Härifrån tvättas

Kalmarin jälkipyykkikoppa alkaa pikkuhiljaa täyttyä, viimeisten kahdentoista päivän aikana olen käyttänyt lukuisia tunteja pohtiessani suoritustani. Olen miettinyt ja analysoinut, fiilistellyt, harmitellut, kehuskellut, ärsyyntynyt, kyllästyttänyt vaimoani aiheella ja nyt ajattelin kirjoittaa lopputuleman tänne kaikkien nähtäväksi. Jos olet allerginen jälkispekulaatioille ja selittelyille, suosittelen tämän kirjoituksen lukematta jättämistä.

Luin viime vuonna kirjoittamani Challenge Copenhagen-kisan jälkipyykit ja yritän tätä kirjoittaessani myös pohtia, missä määrin asiat sujuivat tänä vuonna paremmin ja missä määrin huonommin kuin silloin.

Aloitan pohdinnan listaamalla yleiset taustatekijät, jotka vaikuttivat tämän vuoden kilpailusuoritukseen. 

1. Harjoittelumäärät: En ole vielä laskenut viime kauden treenimääriä, mutta varmaan on, että sitä on vähemmän kuin aiempana kautena. Olen kuitenkin harjoittelumääriin kohtalaisen tyytyväinen, etenkin, kun ottaa huomioon viime kevään perheenlisäystapahtuman. 

2. Kunnon ajoitus: Kisakaudessa oli tänä vuonna kaksi painopistettä, kevään maraton-juoksut ja loppukesän Ironman. Olinkin alkukaudesta todella hyvässä juoksuiskussa. Ehkä kuitenkin käytin keväällä vähän liikaa voimavarojani, joka kostautui turnausväsymyksenä loppukesästä.

3. Terveydentila: Kisakauden terveydentilani oli periaatteessa hyvä, mutta lähdin ainoastaan puolimaratonille ja puolitriathlonille täysin moitteettomassa tilanteessa. Sekä Tukholmaa että Kalmaria edeltävästi olin pienessä flunssassa ja molemmilla kerroilla jännitin, taittuuko tauti ajoissa. Olin lähtöviivalla Kalmarissa (ja Tukholmassa) ihan moitteettomassa kunnossa, mutta vielä vähän tukkoisena. En tiedä oliko juuri sairastetulla nuhataudilla vaikutusta. Ei ainakaan positiivista. 

4. Kilpailusää: Olosuhteet lähentelivät täydellisyyttä. Puolipilvistä, +22 astetta lämmintä, kevyt tuuli max 3m/s mantereen puolelta. Aina olisi tietenkin parempi, jos ei tuulisi lainakaan. Mutta ei voi kyllä valittaa alkuunkaan. 

5. Tankkaus sujui kun Strömssössä. Energiavarat riittivät loistavasti ja sekä etukäteis- että kilpailun aikainen tankkaus onnistuivat hienosti. Toteutin Köpiksessä testatun ja hyväksi havaitun kisan aikaisen tankkauksen täysin samalla tavalla. Etukäteistankkaukseen olen tällä kaudella ottanut mukaan parin päivän hiilihydraattipaaston ennen varsinaista tankkauksen aloitusta. En tiedä, saavutinko todellista superkompensaatiota, mutta paastokärvistelypäivät motivoivat ja rytmittivät tankkauksen hyvin.

6. Ei teknisiä ongelmia. Ei edelleenkään. Koskakohan se ensimmäinen kisanaikainen rengasrikko tulee..? Tai joku vielä pahempi pyörähässäkkä? No aikaisintaan ensi vuonna:)

Seuraavaksi olen käynyt läpi triathlonin osasuoritukset yksitellen. Mikä meni hyvin, mikä huonosti, mikä siltä väliltä? Kuinka paljon parempaan voisi seuraavalla kerralla pystyä?

Uinti (01:27)

Hirveää scheissea. Siinä vaiheessa, kun säännöllisestä harjoittelusta huolimatta uintiaika alkaa lähestyä puoltatoista tuntia ja vauhti hidastuu edellisestä vuodesta lähes kuusi minuuttia, on todellisen peiliinkatsomisen paikka. 

Itselleen pitää (joskus) olla armollinen. Muistutankin heti aluksi sekä itseäni että muita siitä, että aloitin uintiharjoittelun täysin nollasta muutama vuosi sitten. Pyöräilystä ja juoksusta minulla oli lajitaustaa, mutta uinnista ei minkäänlaista. Se ei kuitenkaan selitä sitä, miksi uintivauhti hidastuu harjoittelusta huolimatta. Kärsin tänä vuonna todella pahasti jalkakrampeista ja viimeisellä 800 metrillä uintini hajosi täysin. Mutta ei se silti selitä koko surkeutta. Ja kärsinhän viime vuonnakin vastaavasta ongelmasta.

