Gear acquisition syndrome eli GAS on muusikko- ja ennen kaikkea kitaristipiirien kautta tunnetuksi tullut sairaudentila, jolle ominaisia oireita ovat pakonomainen tarve ostaa ja omistaa erilaisia harrastus- tai keräilylaitteita tai esineitä. Kyseinen sairaudentila on pitkään tiedostettu ja erittäin yleinen muusikkopiireissä, mutta oireita on todettu esiintyvän myös monien urheilulajien harrastajilla. Erityisesti kunnostautuneita ovat pyöräilyn harrastajat, mutta myös monet hiihtolajien edustajat oireilevat pahasti ensilumien sataessa taivaalta. Hifiharrastajat ja valokuvaajat saavat myös usein pahoja tartuntoja, jotka voidaan yleensä hoitaa vain erittäin kalliilla hankinnoilla.
Sairauden latinankielinen nimi on Obtineus substantia obsessiva (OSO-tauti), mutta GAS (suom. gäässi) on muodostunut kansainväliseksi yleisnimitykseksi tälle taudille. Kausiluontoisissa harrastuksissa, kuten pyöräilyssä, pahin oireiluaika ajoittuu usein kevääseen, jolloin kauden avausta odotetaan kiihkeästi on välineistön päivitystarve on täysin ilmeinen. Talvipyöräilijöillä tällaista kausioireilua ei välttämättä esiinny ja sairastua saattaa milloin tahansa.
GAS:n kohteena on yleensä sinänsä paikkansa puolustava, harrastusmielekkyyttä parantava väline, jota ilman kuitenkin pärjäisi melkolailla hyvin. Krooninen GASisti osaa kuitenkin sujuvasti selittää ja perustella perheenjäsenilleen nämä hankinnat täysin välttämättöminä harrastuksen pelastajina, joita ilman koko touhussa ei kohta enää olisi mitään mieltä. Esimerkiksi uudet paremmat/kevyemmät kiekot, hiilikuituinen ohjainkannatin tai tehomittarit ovat hyviä esimerkkejä tällaisista pyöräGASistin hankinnoista.
GAS paranee välittömästi, kun tavaran saa käteensä, mutta jälkitautina saattaa joskus puhjeta kiusallinen maksuvaikeustila. Valitettavasti aiemmin sairastettu GAS ei suojaa uudelta tartunnalta.
Sairastuin alkukeväällä pyöräilygäässiin. Perheenlisäyksen tuoma taloudellisen ajattelun järkevöityminen toki suojasi minua pahimmilta tartunnoilta. Mutta erästä päivitystä triathlonpyöräni huusi niin ilmeisenä, että sen tekemättä jättäminen olisi ollut suorastaan typerää.
Kevään ensimmäinen pyörähankintani:
Ja sama päivällä
Kyseessä on siis Cervéloni uusi hiilikuituinen aika-ajotanko
Kyseessä on täysin hiilikuituinen kisakireä tanko, jonka säädin triathonistille sopiville ei-kireille säädöille.
Ja seuraavaksi GASistin selitykset:
-Vanha metallinen Vision trimax-tankoni hajosi, kyynärtuen kiinnitys murtui nojatessani trainerilla toispuoleisesti. Tämä tapahtui mielestäni luvattoman helposti, tangon laatu joutui kyseenalaistetuksi. Tarvitaan parempaa!
-Metallinen tanko välitti melkolailla voimakkaasti hienojakoisen asfalttitärinän kyynärvarsiin ja käsiin ja aiheutti puutumista. Hiilikuitu todennäköisesti absorboi tätä tärinää paremmin ja ajomukavuus lisääntyy
-3T:n Brezza on about sata kertaa hienomman näköinen kuin vanha tankoni!!!
-Pyörä keveni yli 300 grammaa. SIC!
-Parempi aerodynaaminen muotoilu.
Pakkohan se oli hankkia:)
7 kommenttia:
Olen ollut myös huomaavinani, että kyseinen taudinkuva periytyy dominantisti, useimmiten isältä pojalle, mutta ajoittain kuten myös allekirjoittaneen tapauksessa, tyttärelle.
Oireita voi yrittää lievittää behavioralistisin menetelmin, mutta se ei läheskään aina ole tuloksellista ja taudinkuva kroonistuu.
Juu meillä tämä GAS on myös diagnosoitu jo kauan sitten.
Puoliskolla oireet kohdistuvat offari-geariin ja fillareihin. Itsellä taas latu-geariin ja erilaisiin urheilu-tekstiileihin.
