Harjoitusviikko n:o 20 oli oppikirjasta

Juoksija-lehden vauhtikestävyysartikkelin pohjalta innostuin kokeilemaan maanantaina erittäin kovaa ja pitkää treeniä, jossa 25 kilometrin peruskuntopätkän jälkeen kiristetään juoksuvauhti 5km ajaksi kovaksi ja syke lähelle anaerobista kynnystä. Hyvinhän se sujui ja harjoituksen innoittamana aion ensi viikon alussa tehdä vastaanvanlaisen treenin viimeisenä kovana harjoituksena ennen Tukholman maratonia. 

Kompensoin edellisen viikon aiheuttamaa uintimorkkista käymällä kolme kertaa uimassa ja viikonlopun kruunasi sunnuntaiaamun pitkä yhdistelmäharjoitus. 

Ma: 
Juoksu PK 25km + TV kova 5km, PK-vauhti 5:19/km, TV kova-vauhti 4:29/km, aika 2:35:54
Ti: 
Uinti, 3km, 1h 10min
Ke: 
Lepo
To: 
Pyöräily, trainer, VK-vedot (15+10+7,5min), syke 150/162, aika 1h
Pe: 
Uinti, tekniikkaa, aika 1h
La: 
Uinti, 1,2km + tekniikkaa, aika 1h
Su:
Yhdistelmätreeni
Pyöräily, PK, matka 120km, nopeus 31km/h, syke 144, aika 3h 52min
T: 6min
Juoksu, VK, 6,13km, vauhti 4:59/km, syke 161, 00:30:37


Yhteensä 11h 9min

Harjoitusviikko n:o 19 väisti vettä

Aloitin viikon puhtaalla lepopäivällä. Takana ollut raskas viikonloppu ja pitkän isyysloman jälkeinen ensimmäisen päivän "työuupumus" saivat minut työmatkalla ohittamaan uimahallin ja uintitreeni jäi tekemättä. Ja niin se jäi kaikkina muinakin päivinä... Aina kun piti lähteä uimaan, päätinkin lähteä lenkille, pyöräilemään tai istua sohvalle. Olen huomannut jo aiemmin keväällä tietynlaista uintiin liittyvää välttämiskäyttäytymistä, uintitreenit tuppaavat jäämään loppuviikkoon ja korvautuvat helposti muilla harjoituksilla. On mukavampaa juosta ja ajaa, olenhan paljon parempi juoksija ja pyöräilijä kuin uimari. Juuri siksi nyt pitäisi uida!!! Ensi viikolla otan itseäni niskasta kiinni. 
Muilta osin olen harjoitusviikkooni tyytyväinen.


Ma:
Lepo
Ti:
Juoksu, PK, 24,3km, vauhti 5:16/km, syke 144, 02:08:16
Ke:
Pyöräily, trainer, VK-vedot (3x5min), syke 141/165, 40min
To:
Lepo
Pe:
Pyöräily, trainer, VK-vedot (10+7,5+7,5min), syke 130/160, 1h
La: 
Yhdistelmä
Pyöräily, mt, PK, 100,0km, syke 137, 27,1km/h, 03:49:53
T: 5min
Juoksu, VK, 6,08km, vauhti 4:59/km, syke 150, 30:17
Su:
Pyöräily, PK, 52km, 26,2km/h, syke 130, 1:59:25


Yhteensä 10h 9min

Nollasta sataan

Tämä kirjoitus on kertomus siitä, mitä paljon on mahdollista saavuttaa lyhyessä ajassa, jos on valmis sitoutumaan tavoitteeseensa ja tekemään töitä sen eteen.

Ystäväni ei ollut aiemmin juuri lainkaan liikunnallisesti aktiivinen. Hän oli terve, normaalivartaloinen ja oli tottunut liikkumaan kävellen, mutta säännöllisiä liikuntaharrastuksia hänellä ei ollut lainkaan. Lenkkeilyä hän oli joskus harvoin kokeillut, mutta liian kovaa juostut spurtit tuntuivat aina pahalta ja lenkkeilystä oli jäänyt huono fiilis. Yli kilometrin yhtämittaista matkaa hän ei ollut juossut vuosikausiin.

