torstai 20. tammikuuta 2011

Rennzweirad n:o 2

Opin jo lapsena, ettei kalliiden harrastusvälineiden hankkiminen ja saaminen ole itsestään selvää. Hankintoihin piti osallistua omalla rahalla tai vähintään osoittaa innostuneisuus treenaamalla jonkin aikaa lainavarusteilla (esim. lumilautailu) tai ilman kunnollisia varusteita/suojia (jääkiekko SIC!). Jotakin tästä ajattelutavasta oli jäänyt takaraivoon, koska huomasin polkevani kolmatta kesää pitkiä maantielenkkejä kaupunkipyöräksi ostamallani hybridillä. Eihän sitä nyt sovi suinpäin maantiepyörää ostaa, täytyy ensin testata että ketjun pyöritys maistuu:).

Maantienpyörän hankintaprosessi käynnistyi vuonna 2009. Ensitöikseni otin yhteyttä maantiepyöräilyä intohimoisesti harrastavaan ystävääni ja esitin hänelle sata enemmän tai vähemmän tyhmää kysymystä. Pikkuhiljaa hahmottui se, mitä budjettiini mahdollisesti olisi mahdutettavissa ja mihin rahat kannattaisi satsata. Ostaisin hiilikuiturunkoisen pyörän hyvällä osasarjalla ja kohtalaisen laadukkailla kiekoilla.
Tutustuin useisiin pyörämerkkeihin, kuten Bassoon, Bianchiin, Cannondaleen, Canyoniin, Orbeaan ja Van Nicholakseen. Mitään kunnollisia testiajoja en juurikaan tehnyt. Osa merkeistä oli ns. postimyyntimerkkejä ja toisaalta liikkeissä ei juuri koskaan ollut haluamaani pyörää sopivan kokoisena testiyksilönä, puhumattakaan että siinä olisi ollut haluamani osat kiinni.
Näistä pyörämerkeistä Canyon nousi melko nopeasti ykkössuosikikseni. Canyonin malleissa oli budjetoimassani hintaluokassa yhden tai kaksi kertaluokkaa paremmat osasarjat ja kiekot kuin monien muiden merkkien malleissa. Harrastajapalstoilla käyttökokemukset ja arviot Canyonin rungoista olivat keskimäärin hyvin positiivissävytteisiä, mikä rohkaisi hankinta-aikomuksiani.

Canyon on saksalainen runkovalmistaja, jonka historia ulottuu 25 vuoden taakse. Kyseessä on hyvin pitkälti "postimyynti"periaatteella toimiva yritys, jolla ei ole kunnollista vähittäisjakeluverkostoa. Pyörä pitää siis uskaltaa tilata ja ostaa "sokkona". Canyonin pyörät ovat nousseet viime vuosina erityisen tunnetuksi Omega Pharma Lotto-ammattilaistallin käyttäessä niitä kisa- ja harjoittelupyörinään.


Canyonin pyöriä tositoimissa


Tästä vaiheessa, laulun aiheessa, koittaa vaihe uus, taukoo-ottavuus. Ostoprosessin etenemisestä, lopputuloksesta ja käyttökokemuksista lisää seuraavassa Rennzweirad n:o 2.2 -postauksessa.

2 kommenttia:

kispe kirjoitti...

Mulla oli pienenä keittiön seinällä taulukko, johon merkkasin hiihdetyt kilometrit, niin pysyi samalla seurannassa paljonko sukset maksoi per kilometri. Ja pitihän sitä pistellä menemään, kun joka päivä halpeni :)
Sillon oppi arvostamaan välineitään..

Nykyisin (kun voi tehdä investointipäätökset ihan oman rahapussin ja mielen mukaan) olen hionut tätä näkemystä: kaikki urheiluvälineisiin kulutettu raha on plussaa. Mihinkään parempaan rahojaan ei voi sijoittaa!

Peque kirjoitti...

Hauska huomata, että myös muut ovat joutuneet "ansaitsemaan" välineensä. Minunkin hankintapolitiikkani on viimeisten muutaman vuoden aikana selkeästi liberalisoitunut. Tuo sinun motto on vähintäänkin käyttökelpoinen, taidanpa ottaa sen itsekin käyttöön:)