Se tässä on hyvä puoli, että kun molemmilla on kyseinen oireyhtymä, niin asunto on valittu niin, että on oma varasto johon mahtuu esim. 5 fillaria ja tusina paria suksia (yhtäaikaa)
Ja ehkä parasta tässä kaikessa on, että ei tarvita lainkaan niitä selityksiä! Ollaan sovittu että mitään urheiluun liittyviä hankintoja ei tarvitse koskaan perustella :)
Taisin joskus taannoin jo kommentoidakin, että mainio ohjenuora on:
Kaikki urheiluun käytetty raha on vain plussaa! :)
Eli uskoin tuon uuden tangon tarpeellisuuteen jo ennenkun luin sun perustelut :)
On se muuten jännä juttu, että kuinka suuressa rahapulassa tahansa urheiluvälineiden hankinta ei koskaa aiheuta vastaavaa morkkista kuin minkä tahansa muun ostoksen tekeminen :D Uudet juoksukengät voi niiden aiempien rinnalle hankkia puhtaalla omallatunnolla ja jopa hieman ylpeillen että tässähän teen itselleni valtavan hyvän teon ja palveluksen, mutta auta armias jos ostat uudet kevätkengät, vaikka toiset (ja ne kolmannetkin) ovat vielä ihan ehtaa kamaa niin johan rupeaa pieni syyllisyys repimään ja raastamaan. Ja varmaan ovat urheiluvälinevalmistajat tämän hoksanneet, taas on niin ihania värejä uusissa tekstiileissä ja pikkusen uusi ominaisuuksia vähän muussakin tuotekategoriassa... Hihii, aina siihen lankaan menee kuitenkin!
Anna: Uskon periytymiseen, tosin mallioppimisella voidaan myös selittää ilmiötä. En usko, että vaikeaa GAS:ia voidaan hoitaa millään muulla kuin kohdehankinnalla...
kispe; Teillä on kotona periaatteet kunnossa:) Riittävät varastotilat ovat meillä vielä haaveilun tasolla, pyörät asustavat työhuoneen nurkassa. Ne ovat kuitenkin niin veistoksellisia, että toimivat sisustuselementteinä.
Anonyymi: Urheiluväleineiden ostaminen ei ole kuluttamista vaan sijoittamista. Ja viisas on se, joka sijoittaa:)
Peque! Päätin kääntyä sun puoleesi, koska tunnut olevan aikamoinen pyöräguru ja haluaisin mielipiteesi erääseen mieltäni askaruttavaan asiaan. :) Nimittäin, mietin tässä pyöränostoa, ja kuuma kysymys kuuluukin, että ostaako cyclocross vai maantiepyörä.
Aluksi olin satavarma, että cc ois mun tarpeisiin täysin sopiva, mutta nyt olen alkanut pohtia asiaa. Mulla on siis hybridi-pyörä, jota käyttäisin koulumatkoihin ym ajeluun - uusi pyörä tulisi lähinnä lenkkipyöräksi, ja miksen joihin kuntotriathlon -kisoihinkin sillä voisi osallistua. Pääasiassa varmaan ajaisin maantietä, mutta toisaalta Oulussa melkein väistämättä joutuu lyhyitä matkoja ajamaan hiekkatietä. Talvisin tuskin tekisin pyörälenkkejä, koska kylmyys pakottaisi kaikenlaisiin muihin lisähankintoihin.
Tavallaan cc tuntuisi järkevältä, mutta toisaalta sit mietin, että alkaisiko cc:n oston jälkeen maantiekiituri houkuttaa. Ja kahta pyörää ei ole kyllä varaa ainakaan heti ostaa! Mutta niin... mitä mieltä olet? :)
Heh, guru on kyllä melkoinen ylisana mun kohdalla. Mutta mielipiteitä minulla kyllä on. En löydä kuvauksestasi mitään tekijää, joka puoltaisi CC:n hankintaa. Suosittelen ehdottomasti maantiepyörää.
Perustelut:
Omistat hybridin, jolla voit hoitaa muun pyöräilyn. Mielestäni cc on oiva kompromissivalinta ihmiselle, joka esimerkiksi ajaa pitkää työmatkaa ja haluaa ajoittain käydä ajamassa myös kuntoajoa. Jos taas haetaan välinettä urheilulliseen maantieajoon, se on maantiepyörä eikä mikään muu. Reittisuunnittelulla voit varmasti vaikuttaa siihen, että pystyt välttämään huonokuntoisimmat soratiet. Ja maantiepyörä kestää kyllä hyvin hiekkatieajon, se saattaa vain olla huonolla pohjalla epämukavaa. Kova hiekkatiepohja on toisaalta lähes asfalttimainen.
Seuraavaksi vaan budjettia miettimään! Muista, että kengät, pedaalit ja perusajovaatteet lohkaisevat osan budjetista, jos et niitä jo omista.
Hei kiitos tosi paljon! Kyllä mä nyt taidan sen maantiepyörän ostaa. En edes oikeastaan ajatellut ostavani muun pyörän kuin cyclon, ennen kuin mun poikakaveri sanoi, että ei mun kannata cycloa ostaa. Nyt kun olen keräillyt muitakin mielipiteitä, niin ostopäätös alkaa vahvistua. Ihan hyvä pointti tuo, että pitää muistaa budjetoida noi varusteet kans. Kengät kyllä löytyy ja jonkinlaista urheilukampetta, mutta pedaalit ja pyöräilyhousut täytyy kyllä hankkia!
Lähetä kommentti