Koira on siitä sukkela eläin, että ruokakomeroon karattuaan se saattaa popsia kaapin sisältöä holtittomassa ahmimispuuskaassaan niin antaumuksella, että seurauksena on mahalaukun repeäminen ja melko nopea manan majoille siirtyminen. "Viisaamminkin olisit voinut toimia" toteaa omistaja Mustille ja kuoppaa sen nopeasti ennen lasten kotiin tuloa ja kertoo heille haukun päättäneen muuttaa Ruotsiin.
Pitää olla pikkusen...Ihmisen on syytä kuitenkin olla tuntematta liikaa ylemmyydentunnetta itsensä hengiltä syöviä lemmikejään kohtaan. Kun katsoo maailmaa tavallisen ihmisen silmin, niin nähdä voi sen lihavuuden... Tämän maailman ihmiset syövät parhaillaan itseään hengiltä, vauhti on vaan hitaampi mutta lopputulos yhtä tappava.
Arvostettu brittiläinen lääketieteenjulkaisu The Lancet nosti tänä syksynä artikkelisarjassaan kattavaan tarkasteluun globaalin lihavuusepidemian. Ja se oli melkoisen karua luettavaa. Liikamäärin maallista hyvää luidensa ympärille on maailmassa tällä hetkellä kartuttanut 1,46 miljardia ihmistä, joista lihavia (BMI> 30kg/m2) on 502 miljoona. Ja mansikkana kakun päällä on 170 miljoonaa lihavaa lasta.
Lihavuusepidemia on levinnyt lähes kaikkialle maailmaan ja se käyttäytyy tyyppillisesti seuraavasti: Köyhän maan kehittyessä lihoaa ensimmäisenä yhteiskunnan yläluokka, mutta varallisuuden kasvaessa lihavuustaakka siirtyy vaikeimpana alempiin/alimpiin sosiaaliluokkiin. Kehittyneissä länsimaissa lihavuusepidemia halkaisee kaikki sosiaaliluokat, punkeroita löytyy sekä toimitusjohtajista että puistokemisteistä, vaikka myös täällä ongelma on suurimmillaan köyhemmissä väestönosissa.
Toisin kuin muissa ihmiskunnan vitsauksissa, kuten tupakoinnissa, lihavuuden kasvu ei ole taittunut tai lähtenyt laskuun missään maailman kolkassa. Me siis lihoamme ja lihoamme.
Tupakointi on hieno esimerkki siitä, miten vielä muutamia vuosia sitten täysin arkipäiväisestä ja hyväksytystä tavasta on tullut hankala epäsosiaalinen haitta, tupakoijat palelevat nykyään takapihalla syöpäkääryleineen. Ei se silti sitä tarkoita, että sota tupakkaa vastaan olisi voitettu, mutta asenneilmapiirissä on tapahtunut hieno muutos.
Lancetin artikkelien kirjoittajat peräävät yhteiskunnallista ja poliittista heräämistä lihavuusepidemian edessä. Mukaan halutaan sekä terveydenhuollon toimijat että muut yhteiskunnalliset vaikuttavat tahot. Ihmetystä herättää taas kerran hidas ja kankea reagoiminen ongelmaan, joka on ollut nähtävissä jo pitkään.
Lihavuus oli pitkään evolutiivinen etu eloonjäämistaistossamme. Pläskin ihannointi kuului pula-ajan mummojen ajatusmaailmaan, mutta heidän jo muutettua kirkkomaalle voisimme päivittää ajatusmaailmamme tälle vuosituhannelle. Lihavuudesta pitää voida ja uskaltaa puhua. Niin kauan kun yksilö on yhteiskunnan jäsen ja suunnitelee maksattavansa mahdolliset lihavuuskompilkaatioidensa kustannukset veronmaksajilla, ei lihavuus ole hänen yksityisasiansa vaan yhteiskunnallinen ongelma. Ja siihen vaikuttavista tekijöistä tulee keskustella avoimesti, muistaen se perusfakta, että syyllistäminen on helppoa ja muutos vaikeaa.
