maanantai 16. huhtikuuta 2012

Kärrykiitäjä

Jälkikasvumme ilmoitti viime kesänä ensi kertaa itsestään ja mahdollisesta tulostaan tähän maailmaan. Sille tunteelle ei mikään aiemmin kokemani vedä vertoja. Peruspessimistinä uskalsin kuitenkin ruveta miettimään käytännön asioita ja vauvaperheen arkikuvioita vasta paljon myöhemmin. Hassua oli, että melko varhaisessa vaiheessa fiilistelin ajatusta siitä, että voisin tulevana keväänä juosta kärrylenkkejä tulevan lapseni kanssa.

Koska tarkoituksena olisi myöhemmin ostaa juoksu-/pyöräkärry, eivät "juoksuominaisuudet" painaneet juurikaan vaakakupissa lastenvaunuja ostaessamme. Kuin sattumalta ostamamme kärryt vaikuttivat hyvinkin oivilta juoksua ajatellen: hyvin rullaavat ilmatäyteiset renkaat, kevyt massa, korkealle ja pitkälle taakse nouseva työntöaisa jne.



Mutsy 4rider


Olin tietoinen kaikennäköistä ohjeista ja suosituksista vaunujuoksuun liittyen, hurjimpien mukaan lasta saisi "juoksuttaa" vaunussa vasta 6kk iässä. Näitä sääntöjä olen kummastellut jo pitkään, viimeksi lastenlääkärituttavani kanssa. Jokainenhan ymmärtää, ettei lasta pidä rynkyttää kärryissä juurakkopolulla. Mutta eihän sillä ole mitään tekemistä asfalttijuoksun kanssa... Tein asiasta pienen kokeilun ja totesin, että aisaan välittyvä karkea ja hienojakoinen tärinä oli suurempaa kävellessä sora-alustalla kuin juostessa asfaltilla. Eli se niistä suosituksista.

Tänään oli kaikin puolin jännittävä päivä. Meidän neiti T vietti ensimmäisen illan kahdestaan isukin kanssa äidin lähdettyä teatteriin. Onneksi äidinmaitoa oli varastossa runsaasti ja pullosta juomistakin oli harjoiteltu etukäteen. Päivällisen jälkeen neiti T nukahti ja aloin pakata häntä kärryihin. Aluksi meinasin keventää hänen normaalia ulkovaatetustaan, koska oltiin lähdössä urheilemaan. Tämä ajatuspieru oikeni noin kahdessa sekunnissa ja totesin että nythän niitä vällyjä vasta tarvitaan.

Valitsin lenkkireitiksi läheisen 1km mittaisen rantien, josta pääsisi tarvittaessa päätepisteestäkin noin viidessä minuuttissa kotiovelle. Toinen syy tähän rantareittiin oli se, että asflatti siinä on hyvässä kunnossa eikä korkeuseroista ole kiusaa. Halusin helpon maaston, koska olimme ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.

Juoksu kärryjen kanssa rullasi todella hyvin. Vetoaisa nousee kärryssämme 116cm korkeuteen ja se tuntui pitkälle juoksijalle aivan täydelliseltä. Kärry oli vakaa ja kun hoksasin vielä lukita etupyörät menosuuntaan, etenimme kuin juna.
Olen pitkää tuskaillut istuvan juoksuasennon ja harppovan askelluksen kanssa. Kärryjen kanssa asennon ryhdistäminen tuntui helpolta, aisasta sai ikään kuin tukea. Samoin askel muuttui lyhyemmäksi ja rullaavammaksi, koska pelkäsin harppovani päin kärryn renkaita.


Mitenköhän olisi näillä onnistunut?


Juoksimme yhteensä 10 kilometria, kääntöpaikoilla kilometrin välein kurkkasin vaunuihin ja totesin neiti T:n nukkuvan tyytyväisenä. Matka taittui 5:32/km vauhtia eikä syke silti noussut kuin tasolle 149. Tosin baana oli täysin tasainen ilman ainuttakaan nousua.
Kun käännyin kotikadulle ja hidastin kävelyksi, neiti T heräsi heti ja hermostui. Juostessa tulee nälkä;)

Summa summarum: Kärryjuoksu: loistava kuntoilumuoto ja lapsikin näytti viihtyvän kärryissä hyvin.

