Ensimmäiset askeleet: Askel n:o 2

Järjestelmäkameran rungolla ei pitkälle pötkitä. Yhdistelmän tärkein osa on objektiivi, jonka valintaan kannattaa käyttää aikaa. Useat kamerakaupat tarjoavat harrastelijatason runkoihin mukaan ns. kittilinssin, eli halvan perus-zoomin. Tarjouspaketeissa nämä objektiivit ovat usein niin halpoja, että harva malttaa olla sellaista mukaan ottamatta. Lainaksi saamamme kameranrungon mukana tuli juuri tällainen Canonin bulkkizoomi (EF-S 18-55mm). Tutkailin objektiivia ja totesin se hölskyväksi, muovimaisen heppoiseksi ja epämiellyttäväksi käyttää. Laite tuntui niin huonolaatuiselta, että siirsin sen muutaman testikuvan jälkeen syrjään. En voi tällaista linssiä kyllä kellekään suositella, vaikka sen saisi paketin mukana muutamalla kympillä. Kannattaa ottaa ne kympit säästön ja investoida heti kunnolliseen peruslinssiin.

Saimme kameran mukana myös laadukkaan telezoomin (Canon EF 70-200/4 L), jota kyllä kelpasi käyttää. Totesin kuitenkin nopeasti tämän objektiivin sopivan huonosti kuvaamiseen sisätiloissa, ja koska tärkein kuvauskohteeni oli pieni tyttömme, piti ensimmäisen oman linssin hankintaan ryhtyä hetimiten. Samalla tein tietenkin myös päätöksen hankkia lähitulevaisuudessa oma kamerarunko. Päätin siirtää sinänsä huippulaatuisen telezoomin alkuvaiheessa syrjään, sillä halusin perehtyä sen käyttöön myöhemmin opittuani perusasiat ensin.

Canon EF 70-200/4 L

Katselin lapsista otettuja studiovalokuvia ja luin Me Ra Kohin kirjoittaman valokuvausoppaan. Kauneimmat kuvat oli lähes poikkeuksetta otettu luonnonvalossa, kuvat näyttivät onnistuneilta myös hämärämmissä valaistuksissa ja paljon käytetyt epätarkat taustat loivat kuviin harmonisen tunnelman.

Tarvitsin siis valovoimaisen linssin, jonka perspektiivi olisi sopiva henkilökuvaukseen sisätiloissa. Totesin, että tähän tehtävään sopisi hyvin kiinteäpolttovälinen ns. normaalilinssi, jonka perspektiivi vastaisi suurin pirtein normaalia näköä.  Kiinteän linssin kuvanlaatu ja valovoima on lähes poikkeuksetta vastaavan hintaista zoomia suurempi, mikä oli myös tärkeä kriteeri linssiä valitessani. Vaikka monet valokuvausoppaat suosittavat zoomia ensimmäiseksi objektiiviksi, oli valinta lopulta helppo ja päädyin kiinteään linssiin.

Tällöin toki menettää mahdollisuuden muutella polttoväliä, rajaus täytyy tehdä kuvaajaa tai kohdetta liikuttamalla. Toisaalta tällöin kamerassa on yksi liikkuva osa vähemmän ja voi keskittyä muihin kuvauksen osa-alueisiin paremmin.

Klassinen normaaliobjektiivi on polttoväliltään 50mm, kun käytetään kinokoon filmikameraa tai niin sanottua täyden kennon digikameraa. Halvemmissa harrastelijarungoissa käytetään yleisesti halvempaa ja pienempää kennoa, joka rajaa linssin tuottamasta kuvasta osan pois. Tällöin vastaava normaalinäkymä saavutetaan laajempikulmaisella linssillä. Lainakamerassamme oli tällainen pienempi kroppikenno (APS-C), jolloin tarvittava polttoväli normaalinäkymän saamiseksi olisi noin 30mm.

Valintakriteerit olivat pikkuhiljaa selkiytyneet ja näyttivät seuraavalta:

-Suuri valovoima

-Kiinteä 30mm polttoväli

-Järjellinen hinta

-Hyvä hinta-laatusuhde

-Canon-yhteensopivuus

Opiskelin ja luin erilaisilta foorumeilta arvosteluja linsseistä ja lopulta valintani kirkastui. Marssin paikalliseen valokuvausliikkeeseen, löysin haluamani objektiivin käytettyjen hyllystä, otin testikuvia ja palasin onnellisena linssinomistajana kotiin.

Sigma 30mm f/1.4 EX DC HSM

Kuvaaminen uudella Sigmalla oli melkoinen kokemus. Valovoima tuntui pokkareihin ja kännykameroihin verratuna aivan uskomattomalta, hämärässäkin pystyi vielä tuottamaan normaalisti valottuneita, kauniin tunnelmallisia kuvia. Kuvan laatu vaikutti myös loistavalta ja suuren aukon mahdollistamat taustojen pehmennykset näyttivät upeilta.

Olin tässä vaiheessa käyttänyt kohtuullisesti aikaa perehtyäkseni useampiin laiteteknisiin kysymyksiin. Entä itse valokuvaus, millä metodilla aloittelija lähti syventymään valokuvauksen teknisiin ja taiteellisiin perusteisiin. Siitä taas lisää tämän juttusarjan seuraavassa osassa:)