Elintason nousu avasi ihmiselle komeron oven. Kuka houkuttelisi hänet sieltä pois..?Lähde: The Lancet, volume 378, 27 August 2011
24 kommenttia:
Itseäni säälittää erityisesti lihavat lapset. Se on kamalaa miten vanhemmat, aikuiset ihmiset sallivat lastensa lihavuuden. Toki usein myös vanhemmat itse ovat hyvin ylipainoisia ja heidän suhteensa ruokaan ja liikuntaan on täysin vääristynyt. Mutta ristiriitaisimpia ja kammottavimpia on sellaiset tilanteet, joissa vanhemmat ovat normaalipainoisia, tai jopa hoikkia ja lapsi todella lihava. Lapsi on siis kasvatettu syöttämällä? Lahjottu, kiristetty ja palkittu ruoalla? Hänelle on osoitettu rakkautta ruoalla? Vamhemmat ovat katsoneet vierestä, kun lapsi syö iltapalalla viidettä pannukakkupalastaan. "On niin suloista, kun Riku-Petterille ruoka maistuu niin hyvin."
Jos lapsi on pienestä lähtien lihava, jättää se häneen varmasti isot henkiset arvet. Jostain syystä muistan nimittäin vielä varsin elävästi 20 vuoden taaksen ja sen miten "hellävaraisesti" samanikäiset kohtelivat lihavia kavereitaan.
Tiedätkö tai oletko lukenut jostain että miten moni <7 v selkeästi ylipainoinen on selkeästi ylipainoinen vielä >20 v:kin? Villi arvaukseni voisi olla 90%...
Int J Obesityssä vuonna 2009 oli isohko tutkimus aiheesta. En pääse nyt kotikoneelta sitä lukemaan, mutta palataan asiaan maanantaina:)
Tuo on jotenkin niin vaikea asia. Esim. tupakoinnin paheksuminen on jotenkin "hyväksyttävämpää" kuin lihavuuden - tupakointihan on jotain mitä ihminen tekee, lihavuus taas ihmisen ominaisuus, vaikkakin useimmiten ihan itse aiheutettu sellainen.
Työskentelin 3 vuotta lukioaikana/opiskelujen alkuaikana ruokakaupan kassalla ja leikittelin jatkuvasti ajatuksella, että keksittäisiin sääntö, joka kieltäisi kaloripommien myymisen lihaville ihmisille ja etenkin lihaville lapsille samalla tavoin kuin esim. päihtyneille tai alaikäisille ei myydä alkoholia. Tietenkään ajatus ja tuollainen kielto ei toimisi käytännössä, mutta välillä olisi tehnyt mieli soveltaa sitä ominpäin.
Teki niin järjettömän pahaa katsella vierestä perheitä, joissa vanhemmat olivat vaarallisen lihavia ja alle kouluikäiset lapset hyvää vauhtia kasvamassa vähintään samankokoisiksi. Ostoskärryt olivat täynnä eineksiä, etenkin nakkeja, ranskalaisia, pitsoja jne.. ja mitään vihanneksiin viittaavaa ei juuri näkynyt joukossa. Sääliksi kävi ja käy edelleen juuri näitä lapsia, jotka oppivat vääristyneen ruokavalion jo pieninä ja todennäköisesti kärsivät siitä kasvaessaan jos eivät vakavien sairauksien myötä, niin vähintäänkin koulukiusattuina... Tosi ruusuinen tulevaisuus.
Voisin avautua aiheesta vielä vaikka kuinka, mutta enpä taida täyttää kommenttiboksiasi ärsytykselläni. Tulin nimittäin vain sanomaan, että taas kerran varsin HYVÄ KIRJOITUS!
terpu: Täällä saa avautua ihan vapaasti, anna tulla vaan. Myyntikieltoajatus on hyvä mutta samalla täysin mahdoton. Samoin on oma utopiani, jossa BMI:stä tehtäisiin ihmisen henkilökohtainen veroprosentti, maistuis laihduttaminen ihan uudella tavalla. Alipainoisuuden ehkäisemiseksi myös liian matalista painoindekseistä pitäisi jotenkin rokottaa... No joo, jos tää olis helppoa, olisi ongelma ratkaistu jo kauan sitten.
Alma: Palaan kysymykseesi huomenna, asia pääsi unohtumaan.
Kertooko lääkärin mielestä BMI todella koko totuuden? Ok, lihaksia ei voi olla miten paljon tahansa mutta silti...
