Liian kovaa?

Olin tänään punttiksella ja kuulin radiosta tilanteeseen hyvin sopivan uutisen. Uutisen mukaan Jyväskyläläinen kuntosali oli antanut siellä treenanneelle naiselle huomautuksen liian kovaäänisestä harjoittelemisesta. Ensireaktionani olin vähällä aspiroida treenijuomaani aimo kulauksen väärään rööriin. Näin silmissäni itkujumiin menneen salirouvan, joka henkilöauton kokoisessa ranteenpyörityslaitteessa Me Naisia lukiessaan ikävästi häiriintyi, kun joku erehtyi kyykätessään kerran ähkäisemään. Mutta nyt ei siis ollut kyse salikyylän urputuksesta vaan tilanteesta, jossa kuntosali ryhtyy viralliseen kurinpitotoimenpiteeseen liian äänekkään treenaajan taltuttamiseksi. 

Ryhdyin pohtimaan asiaa tarkemmin. Maailmassa on monenlaisia kuntosaleja. Painonnostajien ja voimanostajien pommisuojapunttiksesta on melkoisen pitkä matka wellness-henkiseen spa-kylpylä kuntosaliin. Kun nostetaan isoa rautaa, tanner tömisee, hiki lentää ja äijät ja ämmät karjuvat. Tavallisen kansan salilla on taasen tapana olla metelöimättä, rautoja ei saa pudottaa maahan, magnesium ei pölise sankkana pilvenä pitkin nurkkia. Välillä tosin tuntuu, että siellä on myös hikoileminen kielletty...

Ehkä Jyväskylän tapauksessa oli kysymys siitä, että nainen oli eksynyt vääränlaiselle kuntosalille. Viimeistä toistoa penkissä tai kyykkäyksessä haettaessa on joskus oikeasti vaikeaa olla ähkimättä ääneen, tällaisesta voi pahastua vain ammattiloukkaantuja. Mutta jos jokaikinen vatsalihasliike, askelkyykky ja hauiskääntö tuotetaan maailmaan karmivan huudon säestämänä, alkaa lehmänhermoisempaakin treenaajaa pänniä. Olisi ihan kiva treenata, jos kukaan ei karjuisi vieressä.

Mutta kaikella on puolensa:

Tänään salille mennessäni kävin pukuhuoneen vessassa täyttämässä juomapulloni. Lavuaareilla seisoi nuori mies, joka asetteli Robin-henkistä tukkaansa huolellisesti peilin edessä. Ihan ymmärrettävää toimintaa, jos on lähdössä salilta suoraan treffeille. Mutta jannulla olikin treenikuteet päällä ja hän tuli perässäni salille. Olin vähällä revetä ääneen. Tuona hetkenä kaipasin sinne pommisuojaan huutajien ja raudanpudottelijoiden joukkoon.

Saako salilla huutaa? Tai hikoilla? Pitääkö tukan olla hyvin?

Sano sinä!

Viisi treeniviikko tuli ja meni

Hiljaista on ollut Pequen blogirintamalla viimeiset viisi viikkoa. Onneksi samaa ei tarvitse sanoa harjoittelun osalta. Takana on viisi tasapainoista viikkoa, joista neljä viimeisintä ovat olleet erityisesti voimaharjoittelupainoitteisia ja melko intensiivisiä. Olen onnistunut pysymään flunssatomas-ripulittomassa tilassa, mikä on luonnollisesti edistänyt harjoituspyrkimyksiäni.

