Olen jo useampana vuonna haaveillut öisestä pyöräreissusta. Siis sellaisesta keskikesän ajosta, jolloin voi nähdä auringon laskevan ja muutaman tunnin ajon jälkeen taas uudestaan nousevan. Kuluneella viikolla minulle tarjoutui ensi kertaa mahdollisuus tällaiseen reissuun, matkana perinteinen länsirannikolta pääkaupunkiseudulle-reitti. Suunnitelmana oli lähteä illalla liikkeelle, ajaa 250 kilometria yön yli ja saapua aamuyöstä kotiin auringon nousun jälkeen. Tarkoituksenani ei kuitenkaan ollut lähteä yöhön retkeilemään, vaan ajaa kunnollista treeniajoa ja hakea ylipitkän rasituksen kestoa Ironmania varten. Matka tulisi siis taitettaman triathlon-pyörällä ja mukaan otettaisiin riittävä mutta minimaalinen varustus. Reitillä ei etukäteistiedustelun mukaan ollut yhtään huoltoasemaa auki kello iltakymmenen jälkeen, joka aiheutti matkan suunnitteluun omat kommervenkkinsä. Piristäviä munkkikahveja ei siis ollut tiedossa, vaan kaikki syötävä pitäisi pakata mukaan. Triathlonpyörään... Mukaan ei otettaisi reppua, vaan kaikki tavara pitäisi mahduttaa selkäpusseihin tai saada kiinni runkoon.
Päädyin pukemaan päälleni seuraavan vaatetuksen:
-Lyhyet ajohousut
-Polven yli menevät lisälahkeet
-Polvipituiset laskettelusukat (lämpimämmät kuin pitkät irtolahkeet)
-Ajokengät ja kenkien kurasuojat
-Lyhythihainen aluspaita
-Irtohihat
-Lyhythihainen ajopaita
-Pyöräilytakki
-Lyhyet ja täyspitkät ajohanskat päällekkäin
-Kypärä
-Heijastinliivi
-Heijastin vasempaan nilkkaan
Lisävaatteina selkäpusseissa:
-Pitkä ajopaita
-Kypäräpipo
Mukaan tarvittiin myös asianmukainen huoltovarustus, jottei matkanteko tyssäisi perinteisiin teknisiin ongelmiin. Pahemman haverin sattuessa kaukana kotoisessa makuuhuoneessa oli uninen huoltopäivystäjä puhelimen päässä. Ja vielä suuremman rysäyksen tapahtuessa palvelisi 112 tai paikallinen monttu-urakoitsija.
Kyytiin piti mahtua myös seuraavaa:
-2 varakumia
-Paikkausrasia
-1 ylimääräinen ulkokumi (jos ulkorengas pääsisi repeämään johonkin routakuoppaan ajettaessa)
-Rengasmuovit
-Pumppu
-Yleistyökalu
-Ketjuavain
-Puhelin
-Pankkikortti
-Vaseliinia (Jep, laitettavaksi juuri sinne)
-Compeedeja
-Otsavalo ja takavalo
-Teippiä
Mutta se ruokahuolto... Evästä pitäisi siis riittää 9-10 tunnin ajaksi helposti kannettavassa muodossa. Juoman osalta päätin, että jostakin matkan varrelta on löydyttävä vesipiste, mukaan ei yksinkertaisesti mahtunut tarpeeksi nesteitä. Tarvittaessa juodaan vaikka ohi virtaavan joen vettä, se ei siinä vaiheessa enää juurikaan kirpaisisi:) Mukaan lähtisi 2,5 litraa Active Sport energiajuomaa.
Seikkailtuani paikallisessa supermarketissa ruokalistani muodostui seuraavanlaiseksi:
-4 Dexal energiapatukkaa
-1 King Size Tupla
-Taffel Chilipähkinäpussi
-Gainomax
-Beef Jerky-kuivalihaa
Bananas are for monkeys...
Aerodrink-systeemiin osa juotavasta ja runkopussiin pilkotut energiapatukat
Juomapullot ja ulkokumi takaräkkiin kiinni
Ja kaikki loput tavarat mahtuivatkin mukavasti selkäpusseihin. Onneksi hyvät ajopaidat eivät veny, jolloin tavarat eivät valu ristiselän alapuolelle. Huonolla ajopaidalla ajaneena voin kertoa, että siitä seuraisi hirveä selkäjumi.
Lähdin liikenteeseen illalla noin varttia vaille kahdeksan. Yöstä oli tulossa kirkas ja matkaani ennustettiin siivittävän 2-3m/s myötätuuli. Lähtiessä lämpötila oli +20 astetta ja sen ennustettiin painuvan alimmillaan yhdeksään asteeseen. Lähdin heti reippaasti liikkeelle ja ilta-auringossa meinasi tulla hieman kuuma. Onneksi viima viilensi ja ajaminen tuntui todella mukavalta.