Ps. Olen tietoinen siitä, että kaikki vauvojen ja lasten hoitamiseen, heidän kanssaan tekemiseensä ja tekemättä jättämiseensä liittyvä herättää paljon kuumia tunteita. Etenkin täällä netin syvissä virroissa. Toteankin siis jo valmiiksi, etten julkaise yhtään tähän aiheeseen liittyvää jeesustelu-, Ei millään pahalla- tai Kuinka saatat!-kommenttia.
Tämä ei millään tavalla koske normaalia blogissani käytävää kommentointia, joka on koko kirjoittamisen suola ja ollut täällä aina erittäin hyvähenkistä.

16 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hihii, nti T oppii varmaan juoksemaan ennen kuin kävelemään :) mikähän mahtaa olla vauhti ja juoksutuntuma sitten oikeiden lenkkikärryjen kanssa? Millasta mallia oot ajatellut? Onko nykytarjonnassa paljon valinnanvaraa?

Kaitaliina kirjoitti...

Hyvä juttu, että vaunulenkkeily onnistui. Ja olen ihan samaa mieltä, kyllä sitä tärinää ja tutinaa tulee paljon enemmän kunnon soratiellä kävellessä kuin juostessa asfaltilla. Täällä on vielä sellaisia kivikävelyteitä (siis tie ihan sileää) ja sillä juostessa vaunut suorastaan lentävät, tärinää ei tule ollenkaan. Näissä jutuissa se oman järjen käyttö lienee suotavaa, suositeltavaa. Oliko tädiltä saatu peitto käytössä lenkillä, vai tuliko sillä jo liian kuuma?: )

Arja L. kirjoitti...

Mahtava kuulla, että homma toimii! Me ollaan ajateltu, että katsotaan miten hölkät sujuu ns. normikärryillä alussa ja sitten katsotaan juoksurattaiden tarvetta myöhemmin. Ehkä vähän sellaisella ajatuksella, että josko niitä ei tarvitsisi ostaa, vaan molemmat pääsisi juoksemaan "vapaasti". Mutta nämähän ovat niitä tietämättömän ajtuksia, ennen tietoisuuden lisääntymistä.

Terpu kirjoitti...

Minä olen jo kovasti suunnitellut, kuinka "sitten joskus" käyn aina kovasti juoksemassa vauva juoksukärryissä. Kärrytkin olisi jo netistä valikoitu valmiiksi, se lapsi vain enää puuttuu :D

Kiitos siis tästä ensimmäisen yhteisen lenkin kokemusten jakamisesta. Olisi hauska kuulla jatkossakin kuinka teidän yhteiset lenkit sujuu pikkuneidin kanssa! Omat vaunulenkit eivät todennäköisesti ole ajankohtaisia vielä moneen vuoteen, joten sillä aikaa on hyvä valmistautua tulevaan näitä muiden tarinoita lukiessa.

Anna kirjoitti...

Eikö teille siis ole kerrottu, että vauva on käärittävä pumpuliin ja vanhempien lopetettava kaikki, mikä on aiemmin kulkenut otsakkeen "oma elämä ja harrastukset"-alla. Hyi teitä, oppimattomat!

Mut joo, sarkasmi sikseen. Hauskoja yhteislenkkejä teille tyttären kanssa! Mulla on kolme lasta ja mulle vauva-aikoina lenkkeily on ollut must ilman lapsia, kun niitä melkein sen 24/7 on kotona pyöritellyt, niin oli kiva saada vähän omaa aikaakin Ihan Yksin. Siksi en oo juoksukärryjä testannut käytännössä.

Ja odotahan muutama vuosi, sitten vasta hyvää lenkkiseuraa onkin, kun tytär pyöräilee ja sinä saat välillä ottaa oikein tiukat intervallit perässä pysyäksesi! Vielä kun vähän lumet sulaa niin lähdetään taas kokeilemaan harjoituksia meidän Hra 5v:n kanssa.