Viikko 52 (5)
Maanantai

Lepo

Tiistai
Juoksu: PK; 1h

Keskiviikko

Juoksu: PK; 2h

Torstai

Uinti: tekniikkaa ja sarjoja; 1h

Perjantai

Pyörä: Pyörätesti; 35min
Voima: Kuntosali 1h 15min

Lauantai
Uinti: tekniikkaa ja sarjoja; 1h

Sunnuntai

Juoksu: testijuoksu; 40min

Yhteensä 8h 30min

Viikko 1 (6)
Maanantai

Uinti: tekniikka ja sarjoja; 1h

Tiistai
Lepo

Keskiviikko

Uinti: tekniikka ja sarjoja; 1h

Torstai

Voima: Kuntosali; 1h 10min
Pyörä: Spinning; maksimisyketunti; 1h

Perjantai

Pyörä: Trainer; PK + 4x4min kovaa; 1h

Lauantai
Voima: Kuntosali; 1h 30min

Sunnuntai

Pyörä: spinning; PK; 1h55min
T2: 8min
Juoksu: matto; PK; 1h

Yhteensä 9h 43min

Viikko 2 (7)
Maanantai

Uinti: tekniikka ja sarjoja; 1h

Tiistai
Lepo

Keskiviikko

Uinti: tekniikka ja sarjoja; 1h

Torstai

Voima: Kuntosali; 1h 30min
Pyörä: Spinning; intervallitunti; 1h

Perjantai

Pyörä: Trainer; PK; 1h

Lauantai
Voima: Kuntosali; 2h

Sunnuntai

Pyörä: trainer; PK; 1h
T2: 8min
Juoksu: PK; 1h 13min

Yhteensä 9h 43min

Viikko 3 (8)
Maanantai

Uinti: tekniikka ja sarjoja; 1h

Tiistai
Lepo

Keskiviikko

Uinti: tekniikka ja sarjoja; 1h

Torstai

Voima: Kuntosali; 2h
Pyörä: Spinning; vauhtikestävyystunti; 1h

Perjantai

Pyörä: Trainer; PK; 1h 10min

Lauantai
Lepo

Sunnuntai

Juoksu: PK; 2h
Voima: Kuntosali; 1h 40min

Yhteensä 9h 50min

Viikko 4 (9)

Maanantai

Pyörä: Trainer; PK; 1h 10min

Tiistai
Voima: Kuntosali; 2h

Keskiviikko

Uinti: tekniikka ja sarjoja; 1h

Torstai
Lepo

Perjantai

Uinti: tekniikka ja sarjoja; 1h

Lauantai

Pyörä: spinning; PK; 1h58min
T2: 6min
Juoksu: matto; PK; 44min

Sunnuntai
Voima: Kuntosali; 1h 40min
Pyörä: spinning; PK + 4x4min kovaa; 1h

Yhteensä 10h 28min

Harjoitusviikko 52 (4)

Omalle olkapäälleni taputellen totean, että olipa hyvä treeniviikko. Pienenä särö mahtui kuitenkin mukaan. Tein tiukan punttitreenin ja vauhtikestävyys-spinningin torstaina ja pidin perjantaina lepopäivän. Tämä ei kuitenkaan riittänyt väsyneille jaloille. Lauantain pyörätestissä tapahtui harvinainen hyytyminen, en saanut sykkeitä nostettua viimeiselle kynnykselle ja jalat sanoivat sopimuksen irti kesken menon. Samalle illalle ohjelmassa ollut juoksutesti jäi tätä myöten tekemättä ja korvautui kevyellä verryttelyhenkisellä salitreenillä. Sunnuntaina mentiin taas tavalliseen tapaan.

Maanantai

Uinti: Tekniikkaa ja sarjoja; matka 2000m; aika 65min

Tiistai

Voima: Kuntosaliharjoitteita; aika 70min

Keskiviikko

Uinti: Testiuinti; aika 65min

Torstai

Voima: Kuntosaliharjoitteita; aika 70min

Pyörä: Spinning; vauhtikestävyys; aika 60min

Perjantai

Lepo

Lauantai
Pyörä: testipyöräily; aika 30min

Voima: Tekniikkaa ja verryttelyä; aika 50min

Sunnuntai

Yhdistelmä:

Pyörä: Spinning; PK-treeni; aika 1h 55min

T2: 7min

Juoksu: Matto; PK, aika 60min

Yhteensä 9h 52min

Turmion liike?

Yleensä urheilua, välillä valokuvausta. Nyt kuitenkin politiikkaa, ihan vaihtelun vuoksi.