80 kilometrin kohdalla tulin Oripäähän todetakseni, että sekä kauppa ja huoltoasema olivat visusti suljettuina. Tien vieressä ollut matonpesupaikka palveli pullontäyttöpisteenä. En tiedä mistä hanan vesi tuli, toivottavasti vesijohdosta. Ainakaan se ei maistunut pahalta:)
Ensimmäinen hauska luontokohtaamiseni tapahtui noin 90 kilometrin kohdalla. Hiljaisella metsätaipaleella minut ohitti auto, joka heti kohta jarrutti voimakkaasti. Tien yli hyppi täyskasvuinen naaraspeura, jonka auto onnistui väistämään. Tullessani paikalla huomasin tien poskessa paikalleen jähmettyneen peuran vasan, joka tuijotti minua "lievästi" kauhistuneena. Emä näkyi odottelevan pusikossa noin 20 metrin päässä. Pysäytin pyörän kohdalle puolentoista metrin päähän. Vasa seisoi täysin liikkumatta ja antoi minun kaikessa rauhassa kaivaa kännykän ja ottaa alla olevan kuvan:)
Freeze!
Matkalla näin seuraavat luontokappaleet:
-5 peuraa
-2 metsäkaurista
-4 rusakkoa
-1 metsäjänis
-1 supikoira
-1 hullu rottweiler
- Lukuisia kissoja
- Ei hirviä, mikä oli pettymys
Ajosuunnitelmani mukaan painoin menemään kovaa vauhtia aina ensimmäiseen ruokataukoon, jonka ajoitin auringon laskun tienoille. 100 kilometrin kohdalla aurinko alkoi painua mailleen ja keskinopeus tähän mennessä oli 32,3 km/h, joten varsin reipasta kyytiä oli tultu. Hyttysten välttämiseksi päätin pitää illallistauon keskellä peltoaukeaa. Auringonlasku, pähkinöitä, Gainomaxia, kuivalihaa, Tuplaa, energiapatukkaa. Voi sitä tunnelmaa! Seisoessani heijastinliivi päällä keskellä öistä peltoaukeaa, aiheutin kaikissa ohi ajavissa autoissa melko raivokkaan jarrutusreaktion. Kohdalle tullessa kuskit huomasivat, etten ollutkaan liikkuvan poliisin yökyttäjää ja kaasuttivat vähintään yhtä hurjasti eteenpäin. Kaikki siis ajoivat ylinopeutta. Puin loput vaatteet päälle ja laitoin otsavalon päälle. Takavalon osalta jouduin tekemään hieman virittelyä, sillä varsinainen takavaloni oli unohtunut matkasta.
Hätä keinot keksii!
Edelleen oli varsin valoisaa, joten jatkoin vauhdikkaampaa ajoa aeroasennossa 120 kilometriin asti, jolloin päätin nousta pystyyn. Tiellä kyllä näki hyvin, mutta ei kuitenkaan kovin pitkälle. Nousukahvoilta ajaessa pystyisi nopeammin reagoimaan. Tämä näkyi tietenkin heti vauhdeissa, mutta se ei haitannut, koska vastavuoroisesti kyyti hämärässä tuntui kovemmalta:) Juomani alkoivat uhkaavasti huveta, yksi vesitäyttö vielä tarvittaisiin. Saavuin kello yhden tienoilla Somerolle, joka oli siihen aikaan varsin hiljainen kylä. Pääraittia ajaessani näin kuitenkin paikallisessa Jussin Baarissa valot ja sisällä ihmisiä. Ovessa kyllä luki "auki -24 asti", mutta ovi oli auki. Myyjä oli jäänyt vielä sisään istumaan asiakkaan kanssa ja sain pullot täytettyyä. Ostin myös yhden jääkylmän Cokiksen.
Matka jatkui hämärissä, pimeää ei varsinaisesti tullut missään vaiheessa. Muuta liikennettä öisillä pikkumaanteillä oli todella vähän. Vastaantulevien ja ohittavien autojen jarrutusreaktioista päätellen näkyvyyteni oli hyvä, todennäköisesti loistin maantien laidassa paremmin kuin päivällä konsanaan.