Ja mielellään lukisin blogista muutenkin ajatuksia työn, oman elämän ja isyyden yhdistämisestä, ellet koe sitä liian henkilökohtaiseksi aiheeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa, että isänä olet noin innoissaan lapsen ottamisesta mukaan lenkille! :) Voin vakuuttaa, että lapset/vauvat tykkäävät ja vielä isompanakin nukahtavat aika helposti juoksun lomassa.

Tuli mieleen, että oletko kokeillut alamäki vetoja istuvaan juoksuasentoosi? Lantion asento nousee itsestään kun rullaa loivaan alamäkeen.

Kiitos mukavasta blogistasi!

Anonyymi kirjoitti...

ihanaa, että äiti osasi ottaa omaa aikaa ja lähteä ulkoilemaan, vaikka synnytyksestä on vielä kohtuullisen vähän aikaa! niin isäkin&vauvakin jää henkiin ;-) ei kun hölkälle vaan !

Peque kirjoitti...

Anonyymi: Jep, kyseessä on selkeä vauhtimimmi. Tarkoituksenamme on ostaa myöhemmin pyöräperäkärry, josta saa juoksurattaat kiinnittämällä niihin etupyörän. Varmastin rullaavuus ja keveys ovat niissä vielä eri luokkaa. Näin korkeaa työntöaisaa en ole niistä tosin löytänyt. Malleja ja merkkejä on paljon, mm. Chariot, Groozer ja Burley.

Kaitaliina: Tädin vihreä peitto on jatkuvassa käytössä, parhaillaan unipeittona sohvalla. Mutta eilen oli vähän sateen uhkaa, joten otin kärryjen oman suojuksen enkä käyttänyt vilttiä.

Arja L: Jos tarvitsisimme pelkät juoksurattaat, en niitä välttämättä eilisen perusteella hankkisi, sen verran hyvin perusrattaat toimivat. Mutta pyöräkärry tulee hankittavaksi ja niistä suurin osa on helposti muokattavissa juoksukärryiksi.

Terpu: Kiitos kommentistasi. Olin yllättänyt siitä, miten urheilullisesti vaunujen kanssa pystyi liikkumaan. Joten ihan hyvä, että sinullakin on merkki ja malli jo katsottuna;)

Peque kirjoitti...

Anna:
Luulen, että vaunulenkit ovat isille erinomainen keino tuottaa äideille vapaata jatkuvasta symbioosista lapsen kanssa ja samalla treenata itse. Ymmärrän, että äiti ei lenkille päästessään välttämättä halua "pilata" sitä kärryjen kanssa.
Seurasin mielenkiinnolla tällaista äiti-tytär-juoksuparia ollessani itse lenkillä. Tyttö polki alamäessä hirmuista vauhtia, äiti sai kunnon intervallivedon. Ja sit ylämäessä vähän tuupattiin tytölle selästä lisää vauhtia. Tehokkaalta näytti:)
Minulla on lapsiperheen elämästä vasta alle kolmen viikon kokemus, mutta varmasti jatkossa perhe-elämän ja liikunnan yhdistäminen nousevat kirjoitusten aiheiksi. Ainakin silloin tällöin.

Anonyymi: Kiitos kommentistasi. Olen koittanut monenlaisia harjoitteita ja mielestäni saanut juoksuasentoa fiksattua ainakin osittain. Alamäkivedot ovat tältä osin minulle täysin uusi ajatus, täytyypä perehtyä asiaan.

Anonyymi: Uskomme molemmat, että oman/vanhempien kahdenkeskeisen ajan säännöllinen ottaminen alusta lähtien koituu varmasti perheen parhaaksi. Tässä ei tosin puhu kovin syvä kokemuksen rintaääni, mutta näin ajattelemme.

kispe kirjoitti...

Ei millään pahalla, mutta toihan on ihan mahtavaa!
Oon jo suunnitellu, et jos joskus lapsi tulee (siitä viis onko oikeasti edes tulossa!) niin hankin sellaisen pulkan, jossa on latu-uran muotoiset jalakset, niin voisin hiihdellä kaiket talvet tenava kyydissä :)
Norjassa semmosia pulkkia (vai onkohan se ahkio?) näkee usein.