Ammattiyhdistysliikkeellä on kunniakas historia. Teollistumisen myötä köyhille työläiselle kohtuullista palkkaa, kohtuullisia työoloja ja työaikoja vaatinut joukkovoimataho sai paljon aikaan ja ansaitsee siitä kaiken kunnian. Paljon on kuitenkin vettä virrannut Pitkän sillan alta sitten AY-liikkeen kunnian päivien. SAK:laisten yhdistysten nykypäivän hyveisiin kuuluu todellisuuden kieltäminen ja agressiivinen etujen ajaminen pienelle etuoikeutetulle porukalle mistään muusta välittämättä.

Muistan jo lukiolaisena hämmästelleeni, kuinka saatoin kouluttamattomana kesätyöläisenä tienata paperitehtaalla työskennellessäni paremmin kuin akateemisesti koulutettu äitini. Se oli kuulemma ammatinvalintakysymys, tiesi joku kertoa. Keskiverto SAK:lainen palkansaaja on jo kauan sitten noussut alemmasta sosiaalisesta luokasta ja istuu nykyään tukevasti keskiluokassa. Pätkätyöläisten ja oikeasti köyhien asiat eivät ammattiliittojen agendaan kuulu.

90-luvun lamassa teollisuus yritti pelastaa konkurssiuhan olevia yrityksiä ehdottamalla tilapäisiä palkanalennuksia, jotta massiiviselta työttömyydeltä vältyttäisiin. Yksittäiset yritykset, kuten Valmet/Valtra sopivatkin tällaisista järjestelyistä työntekijöidensä kanssa. Uhkaavalta konkurssilta vältyttiin, työt säilyivät kaikilla ja palkan menetykset korvattiin myöhemmin yrityksen päästyä uudelleen jaloilleen. Yleisellä tasolla tällainen järjestely ei tietenkään ollut mahdollista. SAK uhkasi yleislakolla, seurasi massiivinen konkurssien ja irtisanomisten aalto, suurtyöttömyys ja paljon inhimillistä kärsimystä. Kiitos SAK.

2010-luvulla hyvinvointiyhteiskuntamme on kovaa vauhtia ajautumassa kohti pahoinvointiyhteiskuntaa. Yhä useampi haluaa osalliseksi hyvinvointivaltion tuomista eduista, mutta entistä harvempi on valmis ponnistelemaan sen eteen. Ilmiselvää pitäisi olla, että työuria pidennetään. En näe mitään syytä sille, miksi terveiden kuuskymppisten pitäisi lakisääteisesti saada lopettaa työnteko ja aloittaa vuosikymmeniä kestävä palkallinen joutenolo. Eri asia on, jos ihminen todetaan työkyvyttömäksi. Nykypäivän kuusvitonen on kuitenkin terveempi kuin koskaan aiemmin, kaukana työkyvyttömästä raihnaisesta vanhuksesta. Mutta onneksi meillä on AY-liike ja demarit, joten kuusikymppisten ei tarvitse pelätä eläkevuosiensa puolesta. Espanjalainen golf-osake ei jää tyhjän pantiksi.

Elinkeinoelämän keskusjärjestö on ollut viime viikkoina näkyväsi esillä, eikä pelkästään positiivisessa valossa. Vasta rekrytoitu järjestön ykkösnyrkki on laukonut melkoisen määrän ehdotuksia Suomen pelastamiseksi taantumasta. Ja kieltämättä lähes kaikki ratkaisut pohjautuvat siihen, että työntekijöiltä nipistetään jostakin saavutetusta edusta kannattavuuden parantamiseksi. Eikö teollisuudella ole mitään muita keinoja kilpailukykynsä parantamiseksi? Mutta EK:ssa sentään on tunnustettu tosiasiat ja yritetään. Jos firmat kaatuvat tai muuttavat muille maille, työntekijän palkanalennus on sata prosenttia. .

Aivan muilla vesillä purjehtii esimerkiksi Metalliliitto. Johtajansa sanoin se haluaa jäsenilleen lisää lomaa ilman palkan alennuksia, eli suomeksi palkankorotuksen. Ei siis edes korotusten nollalinjaa, vaan korotusta.

