sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Gamalan nägöst!

Jokaisella ihmisellä on oma juoksutyylinsä, joka ei sinänsä ole oikeaoppinen tai vääräoppinen. Juoksutekniikka taas on lajille ominainen suorituskniikka, jota voi kehittää ja joka olisi syytä olla kunnossa, jos haluaa kehittyä ja välttyä vammoilta.

Monien lenkkipolun vastaantulijoiden juoksutyyliin on adaptoitunut tekniikkavirheitä, joita on välillä suorastaan paha katsoa. Tyypillisin on ns. nyrkkeily-juoksu, jossa kädet heiluvat poikittain yli rinnan ikäänkuin alakoukkuja iskien. Koko vartaloon syntyy turha sivuttaisliike, joka tekee juoksusta epätaloudellista ja hölmön näköistä. Diagnoosin voi tehdä pitkähiuksisilla juoksijoilla myös villisti sivulta toiselle heiluvasta ponihännästä. Vastaan tulee myös etukumarassa könyäviä ja toisaalta takana istuvia juoksijoita. Töksähtävä pohja-askellus on myös tyyppillistä, tällöin askel ei rullaa ja polvet varmasti huutavat Hoosiannaa. Myös sivuille suuntauva heittoaskellus varmasti kuormittaa niveliä ja ennen kaikkea tekee juoksusta epätaloudellista. Käsivarsien roikottaminen lähes suoraksi ojennettuina alaspäin on myös tyypillinen tekniikkavirhe, joka tekee menosta ryhditöntä ja jollakin tapaa apinamaisen näköistä.

Itse ole taistellut pitkään istuvaa juoksutyyliä vastaan. Jostakin syystä asentoni pyrkii taakse nojaavaan virheasentoon, jos en jatkuvasti keskity siihen juostessa. Keskivartalon ryhdikkyydessä on usein myös parantamisen varaa. Virheiden korjaaminen on siis todellakin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta virheet olisi itse ainakin hyvä tiedostaa, se on jo ensi askel niiden korjaamisessa.
Pitkän matkan juoksutekniikasta on kirjoitettu lukuisia kirjoja ja netistä löytyy paljon artikkeleita sekä videoita aiheesta. Yksi hyvä suomalainen juoksuteos on Kari Sinkkosen Valmennuskirja Kuntojuoksijalle ja Maratoonarille (Ajatuskustannus 2002), jossa asiaa on esitelty yksikertaisesti ja kuntojuoksijan näkökulmasta. Kirjan juoksutekniikka-kappaleessa käydään läpi lyhyesti juoksutekniikan perusteet.

Sinkkosen perusteesit:
-Vartalo pystyasennossa tai lievässä etunojassa
-Pää suorassa linjassa vartalon jatkona
-Kädet tasapainottavat juoksua, pitkämatkan juoksussa kyynärkulma n. 90 astetta, kädet työskentelevät omalla puolella vartaloa, edestakainen liike, ei poikittaisliikettä rinnan yli. Mitä suurempi vauhti, sitä suuremmat liikkeet
-Polvet suoraan juoksulinjassa
-Jalkaterät suoraan eteenpäin
-Jalka tulee maahan kantapäävoittoisesti ja rullaa siitä kohti ponnistusta



Sinkkonen käyttää kirjassaan Lasse Virénin askellusta esimerkkinä hyvästä juoksutekniikasta


Juoksutekniikkaa kannattaa kehittää vaikkei olisikaan intohimoisia kisatavoitteita. Hyvä tekniikka tekee juoksusta mukavampaa ja lennokkaampaa, säästä niveliä ja saa varmasti lenkit maistumaan paremmalta. Olen itse pitkään haaveillut, että ottaisin yksityistunnin joltakin juoksuvalmentajalta. Vuosien suunnittelun jälkeen on aika ryhtyä tekoihin. Haastan kaikki Pequen blogin juoksua harrastavat lukijat ottamaan alkaneena vuonna oppitunnin juoksuvalmentajalta. Näin aion myös itse toimia.

4 kommenttia:

sansu kirjoitti...

Hyvä postaus! Ja voisinpa melkein tarttua haasteeseen, tosin viime syksynä opiskellessani Kaliforniassa ja juostessani maastojuoksujoukkueessa sain kyllä aika paljon tekniikkaopetusta valmentajilta (tosin en kyllä oikein ymmärtänyt kaikkea, kiitos puutteellisen sanavarastoni).

Mulla kyllä ponihäntä heiluu juostessa villisti, mut pahin ongelmani ei kuitenkaan ole käsien poikittaisliike rinnan yli vaan "over-striding". En tiedä mikä sana on suomeksi, mut mun jalka tulee maahan liian aikaisin ja liian "edessä". Juoksu on siis vähän harppovaa. Oikeassa oot kyllä siinä, et virheiden korjaaminen on tosi hankalaa. Mun pitää keskittyä tosi paljon jalkoihini, jos koetan pitää tekniikan siedettävänä!

Ja pitääpä käydä hakemassa kirjastosta tuo kirja! Kiitos vielä mielenkiintoisesta postauksesta. :)

heinis kirjoitti...

Päädyin juuri ensimmäistä kertaa blogiisi siskosi ('Alma':)) vinkkauksen ansiosta ja voi että! Luin heti samalta istumalta jokaisen kirjoituksesi läpi ja ihastuin. Sinnikkääseen, tavoitteelliseen kuntoiluusi, taidokkaaseen kieleesi, tyylikkääseen ulkoasuun. Menin Blogilista-sivustolle ja toivoin kovasti, josko olisit blogisi sinne lisännyt ja jeh! Siellä se oli, joten tässä ilmoittautuu myös blogisi uusi ns. virallinen lukija :) Aina kun ehdin, tulen mielelläni lukemaan tänne, saamaan inspiraatiota, kertaamaan kokemuksiasi. Vaikka olenkin XX, tunnen muuten samoja piirteitä itsessäni kuin sinussa. Olen myös kuntoliikkuja ja maisteritutkinnon suorittanut. Tavoitteellisuutta ja kunnianhimoakin löytyy. Omaa itseä on hauska seurata ja koettaa kehittää. Tulipas pitkä tarina, joka tapauksessa - jään seuraamaan! :)

Peque kirjoitti...

Sansu: Kiitos kommenteista. Over stridingin voisi kai suomentaa harppomiseksi tai "yliharppomiseksi". En ole varma onko itselläni kyseinen askelvirhe, sitä lienee aika vaikea itse huomata. Taas siis yksi hyvä syy lähteä sinne juoksutunnille:)
Sinkkosen kirjaan kannattaa tutustua, loistava tietopaketti kaikille aloittelijasta tosiharrastajaan.

Heinis: Kiitos kannustavista kommenteista ja tervetuloa lukijaksi. Tällaisen palautteen jälkeen sitä yllättäen jaksaa taas kirjoitella tänne:)

Peque kirjoitti...

Sansu: Tässä on hauska Youtube-linkki, jossa peräkkäiset juoksijat askeltavat normaalisti ja over-striding-tyylillä. Jollakin kummalla tavalla sitä melkein ajattelisi, että tuo kantapainotteinen harppaus rullaisi paremmin...

http://www.youtube.com/watch?v=s24UGP3oBeg