Eva
Eva: Painoindeksi on yksi tapa asettaa ylipainolle ja lihavuudella raja-arvo. Joskus lihaksikkailla ja urheilullisilla ihmisillä saattavat rajat ylittyä vaikkei kysymys olisikaan lihavuudesta. Ja lapsilla BMI:n tulkinta pitää tehdä vertailuna ikää vastaavaan tason persentiilikäyriin. Kuitenkin BMI on toistaiseksi paras tapa luokitella ylipainoa ja toisaalta ylipainoepidemia on täysin kiistaton mitä tahansa lihavuuden mittaria käytettäessä.
Lihavuus on sikäli luokkasidonnainen vitsaus, että siitä kärsivät muita enemmän alempiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat. He syövät epäterveellisemmin ja harrastavat vähemmän liikuntaa; lisäksi esimerkiksi alkoholinkäyttö ja tupakointi on näissä ryhmissä yleisempää. Yhteys elintason nousun ja lihavuusepidemian välillä ei siis ole ihan noin suora - nykypäivänä halvempi ruoka tuppaa olemaan sitä epäterveellisempää, eikä vähävaraisilla ole välttämättä mahdollisuutta tehdä oman terveytensä kannalta optimaalisimpia ratkaisuja. Esimerkiksi kasvisten ja hedelmien hinta voi olla köyhälle liian korkea. Tässä voisi olla yhteiskunnallisen ohjauksen paikka.
Toisaalta pitää muistaa, että sosioekonomiset terveyserot eivät palaudu vain elintapoihin, ja siksi pelkkä valistus ei riitä. Erilaiset elämän huono-osaisuudet kun kasautuvat helposti tietyille ihmisille ja terveyserot ovat yksi tätä "pakettia". Kun kamppailee vaikka työttömyyden ja ehkä sen seurauksena syntyneiden mielenterveysongelmien parissa (työttömyys lisää esim. masennusta!), niin terveelliset elämäntavat eivät välttämättä ole ensimmäisenä prioriteettilistalla.
Sofia: Kiitos hyvästä kommentistasi. Lihavuudesta kärsivät länsimaissa eniten nimenomaan alempien sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvat ihmiset. Mutta erittäin köyhissä maissa elintason nousu on tyypillisesti ensin lihottanut ylempiä sosiaaliluokkia, koska alemmat luokat ovat edelleen olleet puutteessa. Kun koko kansa on päässyt yltäkylläisyydestä osingoille, alkaa lihavuusepidemia siirtyä juuri kuvaamallasi tavalla köyhempiin väestönosiin.
Lihavuus on, kuten mainitsit, usein osa suurempaa ongelmavyyhtiä. Kasviksia syövät ja liikuntaa harrastavat ne, joiden "vähiten" tarvitsisi, vaikeassa elämäntilanteessa elintapojen kohennus tärkeysjärjestyksessä se viimeinen asia. Tosin se saattaisi olla joskus osa ratkaisuakin...
Tuo veroprosentiksi henkilön BMI on usein kuultu, ja täysin typerä ja lapsellinen kommentti. Se aiheuttaisi mitä suuremmassa määrin painon kanssa jojoilua ennen yleisiä punnituspäiviä, jolloin kerran vuodessa mitattaisiin ihmisten veroprosentti. Vai olisiko punnituspäivät esimerkiksi kerran kuukaudessa, mutta olisiko valtiolla varoja järjestää punnituksia niin usein? Ihmiset paastoaisivat ja laihduttaisivat terveytensä menettämisen uhallakin kiloja pois ennen punnituksia. Muutenkin teksti oli mielestäni melko ylimielisesti kirjoitettu. On helppo kirjoittaa, että ihmiset oat lihavia, koska syövät liikaa. Kannattaisiko mieluummin miettiä mikä saa heidän syömään liikaa? Mikä yhteiskunnassamme on vialla, kun ylipainoisia on niin paljon.
Jos olet lääkäri kuten joku aiemmin kirjoitti, niin toivon, että työssäsi et ole noin mustavalkoinen ja laput silmillä. Tarinoita ja syitä on ihan yhtä monta kuin ihmistäkin. Asiat eivät ole niin helppoja kuin kirjoitat. Jos maailmankatsomuksesi on todellakin tällainen kuin kirjoituksestasi saa kuvan, niin toivon, etten joudu koskaan vastaanotollesi vaikka olenkin hoikka ja sopusuhtainen. Tällaisen kirjoituksen voisi kuvitella jonkun 15-vuotiaan kirjoittamaksi, jonka ei ole koskaan tarvinut vielä kyseenalaistaa totalitaarisia mielipiteitään.