Perheessään olevan maratoonarin ja allekirjoittaneen juoksuhöpötyksiä aikansa kuunneltuaan hän päätti vielä kerran antaa juoksulle mahdollisuuden. Opastin häntä kunnollisten lenkkikenkien hankkimisessa ja neuvoin aloittamaan erittäin rauhallisilla vauhdeilla spurttailun sijaan. Tämä tapahtui marras-joulukuun vaihteessa 2011. Lenkkeily ei yllättäen tuntunutkaan niin pahalta ja lenkeistä jäi kohtalaisen hyvä maku suuhun. Säännöllisyys juoksusta vielä puuttui, mutta lenkkejä taittui joulun alla kuitenkin enemmän kuin yksi.

Sitten, pyytämättä ja yllätyksenä, annoimme hänelle vaimoni kanssa joululahjaksi sykemittarin ja pääsylipun Helsinki City Runille. Ensireaktio oli luonnollisesti järkytys. Tämä jälkeen sain puhua kuin Runeberg saadakseni hänet vakuuttumaan, että aloittamalla vuoden vaihteessa säännöllinen harjoittelu, olisi puolimaraton mahdollista selvittää kunnialla reilun neljän kuukauden kuluttua. Harkinta-ajan jälkeen tähän sitouduttiin.

Maili poikineen!

Lenkkejä sovittiin tehtäväksi kolme viikossa. Tärkeimpänä harjoituksena oli rauhallinen matalan sykkeen peruskestävyyslenkki, jossa sykkeet oli tarkoitus pitää kurissa vaikka välillä kävellen. Toinen harjoitus oli hieman reippaampi ja lyhyempi lenkki, edelleen kuitenkin peruskestävyysalueella. Viimeisenä harjoituksena oli reippaampi lyhyt vauhtikestävyyslenkki. Kaikkien lenkkien matkoja kasvatettiin kevään kuluessa ja matkaa oli lupa tarvittaessa taittaa kävellen.

Talven kovimmat pakkaset ja flunssa-aallot tekivät omat notkahduksensa harjoitteluun, mutta ystäväni onnistui noudattamaan kolmen lenkin ohjelmaansa varsin hyvin. Säännöllisyys ja pitkäjänteisyys olivat avainsanoja ja juoksukunto kehittyi keväällä huimaa vauhtia.

Puhelahjojani tarvittiin taas puolimaratonin lähestyessä, koska ilmassa alkoi olla paniikin tuntua. Onnistuin ilmeisesti olemaan riittävän vakuuttava ja analysoituamme ajankohtaisen juoksukunnon ja sitä vastaavan kisavauhdin HCR:lle, ystäväni päätyi lähtöviivalle Helsingissä 5.5. lauantaina.

  

Loppu on helppo arvata: HCR tavoiteaikataulussa maaliin!!! Erittäin uupuneena ja kaikkensa antaneena, mutta maaliin. Neljän kuukauden harjoittelulla nollasta sataan. Ihan jees!

Harjoitusviikko n:o 18 oli kisaviikko

Viime viikolla treenasin HCR:n ehdoilla. Muutama uinti sentään mahtui mukaan.


Ma: 
Juoksu, verryttely, 4,5km, 30min
Juoksu, PK (+ loppuun kova 1km veto), matka 12,9 km, vauhti 6:06/km,  aika 01:18:38
Ti: 
Juoksu, verryttely + 2x1km kisavauhtinen veto, matka 6,6km, vauhti 6:05/km, aika 40:21
Ke:
Uinti, 2400m, 1h
To: 
Uinti, tekniikkaa, 1h
Juoksu, verryttely + 1km kisavauhtia nopeampi veto, matka 4,9km, vauhti 5.54/km, aika 29:01
Pe: 
Juoksu, verryttely + 1km kisavauhtinen veto, matka 5,0km, vauhti 5.54/km, aika 29:46
La:
Helsinki City Run, 21,1km, vauhti 4:15/km, syke 183, aika 01:29 ja rapiat
Su:
Pyöräily, verryttely, matka 50km, aika 2h


Yhteensä 8h 57min

Vuoden ensimmäinen kisaraportti

Helsinki City Run 5.5.2012

Tämän vuoden kilvoittelukauden avasi tuttuun tapaan Helsinki City Run, nyt jo kolmatta kertaa peräkkäin. HCR:n ajoitus on aina täydellinen. On minulla kesän kalenteriin merkittynä mitä tahansa, tämä puolimaraton istuu siihen aina loistavasti. Tänä vuonna ei kisattu perinteisenä äitienpäiväviikonloppuna. Syy lienee ilmeisesti se, että kilpa olisi tällöin ajoittunut liian lähelle Tukholman maratonia. 