Luulen, että uintiharjoitteluni runko on fundamentaalisesti pielessä ja sitä säestää huono uintimotivaatio. Jos aikataulut pakottivat jättämään treenikaudella yhden harjoituksen pois, valikoitui tähtäimeen lähes poikkeuksetta uinti. Olin jumiutunut kuntouimariksi, joka käy hallissa uimassa tasavauhtisen 2-3km matkansa aina samaan tahtiin. Tällä on tietenkin kaikki toivotut terveys- ja kuntovaikutukset, mutta uintivauhti ei tällä tavalla juurikaan nouse. Laiminlöin pahasti erilaisten harjoitteiden, vetojen ja drillien teon. Toki niitä tein, mutta liian vähän ja etenkin avovesikaudella ne tuppasivat unohtua. Joten minulla oli vain yksi uintivauhti, tasaisen tappava hidas PK, jolla etenen vaikka maailman tappiin. Mutta hitaasti.

Mitä pitää tehdä?

Harjoittelu täytyy kääntää aivan päälaelleen. Minun täytyy ryhtyä harjoittelemaan asianmukaisen triathlon-treeniohjelman mukaisesti. Kaksi kertaa viikossa edelleen, sen useammin en usko halliin eksyväni. Mutta jos ensi kaudella todella harjoittelisin järkevästi ja oikein, uskon, että uintisuoritus on nostettavissa aivan uudelle tasolle. En näe mitään estettä sille, etteikö uintiaikani voisi ensi vuonna olla 1:10-1:15 haarukan sisällä. 

T1 (4min)

Ensimmäinen vaihto onnistui tänä vuonna lähes kolme ja puoli minuuttia viime vuotista nopeammin. Varusteratkaisut ja kokemus auttoivat suorituksen parantamisessa. Tässäkin on vielä paljon parannettavaa, huipputasolla vaihto tehdään alle kahdessa minuutissa. Kengät valmiiksi kiinni pedaaleihin, siitä varmasti saisi vähän aikaa pois. Ajamaan lähtöä pitää tällöin tietenkin etukäteisharjoitella. Ja jos selvittäisin uinnin nopeamman porukan mukana, voisi kanssakilpailijoiden vauhdikas toiminta myös sähäköittää omia liikkeitäni. Tänä vuonna tunsin itseni vaihtoteltassa lähinnä häiriköksi ja koheltajaksi, sen verran rauhallista oli meininki. 2,5-3 minuuttia olisi käypä suoritus ykkösvaihdossa. 

Tästä voisi rakentaa kokonaistavoitteen ensi vuodeksi: Pyöräilyosuuden ajanotto käynnistyy, kun kisakello näyttää 01:15!!!

Pyörä (5:08)

Hehkuttelinkin jo hyvin sujunutta pyörää ja Kalmarin nopeaa reittiä kisaraportissani. Suoritus oli hyvin ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Parantamisen varaa tietenkin jäi ja siitä seuraavaksi. 

Päivän ajokuntoon nähden merkittävästi vauhdikkaampi suoritus tuskin olisi ollut mahdollinen. Liikkeellelähtö olisi saanut olla ripeämpi, ajamiseen pitää keskittyä heti ensikilometreistä lähtien. Taas kerran voisi auttaa, jos pääsisi hieman nopeampien ajajien kyytiin heti aluksi. Vaikka peesata ei saa, on vauhdinpitäjien rooli ajaessa tärkeä. Peesirajan takana ajettaessa edellä menevä auttaa ainakin henkisesti ja helpottaa vauhdin säätelyä. Jatkuva ohituspaikkojen kyttääminen hidastaa menoa.

Kevään juoksuharjoittelu mahdollisti onnistuneet suoritukset maraton-matkoilla, mutta rokotti kyllä kevään PK-pyöräilyä. Treenikausi pääsikin pyörän osalta kunnolla käyntiin vasta kesäkuun alussa.