Selkeästi valoisaa alkoi olla vasta noin puoli neljältä. Voimat alkoivat olla jo melkolailla vähissä, mutta onneksi matkaakaan ei enää ollut juurikaan jäljellä. Vihdissä pidin viimeisen lyhyen tankkaustauon ja jatkoin kohti kotia. Auringon nousu ajoittui harmilloisesti metsäiselle maantietaipaleelle, joten näin auringon vasta sen ollessa jo melko korkealla. Tyhjiä pääkaupunkiseudun raitteja ajaen pääsin kotiovelle klo 4:55. Kokonaisajoajaksi 251 km matkalle tuli 9h 12min, josta aktiivista ajoaikaa oli 8h 24min. Ajon aikaiseksi keskinopeuksi tuli tasan 30km/h.
Kokkasin aamutuimaan vielä parmesaanipastan, luin lehden ja painuin pehkuihin. Onneksi oli vapaa aamupäivä tiedossa:) Suunnittelemani lyhyt juoksulenkki heti ajon päätteeksi jäi tällä kertaa haaveeksi. Ei vaan jaksanut enää.
Hieno reissu!
Hieno reissu!
14 kommenttia:
Tää oli yksi kivoimmista postauksistasi! Ja voi tuota bambia.:)
Samaa mieltä ku Alma! Superb :) Melkeen ku ois ite ollu teipattuna tohon sun pyörääs! Vitsit mä vaan ihailen sun keksintöjä, reippautta, kuntoa, viitsimistä ja blogia :D Teki mieli iteki päästä keskelle peltoa yöllä, harvemmin sellanen on houkuttanut... LD
Alma: Kiitos:) Ei tämä juttu ihan vartissa syntynytkään. "Bambi" oli kyllä hassu, se ei tiennyt yhtään mitä tehdä ja päätti jäädä paikoilleen.
LD: Kiitos.Auringon lasku ja iltahämärä keskellä kesäistä peltoa maantien laidassa. Siinä on kieltämättä vähän reissuromantiikkaa:)
Varmasti melkoinen elämys Sinulle, kun sellaiselta vaikutti jo näin ruudun läpikin.
Ohoh, olipa mahtavan kuuloinen reissu!
Yksin kesäyössä, omassa rauhassa ja omissa ajatuksissa ja vielä pitkä lenkki, voiko hienompaa enää Suomen suvessa ollakaan :)
Viikonloppuna onkin omalla kohdalla se kesän kohokohta, halki suviyön viedään viestiä Jukolassa (tosin siellä ei tarvi olla niin yksin..)
Mahtavuutta! :)
Anna: Välillähän sitä mietti, että olenkohan ihan pölhö, kun yksin täällä yössä pyöritän menemään. Mutta ehkä juuri siksi se oli kivaa:)
kispe: Tsemppiä tosi paljon Jukolaan. Taidatkin olla jo matkassa!
Vau! Kadehdittava reissu! Ajoit ilmeisesti Kosken halki? Tekisi mieli koettaa samaa, mutta pienemmällä mittakaavalla. Suomen kesä on niin kaunis.
-pauliina :)
pauliina: Jep, Koski Tl:n ohitin joskus puolenyön maissa, hiljaista oli:) Suosittelen kesäyöpyöräilyä varauksetta. Nyt on parhaat hetket käsillä. Jos retken tekisi lyhyemmässä mittakaavassa, parhaat ajotunnit olisivat varmaankin 22-04. Heijastimet ja pikkuvalott riittävät hyvin, tiellä näkee kyllä itse ilman valojakin. Pääasia, että muut näkevät.
Olet kyllä niin reipas :) Pystyt toteuttamaan kaikki haaveesi, etkä jätä niitä vain haaveen tasolle! oli varmasti elämys!
Niin ja tuli mieleen, että kun sinullakin on haastava työ ym., niin oletko koskaan kärsinyt ns. ylikunnosta? Minun pitää olla tarkkana, mikäli työssäni on stressaava jakso, etten rasita itseäni liikaa. Muuten huomaan, etten palaudu ja sykkeet pysyvät treenin jälkeen pitkään korkealla.
heinis: Kiitos. Tää reissu oli jäänyt jo kahtena kesänä haaveen asteelle, joten se olikin jo korkea aika toteuttaa:)
heinis: En ole koskaan vielä huomannut ylirasituksen tai -kunnon merkkejä itsessäni. Epäilen olevani melko nopea palautumaan, enkä toisaalta epäröi ottaa treenitaukoa tarvittaessa. Triathlonharjoittelussa on se hyvä puoli, että eri lajit kuormittavat kroppaa varsin eri tavoin ja harjoittelun painopistettä on helppo muuttaa.
Hieno kirjoutus Peque! :) Lähinnä jäin pohtimaan, että menikö plussakaloreille??
P
P: Kuten arvaat, Plussakaloreilla on menty jo pidempään;)
Lähetä kommentti