HCR ei ole missään nimessä kauden päätavoitteeni, mutta fiksaationi puolentoista tunnin ajan alittamiseen aiheutti sen, että valmistauduin viimeisellä viikolla kisaan melko tiukkapipoisesti. Uimassa sentään kävin, koska sen ajattelin olevan melko vähän valmistautumista häiritsevää. Maanantaina ohjelmassa oli pidempi PK-lenkki tiukalla loppukirillä ja muina päivinä lyhyet verryttelyt lyhyillä kisavauhtisilla vedoilla. 

Herkistelyt ja pienet hiilihydraatti- sekä nestetankkaukset suoritin tavalliseen tapaan ja olo kisapäivänä tuntui hyvältä ja virkeältä. 

Otos kisapäivän ruokavaliosta

Kisasuunnitelmani oli yksinkertainen: alle puolitoista tuntia tai ei mitään. Viime vuoden suorituksesta pitäisi siis louhia pois yli neljä minuuttia, kilometrivauhdin pitäisi kiristyä 4min 30 sekunnista 4min 15 sekuntiin. Tässä kohtaa jo melko tuskaisia sekunteja. Olin tehnyt tänä vuonna aiempaa enemmän laadukkaita tasavauhtisia kovia harjoituksia kuitenkaan pystymättä erityisemmin keskittymään juoksuharjoitteluun. Tavoite oli realistinen, mutta ankara. Sen verran itseäni lohdutin, että joka tapauksessa käteen jäisi tehokas kovavauhtinen juoksutreeni harjoituskalenteriin merkattavaksi.

Meidän kolmihenkinen kisajoukkueemme oli ilmoittautunut eri kellonaikoihin starttaaviin lähtöryhmiin, joten lähdin kisapaikalle yksin vaimoni ja kälyni seuratessa myöhemmin perässä. Lyhyet verryttelyt lähtöalueella, viime hetken Bajamajavisiitti (oikeasti kävin puskassa...) ja lähtökarsinaan odottamaan. 

Kisajoukkueemme jäseniä

Lähtölaukaus kajahti ja tunnelma oli kuin entisen navetan ovella kesälaidunten koittaessa. Lähdin tuttuun tapaan liian kovaa liikkeelle, kolmen kilometrin kohdalla kello näytti 11:42 jolloin muistin, etten ollutkaan Cooperin testissä ja rauhoitin tahtia. Matka eteni mukavasti muutaman kilometrin, kunnes kuudennen kilometrin vauhti olikin yhtäkkiä 4:36 ja jaloissa alkoi tuntua ikävää raskautta. Kun myös seitsemäs kilometri kulki tahmeasti, alkoi tavoitteeni uhkaavasti karata ulottuviltani. Keskuspuistossa maasto onneksi tasaantui ja löysin muutaman hyvän vauhdinpitäjän, joiden peesiin liimaantuneena seuraavat kilometrit taittuivat  reippaasti ja puolimatkassa olin aikataulusta vajaan minuutin edellä.

Seuraava hyytyminen alkoi 13km kohdalla, jäin vauhdinpitäjistäni jälkeen ja jo 16km kohdalla olin hukannut säästössä olleen minuutin kokonaan. Meno oli dramaattisesti hidastunut ja tieto siitä katkaisi henkisen selkärankani. Ehkä ensi vuonna sitten! 

Jatkoin surkeissa fiiliksissä eteenpäin vauhdista välittämättä. Kunnes seuraava kilometri taittuikin kuin varkain aikaan 4:07. Olinkin siis edelleen "geimeissä" mukana. Kestäisinkö tätä maitohappotuskaa suunnitellulla kisavauhdilla maaliin, se riittäisi tavoitteen alitukseen? Päätin yrittää kestää! Keskuspuistossa 18km kohdalla sain tuntemattomalta herralta elämäni parhaan kannustuksen: "Puolitoista alittuu, jaksaa jaksaa". Kaveri oli kartalla ja tiesi täsmälleen mistä oli kysymys:)

Loppumatkan kuljin sumussa, yksikään järkevä ajatus ei enää mahtunut päähäni. Vauhdin säätely oli helppoa, juoksin niin kovaa kuin pystyin. Stadionilla en enää uskaltanut vilkaista kelloa, nyt piti vaan juosta. Maaliviiva ylittyi vihdoin ja tavoite alittui useiden sekuntien marginaalilla. 1:29 ja rapiat, sitä kelpasi fiilistellä. Eipä kisakausi voinut oikeastaan hienommin käynnistyä.

