Olen hurahtanut. Olen hurahtanut uuteen harrastukseen. Ei, en ole aloittanut ultrajuoksuharjoittelua tavoitteenani Saharan ylitys tai randonneur-pyöräilyä haaveenani yli tuhannen kilometrin yhtämittaiset etapit. Olen hurahtanut valokuvaukseen!
Löysin sisäisen valokuvaajan itsestäni jo yli kymmenen vuotta sitten. Filmiaikakausi, osaamisen puute ja vaatimaton pokkarikamera kahlitsivat kuitenkin minua tällöin, eikä harrastus ottanut tuulta alleen. Tästä kerron lisää myöhemmin.
Oman lapsen syntymä ja lapsen kuvaamista varten lainaksi saatu digijärjestelmäkamera räjäyttivät vihdoin pankin ja olen päässyt harrastuksessa alkuun.
Mikäli teille lukijat sopii, ajattelin laajentaa Pequen blogin aihepiirejä koskemaan myös uutta valokuvausharrastustani. Voi olla, että juttusarja aiheesta jää muutaman tekstin mittaiseksi, mutta on myös mahdollista, että kuvaamisaiheisista jutuista tulisi pysyvä osa tätä blogia. Peque on kuitenkin pohjimmiltaan urheilu- ja liikuntablogi, joten mitään perustavan laatuista suunnan muutosta en olisi tekemässä. Aikomuksenani olisi käsitellä valokuvaamisen perusteita, välinehankintoia, kuvaamisen tuskaa ja oivalluksia aloittelevan kuvaajan näkökulmasta. Toki aikoisin myös julkaista mielestäni onnistuneita ja toisaalta myös hauskasti epäonnistuneita otoksia jutuissani. En koskaan julkaise blogissani tunnistettavia kuvia muista ihmisistä (ja esteettisistä syistä harvemmin myös itsestäni), joten suurin osa ottamistani kuvista rajautuu tämän blogin ulkopuolelle. Mutta kunhan syvennyn kuvaamiseen, alkaa kuvakirjastooni varmasti karttumaan myös muunlaisia otoksia.
Kaikenlainen palaute ja kokeneiden valokuvaajien neuvot olisivat mitä tervetulleinta näiden kirjoitusten ja kuvien yhteydessä. Pyydän kuitenkin huomioimaan seuraavan:
Minulla on usean vuoden kokemus harrastajatason kestävyysurheilusta ja olen osallistunut useisiin kunto- ja kilpatapahtumiin eri lajeissa. Katsonkin ainakin pieneltä osin omaavani asiantuntemusta näihin aihepiireihin liittyen. Valokuvauksessa olen sen sijaan täydellinen noviisi, enkä millään tavalla halua tai aio esiintyä osaajana tai kokeneena tekijänä. Tarkoituksena olisi nimenomaan ihmetellä maailmaa kokemattoman kuvaajan näkökulmasta. Joten näiden kahden aihepiirin välillä tulisi vallitsemaan tietynlainen "osaamisero".
Mitäs mieltä olette tällaisesta ajatuksesta?
Ensimmäinen eläinkuvani viime viikonlopulta. Olosuhteet iltahämärässä olivat aloittelijalle melko haastavat. 200mm, f/4.0, 1/2000s, ISO 6400.
8 kommenttia:
Mahtavalta vaikuttaa ainakin ensimmäinen luonto-otos! :)
Minua kiinnostaisi kuulla kuvaukseen liittyvästä oppimisprosessista. Mistä ammennat tietoa ja miten opettelet soveltamaan taitoja käytännössä.
Valokuvaus kiinnostaa kyllä! Jään odottelemaan mielenkiintoisia postauksia siitäkin aiheesta.
Hei plääh, Sä oot ärsyttävän hyvä tässäkin :D mut joo, mä oon odotellutkin tätä! LD
Anonyymi: Kiitos. Tarkoituksenani on nimen omaan yrittää kuvata tätä oppimista ja oivalluksia. Ja tietenkin tekniikan ystävänä myös pohtia ja esitellä mahdollisia hankintojani.
Pia: Toivottavasti onnistun ja osaan kirjoittaa tästä aiheesta ja ennen kaikkea toivon että tämän hetkinen innostukseni kuvauksesta säilyy.
LD: Siitä onkin aikaa, kun viimeksi innostuin jostakin uudesta harrastusasiasta:)
Mielelläni seuraan oppimispäiväkirjaa. Ainakin ensimmäinen julkaistu otos oli tosi onnistunut.
Välineurheilusektoria tietenkään unohtamatta. :)
Hurahdit mahdollisesti melkoisen ison rahareiän suuntaan.
Merkillepantavaa (ja blogillesi erittäin epätyypillistä) tässä postauksessa on se että et tosiaan puhunut optisen alan välineistöstäsi sanaakaan. Seuraavassa postauksessa sitten?
Anna: Kiitos. Olen parantumaton välineurheilija ja sellaiselle henkilölle valokuvaus sopii kuin nenä päähän:)
Valokuvaus on hieno harrastus - valokuva on ikkuna.
Lähetä kommentti