Tamariini: Ikävää että provosoiduit kirjoituksestani.
Blogitekstien yhtenä tavoitteena on herättää keskustelua ja siksi tyylivapaana kirjoitusmuotona asioiden esittäminen "kärkkäästi" on enemmän kuin suotavaa. Varsinkin aiheesta, josta on hyvä saada keskustelua ilmoille, muurahaispesän sohaiseminen on oikeen mainio juttu!
Ja Tamariini: eiköhän tuo usein kuultu "BMI veroprosentiksi" ole lähinnä kärjistetty, utopistinen ja ongelmaan herättävä lausahdus, jonka ideana (samoin luultavasti kuin Pequenkin) on saada ihmiset ajattelemaan asiaa lähinnä sen valtavuuden ja yleisyyden vuoksi, ei käytännönjärjestelyjen kannalta :) toki viihdyttäväähän sitä on noinkin ajatella! Jos kirjoittaja on lääkäri (ei ainakaan taida tätä siinä roolissa kirjoittaa!), hänellä luultavimmin on kokemusta ja tietoa vallitsevasta kansan terveydentilasta ja laajasta ylipainon mukanaan tuomasta ongelmakirjosta. Ei ole kuitenkaan reilua tai perusteltua olettaa, että hän toimisi ammatissaan samalla tavalla, asenteitaan provosoivasti esiin tuoden, sellainen ei kuulu lääkärin etiikkaan. Teki kirjoittaja mitä hyvänsä, niin fiksua tekstiä joka tapauksessa!
Ja muuten: kyllä sitä ainakin opiskelijabudjetilla (=aika vähällä) saa syötyä oikeen terveellisesti: been there, done that. Koittakaapa, jos ette usko!
Anonyymi: Sinua edeltänyt kommentoija todisti lausunnollaan tekstini osuneen juuri sinne minne sen piti.
Opiskelija on Suomessa kaikista köyhin kansalainen, opintotukea vähäisempää toimeentuloa ei tässä valtakunnassa saa kukaan. Ja opiskelijamaailmassa ei tietääkseni vello massiivinen ylipaino-ongelma.
Jollakin tapaa lihavuuskeskustelu saa usein varsin "vasemmistolaisia" piirteitä, ongelma halutaan nähdä vain yhteiskunnallisena yksilön vastuuta vähätellen. Asiaa ei pidä ajatella kummaltakaan äärilaidalta, mutta mielestäni keskustelu voisi siirtyä hieman "keskustalaisempaan" suuntaan.
Peque: Ikävää, ettet viitsi ottaa enempää kantaa kommentiini.
Tamariini: Jos koet kirjoitukseni mustavalkoisena ja totalitaarisena, en usko voivani sitä mielipidettä muuttaa. Sallittakoon mielipiteesi sinulle.
Peukku!
Anonyymi: Peukku takaisin!
Mä ymmärrän jollain tasolla Tamariinin pointin, sillä olen itsekin lopen uupunut nykypäivän ainaiseen lihavuuskeskusteluun. Kuten sanoit, syyllistäminen on helppoa ja muutos vaikeaa. Tekstistäsi (niin kuin ihan mistä vaan) voi saada helposti syyllistävän vaikutelman, jos sitä tietyssä mielentilassa lukee. Joten siinä mielessä ymmärrän Tamariinin avautumisen.
Mun mielestä olisi myös hyvä keskittyä siihen, miksi ihmiset syövät liikaa ja lihovat kuin siihen että läski = huono ihminen. Olen sairastanut teini-iässä anoreksian ja olen ammatiltani psykologi, joten näitä juttuja joutuu kyllä päivittäin miettimään. Mietin vaan, että miksi ihmeessä painosta on tehty niin iso asia? Terveelliset elämäntavat ovat juu hyvä, mutta kun niiden noudattamiseen ympäristö luo niin kovat paineet että metsään mennään helposti. Ja toisaalta, jos joku ei välitä itsestään sen vertaa, että noudattaisi edes suht. terveitä elämäntapoja niin ei ole mun ongelma, ei siihen paljoa pysty kukaan muu vaikuttamaan vaikka kuinka paasaisi lihavuuden vaaroista ja siitä yhteiskunnalle koituvista kustannuksista. Kukin eläköön ja kuolkoon niin kuin haluaa.