Taantumaisessa Suomessa vuonna 2012. Matti Simula toteaakin Suomen kuvalehden kirjoituksessaan Hakaniemen herrojen tilaavan Dom Perignonia Titanicin salonkeihin.

Avuksi tarvitaan nyt teekkareita. Tampereella vaikuttava tekniikan ylioppilaiden Ei-turkulainen osakunta on erikoistunut maanirroitustoimintaan. He käyvät vuosittain Turun kaupungin rajalla ja lapioivat Turkua irti Suomesta.

Heidät pitää ensi tilassa hälyttää Helsinkiin kaivamaan SAK:laiset konttorit Pitkänsillanmyötäisesti irti mantereesta. Sitä ennen ajetaan peräkärryllinen shamppanjaa Hakaniemen torille ja päästetään todellisuudesta irti olevat AY-pamput purjehtimaan maailman meriä. Jäävuoren kohdatessaan he voivat ampua sitä vaikka lakkoaseella.

Sisäurheileva alteregoni

Alussa oli pelkkä pimeys, kunnes joku keksi hiihtää ladun umpihankeen. Alussa oli vain jäätävää sohjoa, kunnes joku keksi juosta siellä pitkän juoksulenkin. Kestävyysurheilu on karpaasihenkistä, siispä sitä harjoitetaan karpaasihenkisesti.

Ei ole sellaista suomalaisessa ilmastossa vallitsevaa olosuhdetta, jolloin ei voi lähteä juoksemaan. Ei ole niin sateista ilmaa, etteikö siellä voisi ajaa pyörällä. Kun maas'  on hanki ja järvet jäässä, saa käydä uimahallissa. Muuten kannattaa pysyä avovedessä. Eiks je?

Tein ensimmäisen myönnytyksen sisäurheilulle ryhtyessäni käymään pyöräseuramme spinning-tunneilla muutama vuosi sitten. Mikäpä sen hienompaa: etukäteen tiedossa oleva ohjelma, standardoidut olosuhteet ja orjapiiskuri paikalla. Treeni on aina tehokasta eikä se koskaan kärsi olosuhteista, säästä, liikenteestä tai tuuliolosuhteista.

Seuraavaksi hankin trainerin ja löysin itseni polkemasta työhuoneessamme aika-ajopyörällä pitkiä PK-lenkkejä pakkasilman vihmoessa aukiolevasta ikkunasta ja tuulettimen vinkuessa. Taas kerran mukavaa ja tehokasta.

Tänä syksynä tauti on pahentunut. Ryhdyin tekemään kuntosalitreeniä, jota on melko vaikea tehdä ulkona. Toki joissakin puistoissa on voimailuvehkeitä, mutta en lähtenyt niitä lapion kanssa etsimään. Käyn siis punttisalilla rehkimässä kahdesti viikossa. Juomapullo ja hikipyyhe mukanani, luonnollisesti. Ja se on kivaa!

Viime viikonloppuna tajusin jonkun pysyvästi muuttuneen. Ohjelmassa oli pitkä PK-treeni, jonka olisin perinteiseen tyylin tehnyt joko juoksemalla tai ehkä hiihtämällä. Lunta pyrytti, tiet olivat surkeassa kunnossa. Ja arvaten ladutkin. Siispä lähdin lauantaiaamuna kuntokeskukseen, jossa ilmoittauduin spinning-tunnille. En pyöräseuran vakavahenkiselle runttaustunnille, vaan sellaiselle "kaikki tsemppaa, kaikki jaksaa, kaikki ihanaa"-tunnille. Siis minä! Tunti alkoi heti järkytyksellä: olimme hädin tuskin päässeet alkuun, kun vetäjä ryhtyi antaumuksella laulamaan taustanauhan päälle Britneyn läpimurtohittiä. Hei mä yritän treenata, melkein parahdin! Mutta koska kukaan muu ei ollut moksiskaan, päättelin tämän olevan normaalia ja jatkoin pyörittämistä. 