Vaimoni ja kälyni, jotka olivat lähteneet matkaan lähes tuntia minua myöhemmin, olivat luonnollisesti vielä reitillä. Lähdin heti kotiin, jossa neiti T vietti iltapäivää toisen kälyni kanssa. Ehdimme yhdessä pikkuneidin kanssa vielä reitin varteen äitiä ja tätiä kannustamaan. Neiti T siivitti myös heidät loistosuoritukseen ja kotopuolessa olikin illalla varsin tyytyväistä väkeä.

Päivän soundtrack

Simahölkkä

Tänä vuonna vapunviettoni alkoi todella tervehenkisesti. Ystäväni täytti vappupäivänä vuosia ja asiaa juhlistettiin aattona. Juhlakutsussa kerrottiin tapahtuman alkuajankohta ja paikka, jonne juhlijoiden toivottiin saapuvan lenkkivarusteissa. Juhlatamineet kehotettiin pakkaamaan laukkuun ja ottamaan mukaan. Tarkoituksena oli juosta sankarin kunniaksi merihenkinen kolmentoista kilometrin lenkki ja siirtyä samalla juhlapaikkaan jatkamaan illanviettoa. 

Lähtöpaikalla jaettiin "viralliset" kisanumerot ja ylimääräiset tavarat pakattiin kisajärjestäjän pakettiautoon. Sitten olikin edessa hyvässä seurassa juostu rantalenkki. Aurinko paistoi ja fiilis oli loistava, etenkin kun tiesi maalissa häämöttävän saunan ja tarjoilut. Saunan lauteilla ensipuraisu tuntui kevään parhaalta!

Tämä oli toinen kerta, kun ystäväpiirissäni järjestettiin juhlat urheilullisella introlla. Viimeksi jouduin jättämään urheilut väliin (seli seli...) ja osallistuin vain illanviettoon. Nyt pistin paremmaksi.

Tervehenkisen reippailun jälkeen ei niin tervehenkinen ravitsemus ja nesteytyskin maistuvat paljon paremmalta. Juhlanjärjestäjät, voin suositella:)

Harjoitusviikko n:o 17 oli omituinen

Kyllä, epätyypillisyys leimasi tätä harjoitusviikkoa. Tiistaina tein ensimmäisen ylipitkän pyöräreissun, matkasin sukuloimaan länsirannikolle. Reissun suunnittelu ja alkumatka sujuikin hyvin, iltamyöhällä säätutkasta varmistettu poutasää vallitsi ensimmäiset 90 kilometria ja vaatetus tuntui sopivalta. Sitten alkoi sade, jota siis mikään sääennuste ei kertonut illalla, ja kasteli minut litimäräksi. Ajatasainen sääennuste iPhonesta osasi kertoa, että nyt sataa! Yes! Matkaa oli onneksi jäljellä enää 170km, joka sujui palelemisen merkeissä ja melko hyytyneellä nopeudella. Suunnittelin loppumatkan erilaisia kostoiskuja Suomen meteorologeja vastaan...

Viikolla harrastettiin myös metsätöitä ja viikonloppuna perinteisempää treenaamista.

Ma: Lepo

Ti: Pyöräily, PK, 258km, nopeus 26,3 km/h, 9h 48min (+tauot)

Ke: Lepo

To: Lepo

Pe: Metsätöitä 6h, aktiivista tukkien kiskomista yhteensä 1h = 1h kuntosalitreeni

La: 

Juoksu, VK, 8km (verryttely + vauhdinnosto 1km välein 5:45/km -> 3:55/km), 45min

Pyöräily, trainer, verryttely + 5min VK-veto, 30min

Su:

Uinti, 2400m, 1h

Juoksu cum vaunut, verryttely, 6km, nopeus 6:00/km, syke 140, 36min

Yhteensä 13h 39min

Mitä isot edellä... eiku miten se meni?