Mun pointti oli ehkä se, että lihavuusongelmalle on vaikea yhteiskunnan tasolla tehdä yhtään mitään. Ihminen syö, koska se on biologisesti ohjelmoitu niin tekemään ja kun ei tästä maailmasta ruoka kuitenkaan lopu niin läskejä tulee aina olemaan. Eikä syyllistäminen johda kovin pitkäjänteisiin tuloksiin.
Äh en tiedä. Vaikeita juttuja ja ehkä se on vain minä, mutta läskikeskustelua tulee joka tuutista enkä mä enää jaksais yhtään!
P.S. Ihailtava triathlon-suoritus!
N
N: Oletko oikeassa, lähes mistä vaan voi halutessaan provosoitua. Kysyisin kuitenkin, oliko tekstissäni jossakin sellainen kohta, jossa ylipainoista ihmistä pidettiin jotenkin huonompana?
Olen täysin eri mieltä kanssasi siitä, etteikö yhteiskunnan tulisi yrittää puuttua ylipainoepidemiaan. Perustelu: Jos eläisimme täydellisessä "uudisraivaaja"-yhteiskunnassa, jossa kaikki olisivat oman onnensa seppiä, tienaisivat elannon, pitäisivät rahat ja huonon tuurin käydessä maksaisivat kaiken itse. Ja jos ei rahaa olisi... No, kurjempi juttu. Tällaisessa yhteiskunnassa yksilö saa tehdä itselleen mitä lystää, se ei ole muilta pois. Typerät valinnat elämässä kaatuvat yksilön itsensä niskaan ja maksettavaksi (tämä siis utopiaa).
Mutta niin kauan kun yhteiskunnan oletetaan hoitavan ylipainoista johtuvat sairaudet, toisaalta tupakoinnin aiheuttamat sairaudet, alkoholismin aiheuttamat sairaudet ja vaikka liikenneonnettomuuksista johtuvat vammat, on yhteiskunnalla mielestäni oikeus yrittää vaikuttaa näihin asioihin valistuksella, verotuksella, kypäräpakolla jne. On siis melko itsekästä ajatella, että "ihminen eläkööt ja kuolkoot miten lystää" ja olettaa yhteiskunnan maksavan kaiken kyselemättä ja asiaan puuttumatta.
Vaikeita juttuja, ei helppoja ratkaisuja.
Mun mielestä sun tekstissä ei ollut selkeää kohtaa, jossa ylipainoista pidettäisiin huonompana, muuta kuin toki tekstin koko pointti (ylipaino on huono juttu niinkuin tietty onkin), mutta kuten sanottu, jos asia jotakuta läheltä koskettaa, koko aiheen käsittely saa aikaan melkosia reaktioita. Todella selkeä virke mutta ehkä tajuatte pointin...
Niin, vaikeita juttuja ja vielä vaikeampia ratkaisuja - mä taidan olla hieman kyynistynyt tän asian suhteen. Olen siinä täysin samaa mieltä, että asiaan pitäisi saada muutos, tottakai! Ei tässä hyssyttelemään pidä ruveta. MUTTA kysymys kuuluukin miten? Muutos kuitenkin lähtee jokaisesta itsestään, ei siihen mitään ihmelääkettä yhteiskunnan tasolla ole. Ja jos yksilöä ei kiinnosta oman terveyden hoito vaikka siihen kuinka kannustettaisiin ja annettaisiin keinoja niin aika vähän on siinä vaiheessa tehtävissä. Kysymys kuuluukin mistä saataisiin laaja asennemuutos...
N
N: Esittämäsi kysymys "miten" on juuri se tuhannen taalan tai kilon kysymys, joka pitäisi yrittää ratkaista. Nämä kansainväliset tutkimukset ovat välillä niin lohdutonta luettavaa, että tekisi mieli vastata että "ei mitenkään". Ihminen on ohjelmoitu varastoimaan energiaa, se on koko lajikehityksen aikana ollut yksi oleellisista selviytymistä lisäävistä ominisuuksista. Muutos ruoan saatavuudessa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikan, tällaisilla aikaväleillä ei evoluution mittakaavassa tapahdu yhtään mitään. Rasvaa varastoidaan vaikkei enää tarvitsisikaan.Kyse on siis taistelusta ihmisen biologiaa vastaan ja sekös on vaikeaa.