Duracell-henkinen ohjaaja oli vilpittömän fiiliksissä kaikesta, milloin Kaija Koo:n Tinakenkätytöstä, milloin poikabändeista, milloin ysäristä tai samana iltana olevista pikkujouluistaan. Ei sille voinut vihoitella. Vedin tunnin kevyeen PK-henkeen ja jatkoin omin päin vielä toisen tunnin. Kunnes homma muuttui vielä kummallisemmaksi.

Nimittäin jatkoin treeniä kolmannen tunnin kuntosalin juoksumatolla. Ihanan tehokasta, ei pöperöistä kevyen liikenteen väylää eikä häiritseviä liikennevaloja. Ja vauhdin ja sykkeen säätely onnistuu nappia painamalla. Olin niin fiiliksissä onnistuneesta treenistäni, että epäilen asialla olleen sisäurheilevan alteregoni. Tuo et ole sinä, huutaa vanha minäni.

Nyt on lepopäivä ja katselen tuiskua ja tuiverrusta ikkunan läpi. Jos tänään olisi treenipäivä, mitä tekisin? Lähtisinkö juoksemaan? Ulos tuiskuun? Juoksumatolle? Minulle ennen täysin tuntematon kysymyksenasettelu:)

Harjoitusviikko 50 (3)

Tämä oli niitä viikkoja, jolloin harjoitteleminen on ylimaallisen kivaa ja sujuu kuin itsestään. 


Maanantai

Uinti: Tekniikkaa ja sarjoja; matka 2000m; aika 65min

Tiistai

Voima: Kuntosaliharjoitteita; aika 70min

Keskiviikko

Uinti: Tekniikkaa ja sarjoja; matka 2000m; aika 65min

Torstai

Voima: Kuntosaliharjoitteita; aika 55min

Pyörä: Spinning; maksimisyke; aika 60min

Perjantai

Pyörä: Spinning; 4x4min intervallit; aika 60min

Lauantai
Yhdistelmä:

Pyörä: Spinning; PK-treeni; aika 1h 55min

T2: 6min

Juoksu: Matto; PK, aika 60min

Sunnuntai

Lepo

Yhteensä 9h 16min

Shanghain valot

Matkustimme syksyllä Shanghaihin vajaaksi pariksi viikoksi siskoni perhettä tapaamaan ja kommunistisen Kiinan talousihmettä hämmästelemään. Säästän teidät nyt puuduttavalta matkaraportilta ja tyydyn yleisesti toteamaan matkan olleen upea. 

Sen sijaan muutama sana valokuvauksesta. Olin etukäteen innoissani matkasta myös valokuvauksellisessa mielessä, olihan tämä ensimmäinen kerta, kun pääsisin eksoottisempaan paikkaan sitten kuvausharrastukseni viime keväisen alkamisen jälkeen. 

Olin suunnitellut ostavani Kiinasta itselleni uuden teleobjektiivin ja tyhmyyksissäni jätin omani kotiin. Kiinan elektroniikkamarkkinoiden hintataso osoittautui yllättävän korkeaksi, myymälät jollakin tapaa epäilyttäviksi ja päätös olla ostamatta oli lopulta helppo. 10-20 prosentin lisäinvestoinnilla saisin suomalaisesta kaupasta takuullisen tuotteen, pitäkööt linssinsä! 

Telelinssin puute kieltämättä vähän häiritsi, etenkin pyrkiessäni ottamaan katuhälinässä huomaamattomia tilannekuvia ja tallentaa kauempaa katsellen yksityiskohtia. 

Varsinaiselle valokuvaukselle ei matkalla lopulta ollut kovasti aikaa, päivät yksinkertaisesti vain täyttyivät paremmasta tekemisestä. Ja sisävalokuvauksesta, päätähtenään kaksi lattialla mouhuavaa typykkää. Ja se kuvaaminen osoittautui taas kerran älyttömän vaikeaksi. Omasta pikkutaaperosta kyllä saa kivoja kuvia (subjektiivinen arvio), mutta yritäpä napata kadulla kulkiessasi kiinnostava valokuva tuntemattomasta kohteesta. Lähes mahdotonta.

Kuvia tuli kyllä otettua ja niistä suurin osa oli hirveää scheissea. Alla olevaan kollaasiin olen valinnut muutaman mielestäni onnistuneen tai ainakin itseäni mielyttävän otoksen. 