Ihminen muuttuu. Vai mitäköhän olisi allekirjoittanut sanonut viisi vuotta sitten, jos olisi kuullut itsensä keskustelevan puolituttujen kanssa sujuvasti vaippamerkkien välisistä eroista, navan desinfioinnista, sinappikakan ominaisuuksista, yösyöttöjen kuormittavuudesta tai imetysajankohtien ajoituksesta suhteessa muuhun arkiseen tavoiteaikatauluun. Viisi vuotta itseäni nuoremman herran onneksi näin ei koskaan käynyt.

Vaikka pyllypyykkirumba ja ennen kaikkea suloisen tyttölapsen ihailu täyttää nyt arjen, pyörivät siihen liittyvät tulevaisuuden pohdinnat myös mielessä. Mitäköhän, millainenkohan, milloinkohan, missäköhän, miksiköhän, kuinkakohan pitkään, kuinkakohan nopeasti, milloinkohan ensimmäisen kerran, milloinkohan viimeisen kerran, tulenkohan hulluksi vai olenkohan jo hullu? Tässä esimerkkejä tuoreen isän älykkäistä pohdinnoista.

Kuluneen viikon aikana uutisoitiin näkyvästi tutkimustuloksia, jotka osoittivat perheen ja ennen kaikkea äidin koulutustason olevan merkittävä tilastollinen ennustetekijä monissa lapsen tulevaisuuden pärjäämiseen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. En lähde tätä aihetta käsittelemään tarkemmin, tutkimuksen tuloksia ja merkitystä on pohdittu ja tarkastelu mediassa jo runsaasti.

Tämä toimi vain aasinsiltana päivän kysymykseeni, joka on: Periytyivätkö liikuntaharrastuksesi lapsillesi? Ja ne, joilla ei ole jälkikasvua, voivat mieluusti kertoa havainnoistaan lähipiiristään. Ja olen nyt nimenomaan kiinnostunut liikunnallisesti aktiivisten perheiden jälkikasvun lajivalinnoista. Tuleeko juoksija lapsista juoksijoita ja sulkapalloilijoiden lapsista sulkapalloilijoita? Kuinka herkästi vanhempana ohjasit lastasi kohti hyväksi havaitsemaasi harrastusta? Vai pyritkö ehkä kaikin keinoin saamaan hänet kiinnostumaan jostakin muusta? Etkö ehkä tehnyt elettäkään asian eteen ja mitä sitten kävi? Vai yrititkö ehkä jotakin, mutta kaikki menikin toisin? 

Aihe on perheessämme polttavan ajankohtainen neiti T:n täyttäessä kohta jo kuukauden.

Muista aina pikkupojan, joka kysyi minulta kylässä ollessaan: -Missä happipullosi ovat? Kun kerroin, etten omista sellaisia, hän hämmästyi suuresti. Hän ilmoitti ylpeänä saavansa sellaiset heti kun kasvaisi isoksi. Hänen vanhempansa olivat laitesukeltajia. Sitä pienet perässä...


Kuva 1, 2

Kuinka kovaa uskallat?

Tukholman maraton ja samalla kaikki muut kesän maratonit lähestyvät ja moni varmasti miettii parhaillaan tämän hetkistä kuntotasoaan ja sitä, kuinka kovaa siellä kisassa oikein uskaltaa juosta. Maaliin pääsy on varmasti ainakin monelle ensikertalaiselle jo tavoite sinänsä, mutta usea juoksija on kuitenkin mielessään, ainakin salaa, asettanut itselleen aikatavoitteen.

Ei ole kiva törmätä kuuluisaan 35 kilmetrin seinään ja hyytyä maitoauton kyydittäväksi. Näin voi käydä, jos vauhdin säätely pettää ja menojalkaa vipattaa liiaksi alkukilometreillä. On myös epäonnista tulla liian ”hyvävoimaisena” maaliin. Se voi kuulostaa mukavalta, mutta kertoo siitä, ettei kaikkia resursseja ole käytetty. Maratonin maaliin on tarkoitus tulla uupuneena ja kaikkensa antaneena.