Olen siinä määrin vanhanaikainen, että uskon kuitenkin valistukseen ja ehkä jopa verotukseen ruokakulutusta ohjaavana tekijänä. Elitarveketeollisuus on myös mielenkiintoinen voima tässä keskustelussa, sen etu ei todellakaan ole aina yksilön edun kanssa sama.
Ajauduin tänne Alman blogin kautta ja ehkä lievä sunnuntai-illan alakuloisuus ei ole oikea mielentila kommentointiin, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Alkuperäinen blogikirjoitus ei juurikaan herättänyt tunteita, mutta kirjoittamasti kommentit sitäkin enemmän.
Itse olen ollut lapsena pulska, välillä laiha ja sittemmin lihoin uudestaan. Minulla ei ole minkäänlaista painonhallintaosaamista eikä normaalia suhdetta syömiseen. Suhteeni ruokaan on suoraan sanottuna kieroutunut. Olen korkeasti koulutettu, älykäs ja tiedän kyllä mitä ja miten pitäisi syödä. En kuitenkaan pysty siihen, en sitten millään. Kävin kaksi vuotta terapiassa täysin omalla kustannuksellani ja siellä sain setvittyä oikeastaan kaikki mieltä painaneet ongelmat -paitsi syömiseen. Ihankuin muuten kovin loogisessa ajattelussani olisi joku musta aukko kun ajattelen ruokaa. Liikunnan suhteen tätä ongelmaa ei ole ja olenkin hyvässä kunnossa.
Vaikka BMI veroprosentiksi on provosointia, paljastaa se mielestäni kuitenkin henkilön arvoista paljon. Toivon totisesti, että et ole koskaan minua hoitanut lääkärinä etkä tule hoitamaankaan. BMI:ni on tällä hetkellä n. 28 (joka muuten on vähemmän kuin veroprosenttini, eli tällä perusteella minun kannattaisi tukea ajatustasi!), eli määritelmällisesti olen lievästi ylipainoinen. Löydän kivoja vaatteita ja ainakin joskus koen olevani ihan siedettävän näköinen. Silti minua hävettää käydä jumpassa, salilla, lääkärissä, vaateostoksilla, uimahallissa, rannalla, istua bussissa, syödä ulkona ja muutenkin olla olemassa. Työelämässä olen menestynyt ja minua pidetään henkilönä jolla on hyvä itsetunto ja joka uskaltaa olla sitä mitä on. Kuitenkin, aina kun olen lenkillä ja joku juoksee minusta ohi, ajatukset kiertävät vain rataa "tuo ajattelee, että koska olen läski en jaksa juosta". Lieväkin ylipaino hävettää niin tolkuttomasti, että välillä tuntuu vaikealta lähteä töihin. Lenkille ja salille meneminen vaatii hemmetinmoista psyykkausta joka kerta, joka on pidemmän päälle melko kuluttavaa. Joskus yritän lohduttautua sillä, että eivät ihmiset toisista välitä. Tiedän kuitenkin, että monen ajatukset kulkevat samaa rataa kuin arvon bloggarin.
Lihavuus on joltakin osin tiedon puutetta ja vääriä valintoja. Jos asiaa ajattelee mikrotasolla, oikean valinnan ja väärän valinnan tekeminen on yhtä helppoa juuri sillä hetkellä. Esimerkiksi minun kohdallani on kuitenkin kyse jostakin suuremmasta ja syvemmästä johon tuskin voisi valtio-ohjauksella vaikuttaa. Useimpina päivinä toivon, että ei olisi erilaista ruokaan vaan ainoastaan sopivan energiapitoista ja ravinnerikasta polttoainetta jota annosteltaisiin sopiva määrä valtion toimesta tai ettei minun enää koskaan tarvitsisi syödä mitään. Siinäoä pähkinä purtavaksi kaikille lihavuuden hoitajille.
Anonyymi:
Tuo BMI-kommenttini oli vastaus edellisen kirjoittajan ehdotukseen siitä, että ylipainoisilta pitäisi kieltää rasvaisten ruokien ostaminen. Jos tekstin lukee ajatuksella ja ilman tarkoituksellista halua ottaa siitä nokkiinsa, ymmärtää tuon veroprosenttiheiton mahdottomuuden. Eihän tupakoitsijoillakaan ole korkeampaa veroprosenttia vaikka he sairastavat enemmän.