Shanghain valot. Tätä joen takaa kuvattua Pudongin valomaiseemaa ei vain voinut olla kuvaamatta. Klisheinen otos, mutta kivan näköinen.

16mm  f/2,8  1/60s  ISO 3200

Kaiken markkinaloiston keskeltä tähän kuvaan tallentui sekä kiinalainen pyykinkuivaustapa että kommunistishenkistä betonista ankeutta.

35mm  f/4,0  1/3200s  ISO 640

Korkeaa ja vielä korkeampaa. Shanghain Kahvatalo ja heijastuksena rakennustyömaa, jossa on nousemassa vielä korkeampi pilvenpiirtäjä

16mm  f/4,0  1/1600s  ISO 200

Ylläolevan Kahvatalon ravintolan ikkunasta: Lasin aiheuttama heijastuma ja sävyvaikutus tekivät kaupunkinäkymästä pienoismallimaisen ja hauskasti epätodellisen.

16mm  f/4,0  1/500s  ISO 200

Kaupungin vanha puoli, vaimo, auringonlasku ja teatreelinen pilviasetelma.

19mm  f/9,0  1/500s  ISO 100

Kaupanpitäjä akuankka-henkisessä kulkupelissään.

50mm  f/1,4  1/800s  ISO 100

Ryhdyin myös häävalokuvaajaksi. Kaunis morsian.

50mm  f/5,0  1/125s  ISO 400

Vapauden tyttö.

50mm  f/1,4  1/320s  ISO 2000

Tulevaisuuden maailmanhallitsijat

50mm  f/6,3  1/100s  ISO 200

Tältä Kiinani näytti linssin läpi. Tuleville Shanghain matkaajille voin todeta, että kuvaamista kyllä riittää. Ehkä hauskinta oli liikkua ja tarkkailla paikallisten touhuja. Minulla on mm. kuvasarja kanan tappamisesta paikallisella torilla, asiakas valitsi eläimen ja myyjä avasi kurkun saman tien. Todellista elävää ravintoa (kuva sensuroitu, koska tämä on K-0 blogi). Pitempää telezoomia olisi tosiaan tarvittu, kiinalaiset eivät erityisemmin pitäneet länsimaisesta valokuvaajasta. Vaikka samaan aikaan itse olin heille täysin avointa valokuvausriistaa.

Päivän soundtrack

Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen...

löysin itseni eilen murtomaaladulta. Sukset unohtuivat aikanaan lapsuudenkodin ullakolle, vaikka olin lukioaikoina hiihdellyt melko innokkaastikin. Mutta nyt oli tullut aika kaivaa sukset naftaliinista. Suksien pohjassa oli majaillut "ties mikä"-luistovoide kymmenen vuotta. Lapsuuden kodissani voiteluvälineet olivat helposti käsillä ja suksien voitelu oli rutiinitoimenpide. Nykyään en omista ainoatakaan purnukkaa, voiteluraudasta puhumattakaan. Päätin käydä kerran testaamassa touhua vanhoilla pohjilla, voiteluvälineet ostaisin, jos päättäisin vielä lähteä ladulle toisen kerran.

Omistan tavalliset perusluistelusukset, mutta mononi olivat täysin ala-arvoiset rimpulat, joihin muistin kypsyneeni jo kymmennen vuotta sitten. Kaupasta siis uudet luistelukengät ja nokka kohti Paloheinää.

Yhdistelmä, johon kuului pikkupakkasen ja sunnuntaisen hiihtoryntäyksen pehmentämä latupohja, huonosti luistava suksi ja vuosikymmenessä täydellisesti unohtunut hiihtotekniikka, varmisti sen, että peruskestävyyslenkiksi suunnitellusta hiihtoharjoituksesta ei tullut mitään. Ensimmäinen kerta menisi siis tekniikkaa muistellessa ja lihaksia totutellessa. Sykemittaria ei kannattanut tuijottaa, sillä PK-alueella en olisi päässyt kiipeämään ainoatakaan mäkeä.