Ei ehkä kuitenkaan aivan näissä tunnelmissa

Mistä sen oikean vauhdin sitten voi tietää, varsinkin jos on ensimmäistä kertaa pappia kyydissä? Yksi hyvä keino on tehdä ns. aikakoe kerran neljässä viikossa, sen tuloksia seuraamalla huomaa kehityksensä ja viimeisin aikakoe ennen maratonia kertoo melko luotettavasti sen vauhdin, jolla maratonista voi selvityä.

Aikakokeen tekeminen edellyttää säännöllistä harjoitusohjelmaa ja sitä, että treenaajalla on ollut ohjelmassa pitkä tasavauhtinen harjoitus sekä tasavauhtinen kova harjoitus. Pitkä tasavauhtinen harjoitus (TV pitkä) on siis rauhallisemmalla sykkeellä juostu 20-30km lenkki ja tasavauhtinen kova (TV kova) intensiivinen vauhtiharjoitus. Tasavauhtinen kova juostaan sellaista vauhtia, ettei puhuminen enää onnistu, mutta vauhtia voisi vielä tarvittaessa vähän kiristää ennen uupumista.

Esimerkki: Juoksijan TV kovan vauhti on 5min/km ja TV pitkän 6:15/km. Aikakokeessa juostaan pitkän harjoituksen matka (esim. 25km). Se juostaan TV kovan vauhtia hitaammin, mutta selkeästi pitkän harjoituksen vauhtia kovemmin. Esimerkkitapauksessamme vauhti olisi 5:20-5:30/km. Oikean vauhdin tunnistaa siitä, että harjoituksesta selviää kohtalaisen kevyesti.  Maratonajan voi laskea lisäämällä aikakokeen vauhtiin 10s. Jos siis esimerkkijuoksija selviää aikakokeesta 5:30-vauhtia, voisi tavoitevauhti maratonilla olla 5:40, josta loppuajaksi mojova 03:59:10.

                                   

Aikakoe on raskas harjoitus, jolla korvataan viikon pitkä lenkki. Sitä ei kannata toistaa kuin korkeintaan neljän viikon välein, sillä siitä palautuminen voi häiritä harjoituskokonaisuutta. Tukholmaan menijä voisi siis toteuttaa kokeen nyt ja uusia sen kerran viimeisenä kovana harjoituksena ennen maratonia.

Tällä konstilla aion itse arvioida omaa tulevaa Tukholmavauhtiani. Kokeile sinäkin, jos et keksi parempaa...

Aikakokeen perusteista ja maratonharjoittelusta yleisestikin suuremmalla laajuudella ja paljon paremmalla asiantuntijuudella Kari Sinkkosen kirjassa Valmennuskirja kuntojuoksijalle ja maratoonarille, Ajatuskustannus 2002.

Muista myös nämä!

Maantiepyöräily elää Suomessa melkoista nousu- tai kultakautta, jos mittareina pidetään myytyjen pyörien määriä tai pyöräilyseurojen jäsenmäärien kasvua. Samanlaista innostusta on havaittavissa myös ystävieni ja tuttavieni joukossa. Kun itse hankin maantiepyörää, tiesin tuttavapiiristäni kaksi alan harrastajaa, joista toinen oli minulle suureksi avuksi pyörähankintaa tehdessäni. Oman harrastamiseni aikana on uusia maantiepyörän omistajia ilmaantunut ystävävieni joukkoon useita ja olen osaa heistä neuvonut pyörän hankinnassa tai ainakin yllyttänyt ostopäätöksen tekoon.

Uuden harrastajan etsiessä ensimmäistä pyöräänsä kannattaa projekti aloittaa visiitillä hyvin varusteltuun pyöräliikkeeseen. Lajia harrastavia ystäviä kannattaa myös rohkeasti häiritä, yleensä pyörähankintoihin liittyvää konsultaatioapua jaksetaan antaa vaikka loputtomiin. Asiantuntevaa apua kysymyksiin saa myös esim. Fillarifoorumilta. Ennen kuin kirjoitat sinne kysymysten tulvan, kannattaa kuitenkin lukea läpi aihealueen aiempia kirjoituksia. Monet ensipyörän hankintaan liittyvät seikat ja ongelmat on puitu siellä jo vähintään kertaalleen.