Kirjoituksessasi on paljon hyvää, mutta paljastat sen sävyssä kuitenkin juuri sen, mikä koko lihavuuskeskustelua vaivaa. Eli asiasta on lähes mahdoton puhua ilman, että jollekin tulee aina paha mieli.
Markkinavoimat ohjaavat meidän kulutustottumuksia varsin suvereenisti. Miksei joku muukin taho, kuten valtio tai terveydenhuolto siihen myös pystyisi. Ei ehkä jokaisen yksilön tasolla, mutta mitään suuria linjauksia ei koskaan tule tehdäkään yksittäisen ihmisen kokemusten perusteella.
Onko kirjoittaja tosiaan sitä mieltä, että välinpitämättömyys ("lohduttaudut sillä etteivät ihmiset välitä!!") on oikea tie ja "arvon bloggareiden" ja muiden lihavuusongelmasta huolestuneiden ihmisten kommentointi pitäisi vaientaa? Suosittelen tutustumaan tuohon alkuperäisen kirjoitukseni viitteenä olleeseen artikkelisarjaan, voit sen jälkeen pohtia asiaa uudestaan.
Viimeisimmän anonyymin kommentti oli hyvä. Nimittäin ihmiset, jotka ovat itse olleet koko elämänsä normaalipainoisia, eivät voi ymmärtää, millaista on kamppailla koko elämänsä paino-ongelmien kanssa. Heidän mielestään läskien pitäisi vain lopettaa herkkujen ahtaminen kitusiinsa ja that´s it, ongelma ratkaistu. Itse olin jo lapsena lihava ja sen jälkeen olen laihtunut ja lihonut useita kertoja, tällä hetkellä olen taas painavimmillani. Ongelmana ei minullakaan ole liikkumattomuus, pidän liikkumisesta ja liikunkin keskimääräistä enemmän. Lapsuudestani johtuvien henkisten ongelmieni vuoksi suhteeni ruokaan on vain täysin sairas, enkä tule luultavasti koskaan kykenemään ns. normaaliin syömiseen. Ongelma on varmasti samantyyppinen kuin alkoholistilla, paitsi että alkoholisti voi lopettaa juomisen kokonaan, kun taas syömistä ei voi lopettaa kokonaan. Olenkin jokus toivonut, että keksittäisiin jonkinlainen "ravinnepilleri", jonka voisi ottaa kerran päivässä ja joka tekisi syömisen kokonaan tarpeettomaksi. Mikä tämän vuodatuksen tarkoitus tai hyöty sitten oli...? En tiedä, Ehkä haluaisin vain jollain lailla kyseenalaistaa sitä syyllistämisen ilmapiiriä, joka lihavuus-keskustelun ympärillä nykyään tuntuu vallitsevan. Paitsi että ylipaino on pilannut suuren osan elämääni, tuntuu välillä siltä, että lihavat ovat nykyään jonkinlaisia syntipukkeja, joiden pitäisi jatkuvasti muistaa tuntea syyllisyyttä paitsi yhteiskunnalle tuottamistaan kustannuksista myös siitä, että "normaali-ihmisten" mielestä läskit yksinkertaisesti ovat vaan vastenmielisiä katsella.
Taas yksi anonyymi:
Olisin toivonut alkuperäisen kirjoitukseni sekä sen innoittajan toimineen artikkelisarjan pohjalta enemmän epidemiologista yleisen tason keskustelua lihavuusongelmasta, onhan se edelleen ainoa (enemmän tai vähemmän) itse aiheutettu vitsaus, joka lisääntyy kaikissa maailman kolkissa, kaikissa sosiaaliluokissa.
Henkilökohtaiset kertomukset toki alleviivaavat ongelman hankaluutta ja laihduttamisen vaikeutta, mutta eivät yleisellä tasolla anna mitään vastauksia siihen, miksi nykyiset yhteiskuntarakenteet suosivat lihavuutta. Ja vielä suurempana kysymyksenä on tietenkin se, mitä asialle olisi yleisellä tasolla tehtävissä.
Yleispäteviä vastauksia ei tietenkään ole ja siksi keskustelusta tulee helposti yksittäisten kokemusten ja sen pohjalta luotujen mielipiteiden välistä kiistelyä.
Lähetä kommentti