiin kansainvälisellä tilisiirrolla ja pyörä putkahti kuljetusfirman tuomana muutaman viikon odottelun jälkeen.


Ensimmäinen maantielenkki oli elämys, jota ei pysty kuvaamaan ihmiselle, joka ei ole ajanut maantiepyörällä. Kaikki käsitykseni siitä, mitä pyöräily voi olla, muuttuivat. Pyörä tuntui höyhenen kevyeltä, silti jäykältä ja todella nopealta, hyvin rullaavalta, herkältä. Hienolta! Tappovehkeeltä:) Kahdeksan kiloa puhdasta iloa.


Jos et ole ajanut kunnollista maantiepyörää koskaan ja siihen tarjoutuu mahdollisuus, älä jätä sitä kokeilematta.

6 kommenttia:

Alma kirjoitti...

Vitsit ku olis joskus kiva kokeilla tuollaista pyörää. Ja vielä mittatilaustyönä! Ps. Mun pyörän kumit on edelleen tyhjät.:(

Peque kirjoitti...

Siinäpä oiva nimipäivälahjaidea:) Pyörän kumit eivät aina paikkaannu ja täyty itsestään, sinun kohdalla on tainnut käydä näin. Muistelisin, että kävit paikkausopissa jollakin pyörägurulla, ovatko neuvot vielä muistissa?

Wanha kirjoitti...

Miehellä on joku Cannondale maantiepyörä, sen tarkemmin en tiedä mallia, mutta kovasti on kehunut. Kevyt se ainakin on! Mä en ole voinut koeajaa sitä, kun se on liian iso mulle. Jarrut on ainakin todella herkät, kaveri kokeili sitä ja veti ympäri :P

Mä tuun ajaa omat kisani raskaalla hybridpyörällä, noi fillarit on ihan sikahintaisia :P

Peque kirjoitti...

Elisabeth: Moni hybridipyörä maksaa lähes tuhat euroa. Tässä on kaksi linkkiä, joissa on esimerkkejä 1000-1500 hintaisista Canyonin maantiepyöristä. Speksien perusteella kelpo pelejä. Sikahinta on tietenkin aina suhteellinen käsite:)

http://www.canyon.com/_en/roadbikes/bike.html?b=2105

http://www.canyon.com/_en/roadbikes/bike.html?b=2108

Anonyymi kirjoitti...

Nätti pyörä! Ei muuta kun nautinnollisia ajohetkiä.

Peque kirjoitti...

Anonyymi: Kiitos. Ensimmäiset testilenkit pyörällä ajoin myöhäissyksynä 2009. 2010 oli ensimmäinen oikea pyöräilyvuosi, nyt kevään ensimmäistä lenkkiä odotellaan pistoksissa...