Kaksi tuntia ähellystä ja parikymmentä kilometria olivat päivän saldo. Hiihto alkoi loppua kohden sujua jo kohtalaisesti, vielä kun saadaan suksi luistamaan kunnolla... Mukavaa oli ja uudestaan on päästävä.

"Hiihtäminen on suomalaisille kolmanneksi tärkein huvittelumuoto kännäämisen ja ylivilkkaan seksielämän jälkeen."  -Hikipedia

Harjoitusviikko 49 (2)

Toinen uudenmuotoinen harjoitusviikko on takana. Tein lajikohtaiset lähtötestit, jotka on tarkoitus toistaa noin kuukausittain harjoitusvasteiden seuraamiseksi. Ja jotakin täydellisen uutta mahtui myös mukaan, siitä tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.

Maanantai

Uinti: Tekniikkaa ja sarjoja; matka 2000m; aika 65min

Tiistai

Voima: Kuntosaliharjoitteita; aika 70min

Keskiviikko

Uinti: 8x200m testiuinnit; aika 65min

Torstai

Lepo

Perjantai

Voima: Kuntosaliharjoitteita; aika 70min

Pyörä: Spinning; 4x4min intervallit; aika 50min

Lauantai

Pyörä: trainer; testi-intervallit; aika 35min

Sunnuntai

Juoksu: testi-intervallit; aika 40min

Hiihto: luistelu; PK/VK; k-syke 148; matka 20km; aika 2h

Yhteensä 8h 35min

Uusin eväin

Elo-syyskuussa päättyneen harjoittelu- ja kisakauden jälkeen mielessäni vallitsivat varsin ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta olin onnistunut. Uusi henkilökohtainen ennätys Ironmanilla, maratonilla ja puolimaratonilla, ei pöhkömpää. Joroisten kisa meni penkin alle, mutta siitä toivuin yllättävänkin nopeasti.

Toisaalta pallo tuntui olleen täysin hukassa jo pitkään, sen huomasi heti harjoituskalenteria vilkaisemalla. Tiesin varmasti, että ajoittain suuretkin treenimäärät tuskin olivat tulleet oikein kohdennetuiksi. Juoksukunnon ajoitus kevään maratonkisoihin oli kohdillaan, mutta muilta osin harjoituskalenterin punainen lanka jäi itseltänikin ymmärtämättä. Olin touhunnut kaikenlaista, mutta etenkin kesällä, kaikkein kriittisimmillä hetkillä, harjoitukset usein toistivat itseään ja olin tinkinyt heikkouksieni harjoittamisesta.

Perhe-elämä ja työt asettavat harrastajaurheilijalle tiukat raamit, joiden puitteissa luovalla suunnittelulla olen pystynyt harjoittelemaan n. 7-10h viikossa. Kisakaudella harjoittelin enemmänkin, mutta koko vuoden keskiarvo oli 8,5h/viikko. Juoksun osalta saavutin pidempiaikaiset tavoitteeni, joten sen osalta tulevaisuuteen ei kohdistu merkittäviä intohimoja. Ainoa mielekäs tavoite olisi sub-kolmonen maratonilla, mutta se käytännössä vaatisi omistautumisen pelkästään juoksulle.

Sen sijaan halu kehittyä triathlonistina on todella kova. Olin syksyn kynnyksellä tilanteessa, jossa vanhanlainen harjoittelu oli tullut tiensä päähän. 

Tekemiseen olisi pakko saada uudenlaista ryhtiä, jotta tulostavoitteet voitaisiin asettaa haluamalleni tasolle. Päätin etsiä itselleni kunnollista asiantuntija-apua, jotta homma saataisiin niin sanotusti uuteen nousuun. Ystäväni avustuksella tällaista apua onneksi löytyi kohtalaisen helposti ja nyt ensi kauden suunnitelmat on luonnosteltu yhdessä todellisen ammattilaisen kanssa. Palaan näihin yksityiskohtiin myöhemmin. Totean vain, että ensimmäinen uudenmuotoinen harjoitteluviikko on takana, enkä muista, milloin viimeksi olisin ollut näin innostunut harjoittelusta.