Kun tämä ajoittain helppo ja ajoittain hyvin monimutkainen prosessi on käyty läpi ja sopiva pyörä on löytynyt, pitää muistaa myös seuraava:

Pelkällä pyörällä ei pötkitä pitkälle, maantielle tarvitaan välttämättä myös tietty määrä perusvarusteita, joita harvoilta löytyy ennen harrastuksen alkua. Nämä hankinnat ovat usein yhdellä kertaa hankittuna yllättävän kalliita, mutta ne on syytä budjetoida hankittavaksi heti pyörä ostamisen yhteydessä.

Olen alle listannut erittäin tarpeelliset peruspyöräilyvarusteet, jotka mielestäni kannattaa hankkia harrastuksen alkutaipaleella.

Täysin pakolliset varusteet


1. Kypärä. Ei sitä vanhaa, kaapissa kolhiintunutta pottaa, vaan uusi kunnollinen kypärä. Kypärän valinnasta on hyvä artikkeli uusimmassa Fillari-lehdessä (maastokypärätesti, mutta totuudet pätevät kaikkiin kypäriin).


2. Pedaalit. Harvoissa maantiepyörissä on vakiovarusteena pedaaleita. Yritä tinkiä perusmaantiepedaalit edullisesti mukaan heti pyörää ostettaessa.

3. Pyöräilykengät. Jos haluaa satsata harrastukseen heti kunnolla, kannattaa ostaa maantiekäyttöön tarkoitetut kengät. Spinning, kaupunkipyöräily- tai maastokengillä pääsee alkuun. 

Tekstiilit


1. Pyöräilyhousut. Hyvät housut lisäävät ajomukavuutta merkittävästi, niihin kannattaa vähän satsata. Suosittelen ostamaan lyhyet pyöräilyhousut ensihankintana, henkseleillä tai ilman. Ja käyttötavaksi suosittelen kommandoa eli ilman alushousuja, ellei ole erityisen viehtynyt hiertymiin.

2. Ajopaita. Hengittävää materiaalia, melkolailla vartalonmyötäinen ja selkäpusseilla varustettu. Perushankintana lyhythihainen.


3. Ajohanskat. Sormettomat käsineet, joissa vahvistukset kämmenissä.

4. Irtohihat ja irtolahkeet. Mainiot lisävarusteet, jotka puetaan aamulla lähdettäessä päälle ja on helppo riisua pois lämpötilan noustessa. Ja yhtä mukavaa on ottaa ne selkäpussista esille illan kylmetessä.


Muu tilbehööri 


1. Jalkapumppu. Maantierenkaiden perustäyttöpaineet vaihtelevat 6-10 barin välillä, eikä niitä tahdo jaksaa pumpata käsipelillä. Painemittarilla varustettu versio on ehdottomasti suositeltava.

2. Pikkupumppu. Selkätaskun perusvaruste rengasrikkojen varalle.


3. Varasisäkumeja vähintään 2-3kpl. On huomattavasti mukavampi vaihtaa ehjä sisäkumi ajon aikana, kuin ryhtyä paikkaamaan hajonnutta tien poskessa.

4. Paikkaussetti. Jos kaikki varakumit puhkeavat, on tämäkin vaihtoehto hyvä olla käytettävissä ajon aikana. Viimeistään kotona tarpeellinen kumien paikkaamiseen.


5. Rengasmuovit







6. 4mm ja 5mm kuusiokoloavaimet (tai muut vastaavat pyörän muttereihin sopivat avaimet)


7. Kaksi juomapulloa ja niille telineet

8. Ketjuöljy




Kylmemmän kelin lisävarusteet


1. Pyöräilytakki


2. Kypäränaluspipo

3. Fleece-sormikkaat (näihin kannattaa vetää päälle sormeton pyöräilyhansikas päälle)


4. Juoksu- tms. pitkät trikoot vedettäväksi ajohousujen ja irtolahkeiden päälle


5. Kerrospukeutumisen perustekstiilejä

Tämä oli se varustevalikoima, jonka itse aikanaan joko omistin tai olin juuri hankkimmassa  maantiepyörää kotiovestani ensi kertaa kantaessani. Lista siitä mitä nykyään omistan on aavistuksen pidempi, puhumattakaan siitä mitä haluaisin omistaa. Ks. aiheestä lisää täältä.

Toivottavasti tästä kirjoituksesta on jollekin hyötyä. Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia ja lisäyksiä listaukseeni.