Mutta hienoa, että olette löytäneet jälkipolven kanssa heti yhteisen harrastuksen!

PS: se ajatuspieru huvitti kovin :D

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta alamäestä vielä; mäen tulee olla tarpeeksi loiva, että sen voi juosta rennosti. Vauhti tulee itsestään ja voit keskittyä pitämään hyvän ryhdin ja rullaavan askeleen. Harjoitus ei tomi jos joudut jarruttelemaan tai tekniikka särkyy.

Itseäni kyseinen harjoitus auttoi aikoinaan tekniikka ongelmissa, nykyistä harjoittelua ei voi verrata noihin aikoihin, mutta kyllä maraton matkailukin on kivaa! :)

Anonyymi kirjoitti...

Olipas yllätys lukea tästä, kun juuri edeltävänä iltana pohdin, olettekohan kokeilleet lenkkeilyä vaunujen kanssa! Hieno juttu, että homma rullaa :)
Mulla ois yks postaustoive. Voisitko kirjoitella siitä, miten valmistautua viimeiset 2vko esim. hcr:ään? Miten sinusta treenejä pitää vähentää, ruokavaliota fiksata yms valmistautumista..sekä olisi kivaa saada jonkunlaista "listaa", mitä tapahtumaan kannattaa ottaa mukaan. :)
-P

Peque kirjoitti...

kispe: Sellaisia ahkioita olen myös minä nähnyt. Vielä kun innostuisin joskus uudestaan hiihtämisestä! Pitää vaan muistaa varmistaa asianmukainen pukeutuminen ja ehkä jäädä kotiin kovilla pakkasilla. Jollekin lapsellehan oli käynyt sellaisessa huonosti...

Anonyymi: Kiitos neuvoista, tuo on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen treeni. Voin vaikka postata tähän ketjuun palautekommentin, kunhan olen testannut harjoitetta.

P: Ajattelin myöhemmin ehkä kirjoittaa maratonille valmistautumisesta. Mutta katsotaan keksinkö jutun juurta myös puolimatkalle virittäytymisestä. Jos en, voin vaikka kommentoida asiaa lähipäivinä tähän viestiketjuun.

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Musta olisi mielenkiintoista kuulla enemmänkin jatkossa näitä perhe-elämän ja harrastusten yhteensovittamisjuttuja! Jos tälleen toiveita saa esittää :)

Toiveissa olisi itselläkin jälkikasvua jossain vaiheessa, mutta olen peruspessimistinä jo maalaillut kauhukuvia siitä, miten kestävyysurheilijamieheni käy töissä ja sen jälkeen treenaa lastenhoidon jäädessä täysin mun harteille. Mainittakoon, että kestävyyslajeja treenaan itsekin ja haluaisin joskus sinne lenkkipolulle ehtiä itsekin...ilman muksua mielellään :D Joten vinkkejä ja kokemuksia kaivataan!

-j

Anonyymi kirjoitti...

Jippii, kiitos!
-p

Peque kirjoitti...

j: Kokemukseni lapsiperheen arjesta on minulla vielä kovin lyhytaikaista. Varmasti liikuntaharrastusten ja perhe-elämän yhdistäminen nousevat jatkossa kirjoitusteni aiheeksi.

p: Jos olet menossa HCR:lle, juuri alkaneella viikolla kannattaa harjoitusmääristä pudottaa pois noin neljännes normaalista. Noin 7-8pv ennen kannattaa tehdä reipastempoinen, kuitenkin kisavauhtia matalampi pitkä lenkki. Viimeisellä viikolla kevyitä melko lyhyitä verryttelylenkkejä lähes joka päivä. Lenkkien lopussa kisavauhtisia tai jopa sitä kovempia pyrähdyksiä (esim. 1km) kropan herättelemiseksi.
Tankkauksesta ja kisapäivän valmistautumisesta on hyvä kirjoitus Sansun blogissa:
http://sansunblogi.blogspot.com/2012/04/viime-hetken-valmistelut-rutiinini.html

Toivottavasti tästä on edes jotakin apua.