Kulunut kausi oli melko maltillinen uusien triathlonhankintojen osalta, uusi aika-ajotanko muttei mitään muuta. Seuraavat ilmiselvät varustepäivitykset minulla ovat ns. aerokypärä sekä levykiekko. Näillä aerodynamiikkaa parantavilla tekijöillä saavutettaisiin laskennallisesti n. 6-7 minuutin hyöty suoritukseen. Kalliita minuutteja, mutta aivan pilipali-hankintoja jos asiaa kysyy purjehtijoilta tai auto-harrastajilta. Olen tosin nauttinut menneissä kisoissa tällaisten aeromiesten ohittelusta. Ilman levyä taviskypärä päässä on hieman omahyväinen fiilis ohi porhaltaessa: ”Olisit treenannut enemmän ja shoppailut vähemmän”. Mahdolliset hankinnat tapahtuvat keväällä ja olen päättänyt kytkeä ne onnistuneeseen syksy- ja talvitreeniin. Jos homma ei ole maistunut, ei uusia varusteita tarvita. 

Mitä pitää tehdä?

Ensikauden kisasuunnitelmassa ajokaudesta tulee tasapainoisempi ja enemmän nousujohtoinen. PK-pyöräily aloitetaan keväällä eikä sitä katkaista juoksukilpailuilla. Hieman enemmän lajivoimaharjoittelua ja tempovetoa kesälle ja ahkeraa spinnausta talvella. Ja ne uudet releet... Näillä suunnitelmilla hyvissä tuuliolosuhteissa ja oikein valitulla reitillä 5 tuntia on alitettavissa ensi vuonna.

T2 (2,5min)

Homma sujui viimevuotiseen tapaan. Puoli minuuttia tästä pitäisi vielä sorvata pois. Nopeampaa olisi jättää kengät  pedaaleihin ja liikkua paljain jaloin. Se pitää muistaa ensi vuonna ja juosta vaihtoalueella entistä rivakammin. Jotenkin se keskittyminen aina vähän herpaantuu. Sekunnit ovat kalliita maratonilla, halpoja vaihtoalueella. Tarvitsen uudet kisalenkkarit ensi kaudeksi. Harkintaan voisi tulla ns. tri-lenkkarit, jotka on suunniteltu käytettäväksi ilman sukkia. Nämä kaikki yhdessä varmistaisivat tehokkaan 2min vaihdon.

Juoksu (3:46)

Juoksusuoritus oli hyvä, mutten ole siihen täysin tyytyväinen. Päivän juoksukuntoon nähden tein varmasti juuri sellaisen suorituksen, johon olin kykenevä. Loppukirissä otin koneesta kaikki irti ja aika paranikin lähes kahdella minuutilla viime vuodesta. 

Laiminlöin asianmukaiset pitkät juoksuharjoitukset kesällä. Olin niin itsevarma ja tyytyväinen kevään tuloksiin ja toisaalta innokas ryntäämään pyörän selkään, etten ymmärtänyt ylläpitää riittävää vauhti- ja peruskestävyyttä. Puolimatkoilla juoksuosuus oli tri-kisassa 10 prosenttia varsinaista maratonaikaa huonompi, täysillä matkoilla 17 prosenttia. Paukkuja ei siis riittänyt vauhdin ylläpitoon, lähdin agressiivisesti liikkeelle, mutta meno hyytyi. Väliajoista löytyi muutama todella heikko suoritus, vauhti hidastui kertaalleen jopa yli 7 minuuttiin per kilometri. Tarkastelin muiden triatleettien ja myös kärkikymmenikön tuloksia ja huomasin samoilla etapeilla selkeästi muuta tasoa heikommat väliajat. En muista reittiä riittävän hyvin, jotta osaisin sanoa, missä nämä hyytymät sijaitsevat. 

Juoksu ei siis ehkä ollut niin epätasainen suoritus kuin väliajat kertovat, hitaat kohdat olivat kaikille hitaita. Mutta yleiselläkin tasolla koneeni hyytyi, eikä tavoitteenmukaiseen 5min/km vauhtiin ollut edellytyksiä.

Mitä pitää tehdä?

Ajoittaa juoksukunto paremmin. Osaan kyllä harjoitella juoksua, mutta ensi vuonna legendaarinen kuntopiikki pitää ajoittaa paremmin.

Paljonko yhteensä? 

40 minuuttia -> 09:48:34. Heh heh, taisi mennä vähän överiksi. Mutta pohdinnat kuitenkin osoittavat, että teoreettinen mahdollisuus kymppikerhoon pääsemiseen on olemassa. Jo ensi vuonna. Mutta vain teoreettinen...

Ja palkinnoksi vielä kaikille tänne asti päässeille paljastus: Ironman Kalmar 2013, registration done!

Kalmar mia, here I go again!